Oletko pyörtynyt joskus? Millaisessa tilanteessa?

Onko nämä mun nyt tyylipuhtaita pyörtymisiä, kun mä saan kouristuskohtauksia, kun taju lähtee. Ja tajunnan menetys johtuu kivusta. Olen kouristellut lyötyäni pääni keittiön yläkaappiin, selän lipastonnuppiin, polven pöydänkulmaan, sekä verikoetta otettaessa. Kerran syynä taisi olla lämpöhalvaus, puhuin poikaystävän kanssa turhan pitkään helteellä puhelinkopissa.

Leikeltiin sian sydäntä. Se oli jotenkin tosi tunteisiinvetoavaa leikellä isoa aitoa sydäntä, yhtäkkiä jalat petti ja kaaduin takana olevien tuolien päälle. Taju ei kuitenkaan lähtenyt, mitä sitten lieneekin tapahtunut.

mutta kaksi kertaa se on ollu _todella_ lähellä.

1. kun mulle laitettiin napalävistys, olin niin kauhusta jäykkänä...

2. esikoisen syntymän jälkeen kun tulin suihkusta, valahdin yhtäkkiä tosi valkoiseksi ja pää tuntui kevyelle, kätilö syöksyi nappaamaan mua käsivarresta kiinni

monesti. Ala-asteella pyörryin usein kun oli aamunavaus salissa ja piti seisoa heti aamusta ja kuunnella milloin mitäkin esityksiä, puheita tai virsiä.



Aikuisena pyörryin yhden kerran neuvolassa. Kärsin aivan kauheasta pahoinvoinnista ja kokeilin jo toista kertaa akupunktiota. Siinä sitten tuolissa istuessa alkoi maailma harmaantua ja kerkesin huutaa terkkaria joka sitten kerkesikin pehmittää putoamista niin etten lyönyt päätä.



Se tajuihin tuleminen tuntuu jotenkin kauhealta. Ihmisten äänet kuuluvat niinkuin jostain kavinopohjalta tosi kaukaa. :/

Sairaanhoitaja vain hoki nouse ylös. Hemoglobiini 83.

Olo ei edes ollut hirveän huono, verensokeri oli vain viturallaan.



Raskaana olin todella monta kertaa lähellä pyörtyä, mutta aina sain jotenkin laskeuduttua ajoissa lattialle makaamaan ja tungettua jotain syötävää suuhuni niin että tulin tolkkuihini.



En ole koskaan nähnyt miehen pyörtyvän.

kerran baarissa (en ollut syönyt kunnolla ja kai mua väsytti ja mitälie)

ja kipeenä kuumeessa oon pyörtynyt,

kerran olen myös tahallani pyörryttäny itseni (teininä)

kun verenpaine oli todella matalalla. Onneksi ei ollut vakava pyörtyminen, enkä kolauttanut itseäni mihinkään.

matala verenpaine tekee elämästä mielenkiintoista. Yleensä sängystä noustessa, mutta kerran oli pelottavaa, kun olin mennyt käymään kaverilla, ja puin eteisessä takkia päälle jne, niin silmissä vaan alkoi yhtäkkiä sumeta ilman mitään syytä, ja sitten eivät jalat enää kantaneet. Onneksi en ehtinyt lähteä ovesta vielä ulos, siinä sitten kun mitattiin kaverin mittarilla verenpaine, niin lukemiksi tuli jokin ihan järkyttävän pieni luku, ihan kuin sydän ei olisi lyönyt enää ollenkaan.



Olisi kyllä kiva tietää, että miksi tuo verenpaine sitten vaihtelee tuolla tavalla.

Teininä ihan äkkiarvaamatta, kun nousin ylös. En edes tajunnut pyörtyneeni ja ärsytti vain kun äiti tohotti vieressä että olenko kunnossa. Olin että joo joo vähän vaan huippaa päästä. Sitten tajusin olevani maassa ja säikähdin.



Toisen kerran synnytyksen jälkeisenä päivänä, kun olin menettänyt paljon verta. Se kyllä kävi sängyssä, että ei hätää siinä.

saunasta tullessa, nopeasti noustessa jne.. mulla on matala verenpaine. Lapsena ja nuorena pari kertaa kun tuli verta nenästä pitkään.

mulla oli nuorena poikaystävä joka saatto pyörtyy ku näki verta..heh ja mul saatto tulla verta nenästä useemman kerran päivässä!

Pari kertaa olen pyörtynyt kuumeisena, kerran kun liukastuin ja löin pääni ja kerran verikokeen jälkeen kun en saanut syödä ennen verinäytettä mitään ja tuo näyte otettiin puolen päivän aikaan. Pyörällä poljin sairaalaan ja olo oli valmiiksi heikko. Tuosta jäikin sit elinikäinen piikkikammo. :( Sitä ennen en koskaan ollut pelännyt piikkejä.



Olen nähnyt myös miehen pyörtyvän pari kertaa, molemmat eri miehiä.

ensin leikkauksen jälkeen, ihan varmaan vaan johtuen siitä, että olin niin pitkään selälläni ja sitten lähdin vessaan. Toisella kertaa sektion jälkeen taju lähti kun piti nousta ylös ja olin menettänyt pari litraa verta leikkauksen aikana.



