Koirako ihmisen_uskollinen_ystävä!

Meillä koira piti ennen makuuhuoneita omana alueenaan. Kerran kun komensin koiraa, se luikkasi meidän parisängyn alle ja kusta losotti koko lattian märäks. Sen jälkeen tehtiin sille piskille selväks että makuuhuoneisiin EI ole asiaa. Siitä on nyt 3 vuotta, koira on nukkunut siitä asti yönsä kiltisti makuuhuoneen kynnyksen toisella puolella. Ja sohvalle sitä ei oo koskaan päästetty, teeppä se virhe kerran niin sitä on hankala korjata (mutta ei mahdotonta) :)

ja tekevät mitä huvittaa jos huvittaa - huolimatta mitä minä asiasta sanon tai teen! Raivostuttavaa. Reippaasta koirastakin tulee laiskamato, joka alkaa kuolata ruokaa erityisesti silloin jos kova hätä. Mikään muu kuin makaaminen ja ruoka ei huvita. Ja tässä lastenhoito hässäkässä ei tosiaan enää kaipais koiran kanssa taistelua rajoista.

Miksi et kouluta koiraasi? Jos sanot "istu!" koira istuu kiltisti paikoillaan niin kauan että annat luvan poistua eikä tee mitään kiellettyä.

Ihminen, joka ei anna koiransa olla sohvalla, on epäsopiva koiran omistajaksi.

Itsellä koira on parasta maailmassa, lasten jälkeen. Tottelee pelkkää katsetta tai käsimerkkiä, on aina touhuissa mukana, sillä on upea huumorintaju ja aina se on rinnallani, itken tai nauran. Yhdessä on ihana liikkua, nauttia luonnosta ja käydä vaikka uimassa tai pilkillä.

Annoinkin kyllä koiralle kaiken ylimääräisen aikani 1v saakka ja koulutin sitä tavallaan koko ajan. Sen jälkeen kaikki on jatkunut tavallaan samana, mutta kaikki soljuu itsekseen.

Ja kyllä, lapset ovat hommassa mukana. Tämä kirjoitukseno ei tarkoita sitä, että olisin vain koiran kanssa, vaan sitä, että koira on minun luottokamuni ja yhdessä teemme kaiken.