Pitääkö kukaan päiväkirjaa ihan itselleen?

Siis mikä juttu toi nyt on? Eiks päiväkirjat oo salaisia..

Ihan kirjotan vanhanaikaisesti käsin. Rakastan kirjoittamista.

Mietin vaan, että kun kirjoitettuna ei pysynyt salassa. Pysyisikö, jos tikulle tallentaisi, vai jääkö koneelle niistäkin kopiot? En ole tietokonenörtti, sen sijaan sairas miehesi nuuskii kaikki asiani.



Mulla on vaikea elämäntilanne, jota olisi hyvä purkaa päiväkirjaa kirjoittamalla.



ap.

8-vuotiaasta aina noin 25-vuotiaaksi asti. Kauhean terapeuttista :D Mulle tuli tavaksi purkaa mieltä painavat asiat omaan päiväkirjaan ja pystyin nukkumaan vatvomatta niitä sen enempää. Jäsentyi kummasti omatkin ajatukset... Jostain syystä päiväkirjan pitäminen tosin hiipui aina kun seurustelin vakavammin. Ja sitten tapasin nykyisen mieheni. Sen jälkeen en ole pitänyt kuin raskauspäiväkirjaa ja sekin yllättäen lähinnä esikoisesta.



Mulla on kaikki päiväkirjat (iso laatikollinen) edelleen tallessa, enkä varmaan ikipäivänä anna kenenkään niitä lukea. Ne ovat VAIN minun. Siellä on puolet mun elämästäni iloineen, suruineen ja mielen myllerryksineen. Parhaiten on edustettuna teini-ikä, jolloin kirjoitin sivutolkulla tarinaa lähes joka päivä. (Jälkikäteen voi vaan naureskella, kuinka vaikeaa se teinin elämä silloin olikaan... ;D) Lueskelen niitä aina joskus, kun satun vaikka siivoilemaan varastoa tms.



Harmittaa oikeastaan, ettei ole tullut 10 vuoteen mitään päiväkirjaa pidettyä. Tuntuu, että elämä ja ajatukset unohtuu ja katoaa... Ja joskus tekis ihan hyvää jäsennellä niitä ajatuksiaan paperille. Saattaisi niistä jopa oivaltaa jotain joskus helpommin :P



Eli ei minusta huono idea!

t.2, joka ei myöskään ole tietokonenörtti

Mä pidin päiväkirjaa8-vuotiaasta aina noin 25-vuotiaaksi asti. Kauhean terapeuttista :D Mulle tuli tavaksi purkaa mieltä painavat asiat omaan päiväkirjaan ja pystyin nukkumaan vatvomatta niitä sen enempää. Jäsentyi kummasti omatkin ajatukset... Jostain syystä päiväkirjan pitäminen tosin hiipui aina kun seurustelin vakavammin. Ja sitten tapasin nykyisen mieheni. Sen jälkeen en ole pitänyt kuin raskauspäiväkirjaa ja sekin yllättäen lähinnä esikoisesta. Mulla on kaikki päiväkirjat (iso laatikollinen) edelleen tallessa, enkä varmaan ikipäivänä anna kenenkään niitä lukea. Ne ovat VAIN minun. Siellä on puolet mun elämästäni iloineen, suruineen ja mielen myllerryksineen. Parhaiten on edustettuna teini-ikä, jolloin kirjoitin sivutolkulla tarinaa lähes joka päivä. (Jälkikäteen voi vaan naureskella, kuinka vaikeaa se teinin elämä silloin olikaan... ;D) Lueskelen niitä aina joskus, kun satun vaikka siivoilemaan varastoa tms. Harmittaa oikeastaan, ettei ole tullut 10 vuoteen mitään päiväkirjaa pidettyä. Tuntuu, että elämä ja ajatukset unohtuu ja katoaa... Ja joskus tekis ihan hyvää jäsennellä niitä ajatuksiaan paperille. Saattaisi niistä jopa oivaltaa jotain joskus helpommin :P Eli ei minusta huono idea!

Juuri tuota tarkoitan. Olen itsekin kovin ajatteleva ihminen ja osaisin mielestäni terapioida itseänikin aika hyvin, kun vaan kirjoittaisin ajatukseni ylös ja voisin lukea niitä myöhemminkin.

Kirjoihin en uskalla enää kirjoittaa, mutta oma salainen avaimenperänettitikku voisi olla ratkaisu?

ap.

vaan ihan tavalliselle muistitikulle. Ja jos haluat olla aivan varma, ettei kukaan pääse sitä lukemaan, hanki myös tiedostojen salausohjelma. Löytyy ilmaisia netistä.

Mullekin oli aikanaan päiväkirjan pitäminen todella terapeuttista, suosittelen :)