Tunnustaisitko pettäneesi vai salaisitko tapahtuneen?

Kumman tässä pitää kantaa ahdistus? Sinun vai puolisosi?



Minä en siis kertoisi. Ruoskisin itseäni ja oppisin virheistäni.

Mitä se auttaa. Paskaa tulee vaan kaikesta. Unohda koko juttu.

Periaatteena "mitä et tiedä, se ei sinua vahingoita". Eli älä rankaise puolisoasi sillä, että aiheutat hänelle järkyttävän kriisin oman tyhmän tekosi vuoksi. Minä en ainakaan haluaisi tietää, jos olisi kyse YHDESTÄ kerrasta. Mutta jos tilanne jatkuu tai uusiutuu, niin sitten rehellisyys kehiin ehdottomasti.

Ihan turhaa. Pikku virheestä kauhee show. Ja lopeta se ittes ruoskiminen, vahinkoja sattuu kaikille.

että miehesi haluaisi tietää?

Ihan turhaa. Pikku virheestä kauhee show. Ja lopeta se ittes ruoskiminen, vahinkoja sattuu kaikille.

Toivottovasti kaikkien miehet tekevät samoin eli eivät kerro puolisolleen jos vähän käyvät vieraissa. Sinunkin kannattaa jo nyt valistaa miestäsi, ettei kertoisi jos kävisi pari kertaa nusasemmassa jotain.

mitä jos kortsu on ollut huolimattomasti päällä ja osa taudeista tarttuu kortsusta huolimatta, ja suuseksin aikana sitä tuskin on käytetty ollenkaan.

Oli kertaluonteinen juttu joka ei itsessään merkitse paljon mitään, mutta sen takana on paljon sellaista minkä ääneen sanominen tuhoaisi enemmän kuin tuo irtopano.



Mieheni on muissa keskusteluissa sanonut ettei halua erota, ja koska mäkään en ainakaan vielä suoranaisesti halua, niin on helpompi olla vain kuin kaikki olisi suht ok.

en aio kertoa mutta ahdistus on tosi kova, ehkä enemmän vielä sen takia, että tiedän pettäneeni koska en ole tyytyväinen elämääni.

suhde ei voi perustua valheelle.

nyt semmoinen sattuisi tapahtumaan tunnustaisin vaikka se roon johtaakin kuitenki se jossain vaiheessa tulee tietoon

että miten niin tulee jossain vaiheessa kuitenkin tietoon?

Eronkin uhalla. Olen luvannut olla uskollinen ja luottamuksen arvoinen. Rehellisyyden nimissä kertoisin, koska olisin rikkkonut ne tärkeimmät arvot.

Olkoonkin, että oman virheeni kaataisin myös toisen harteille.

Miksi niin tekisin? Oma asiani.

En aio kertoa, kärsin seuraukset itse. Kertominen siirtäisi tuskan mieheni harteille ja rikkoisi perheemme. Syitä, miksi tähän on tultu, en jaksa tässä puida mutta sanotaanko nyt niin että elämä ei ole aina ihan mustavalkoista.

et tietenkään kerro. Miksi sysäät huonoa oloa miehellesi?? Ignorance is a bliss. Se, että joudut pitämään pahaa oloa itselläsi, olkoon rangaistuksesi teosta.



Suhde tai rakastaja on sitten asia erikseen.

se oikea syy olla kertomatta ole se, että muka haluaisi säästää toista tuskalta. Jos näin olisi, niin ei olisi pettänyt alunperinkään. Syynä on seurauksien pelko, siis mahdollinen ero ja miehen viha.

Mikäli haluat läheisemmän suhteen aviomiehen kanssa, niin sittenon pakko ottaa riski, tunnustaa, lähteä selvittämään ongelmia.



Mikäli sinulle riittää pinnallinen suhde,niin pidä se valhe teidän välissänne. Älä kerro asiaa vain sen takia, että haluat vapautua syyllisyydestäsi. Se on sinun ristisi.