Ihan kamala tunne tuo, kun itse ainakin olen ehtinyt huomata, että tajunta hiipuu ja sitten sitä yrittää taistella, ettei kaatuisi ja vääntää päätä pystyyn... Varmaan erikoisennäköistä tuo minun vääntämiseni, kun yritän kaikkeni pysyä tajuissani :D



Ja olen nähnyt miehen pyörtyvän, en tosin mieheNI, mutta erään miehen. Koulussa esitelmää pitäessä. Takarivistä joku ehti huutaa, että "Antti pyörtyy" ja eka rivistä minun edestäni tyttö heittäytyi alle ja sai päästä/hartioista sen verran kiinni, ettei iskeytynyt kasvot edellä kivilattiaan. Ihan älytön tuuri, että kaveri ehti hätiin, kun itse ehdin vain tajuta että sen silmät pyörähti ja sitten pitkää miestä jo vietiin. Eikä siis tuupertunut, vaan oikeasti kaatui kuin puu suoraan eteenpäin.

tosi nolon sukkahousuhevibändin esiintyessä festareilla. Olen kuullut monet kettuilut aiheesta.



Pyörtymistä seurannena päivänä iski aivokalvontulehdus täydellä voimalla ja pääsin tippaan. Ei siis suurikaan ihme, että tungoksessa heikotti.

Ekan kerran verenluovotuksen jalkeen.

Tokan kerran Don Huonojen ulkoilmakonsertissa, aurinko paistoi suoraan paahan ja join olutta, ilman etta olin syonyt mitaan.

Kolmannen kerran esikoisen synnytyksen jalkeen, kun lahdin vessaan. Iso tummaihoinen sairaanhoitaja koppasi minut syliinsa...tajuihini tullessa mietin ensin, etta missa olen ja kuka tuo iso tumma, hymyileva nainen on.

olin jo ehtinyt kävellä toiseen huoneeseen, kun yhtäkkiä katkes ja kaaduin lattialle. Se sattui.

Lähdin ajamaan ja ratissa alkoi heikottaa, en vaan kunnolla nähnyt enää. En voinut hidastaa, koska ajoin moottoritiellä. Oli pakko ajaa sivuun ja soittaa ambulanssi paikalle. Enkeli oli matkassa, en kuollut eikä kukaan muukaan.

kolme kertaa. Lapsena olin ollut lähes koko edellisen päivän syömättä ja seuraavana aamuna oli kauhea mahakipu ja juuri kun ehdin sanoa vanhemmilleni että heikottaa, niin pyörryin samantien pöytää vasten. Huuli turposi ja nenä oli pitkään kipeä.



Toinen kerta oli koulussa, minulla on kauhea verikammo ja tätä veriaiheitta käsiteltiin sitten biologiantunnilla. En ollut ihan vielä tajunnut kuinka paljon verestä puhuminenkin minua heikotutti, joten yllättäen sitten alkoi vaan päässä suhista ja näkö katosi. Pyysin opettajalta että saisin mennä luokan ulkopuolelle lepäämään mutta hortoillessani lähes kokonaan ilman näköä ovelle päin aloinkin pyörtyä sitä ovea vasten. Jalat lähti alta. Lopulta päädyin opettajan avustuksella terkkarille.



Kolmas kerta oli kotona, menin aamulla suihkuun enkä muistanut että sinä päivänä piti alkaa menkat. Minulla on joskus aivan hirveät kivut niiden aikana. No, kauhea kouristava menkkakipu yllätti siinä suihkun aikana, ajattelin kuitenkin sisukkaana että suihkuttelen kyllä nyt loppuun asti mutta se oli väärä valinta. Istuin hetkeksi aikaa suihkun lattialle joka tietysti helpotti, mutta nousin liian aikaisin ja lähdin seinistä pidellen takaisin sänkyä kohti. Taas meinasi näkö mennä. Mies oli katsomassa leffaa eikä heti tajunnut kun sanoin että pyörryttää, mutta aika räväkästi se siitä nousi ottamaan minut vastaan kun meinasinkin jo kaatua lattialle naamalleni. Heräsin sitten siinä omaan itkuuni ja siihen kauheaan kipuun, vähitellen näkökin palasi. En edelleenkään tiedä itkinkö kivusta vai säikähdyksestä vai mistä.



Jännä kyllä, en ole koskaan nähnyt miehen pyörtyvän. Mistähän johtuu ettei ne pyörtyile niin usein?

seuraavan kerran 22-vuotiaana auringonpistoksesta



seuraava 27-vuotiaana synnytyksen jälkeen verenhukasta



En ole nähnyt miehen pyörtyvän

[quote author="Vierailija" time="15.09.2011 klo 21:49"]

Itse pyörryin viimeksi toissapäivänä, sitten nousi kuume ja flunssahan se oli iskemässä.

Välillä pyörtyilen menkkojen alkupäivinä. Näitähän riittää.

Entä oletko koskaan nähnyt miehen pyörtyvän?

[/quote]

Pyörryin verenluovutuksen jälkeen. Sitten mut kärrättiin kärryillä takas sinne verenottohuoneeseen, ja komea hoitsumies piteli kädestä ja taputteli poskia ja juotti mehua : )