Eivätkö vanhemmat saa riidellä sanallisesti lasten kuullen?

Vai hirveitä ja rumia sanoja? Toki lapselle on hyvä nähdä kuinka riidellään puhumalla mutta miten se riitely päättyy?

joten mököttäminen ei ole yhtään sen parempi vaihtoehto, vaan jopa huonompi, koska se pitkittää riitaa!



Joten kiistelkää ja tarvittaessa riidelkääkin. Mutta aina kannattaa jo parisuhteenkin vuoksi yrittää pitää fair play mukana: ei vyön alle osuvia iskuja toisen suvusta ja persoonallisista ominaisuuksista, ei haukkumista tai kiroilua. Saa korottaa ääntäkin, muttei raivota simona.



Ja parasta olisi, jos lapsi näkisi myös sovunteon (juu, en tarkoita sovintoseksiä...). Siis sen, että vaikka vanhemmat ovat kiukkuisia toisilleen, he myös sopivat kiistansa ja tykkäävät toisistaan.



JOS sitä riitaa on kamalan usein, se tietysti stressaa lasta. Kannattaa siinä tapauksessa miettiä vaikkapa parisuhdeterapiaa, sieltä saa hyvän ulkopuolisen näkökulman siihen, miten pariskunnan keskustelu- ja ristiriidanratkomistavat ovat puutteellisia ja miten elämän saisi sujumaan juohevammin. Ilmaista parisuhdeterapiaa saa kunnissa yleensä perheneuvolan alta, eikä siinä kannata säikähtää tuota organisatorista vastuunjakoa: perheneuvola ei tarkoita, että vanhempien parisuhdeterapian vuoksi perhe olisi jotenkin lastensuojelutapaus.

Lapselle on tärkeää nähdä, kuinka riidellään (oikein),

Lasta ei saa jättää mielikuvaan, että tutneita pitäisi jotenkin pimittää.

Riitely on elämää, ja lapsen PITÄÄ oppia myös sekin taito.

Niin pitkään kun se riitely ei ole huutamista, haukkumista, kiroilua tai käsiksi käymistä niin lapsen nähden saa riidellä.



Lapsi oppii vanhemmiltaan tavat käyttäytyä. Jos vanhemmat huutavat ja kiroilevat niin sitten sitä tekevät lapsetkin. Jos vanhemmat lyövät ja haukkuvat niin silloin niin tekevät lapsetkin.



Omat vanhempani huusivat toisilleen riidellessään. Pelkäsin heitä. Huomasin joskus itsessäni että korotan automaattisesti ääntäni kun on riitatilanne. Siksi olen opetellut itseni hillitsemistä ja osaan nykyään riidellä asiallisesti.

Jos aikuiset osaavat sopia konfliktitilanteet asiallisesti, oppii lapsikin siihen helpommin.

Mutta tottakai lasten kuullen kielenkäytön pitää olla kuitenkin sopivaa, eikä toista saa haukkua ihan miten vaan. Mutta riitely ja sopiminen ovat ihan tärkeitä juttuja lastenkin oppia. Pahempaa on se, ettei mistään saa riidellä, ja lapsi hajoaa kun ei osaa ilmaista negatiivisia tunteitaan.

tunnistamaan omia tunteita ja oppivat miten riidellään, mutta väkivaltaa ja raivoamista ei saa olla ja lapsen pitää myös nähdä kun vanhemmat tekevät sovinnon/pyytävät anteeksi ja ovat taas "normaaleja", oppivat siitäkin anteeksiantoa ja -pyytämistä sekä sen, että välillä voi riidellä ja kiukuta, mutta rakkaus säilyy kuitenkin.

Tällaisia vastauksia sain tällä palstalla, kun kyselin tyhmänä voiko liitossa elävä mennä puolisoltaan salaa kihloihin toisen kanssa.



Välillä tuntuu, että elämme arvotyhjiössä.



Oma vastaukseni kuitenkin, että lienee paikallaan opettaa esimerkillään lapsia riitelemään JA sopimaan, mutta jos riitely on jokapäiväistä natinaa tai pelkästään hajottavaa eikä riitoja sovita, on tällöin parempi riidellä lasten kuulematta.