APUA olen ihastunut työkaveriin.

Tosin mä oon jo niin syvällä tässä, että tunteet on kehittyneet rakkaudeksi ja mä päinvastoin teen kaikkeni että tuo mies tajuaa mun tunteeni. :( Paitsi pyydän treffeille tai sanon suoraan. Vaikkakin mä oon oikeasti joutunut jo muutamankin kerran nielaisemaan sanat "mä rakastan sua".

ihastuksenkohde on sinkku ja säkin, niin ei tarviikaan hillitä itseensä :)

ihastuksenkohde on sinkku ja säkin, niin ei tarviikaan hillitä itseensä :)

niin mitäs sitten tehdään jotta unohdetaan?

ihastuksenkohde on sinkku ja säkin, niin ei tarviikaan hillitä itseensä :)

Ei tietty kumpikaan... Mitäs sit tehdään?

JOS ET EIKÄ HÄNKÄÄN,ANNA PALAA.kaikkien himojen perässä ei voi juosta!

Kertokaa ihan konkreettisia juttuja. Entä miten saan pidettyä pokkaa niin ettei kaikki työkaverit huomaa ihastumistani? Pelkään, että käyttäydyn eri tavalla miehen kanssa. Joka päivä kohtaamme, joten tilanteita riittää.

eiköhän lopu,ei tule kiusauksia!olet aikuinen,näitä tulee ja menee.ota vastuu tunteistasi.sano itelles:olet naimisissa.käyttäydy myös niin!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Olen kertonut miehelleni, mutta ei se ihastusta mihinkään muuta. Miten tunteista otetaan vastuu? Olen naimisissa ja käyttäydyn sen mukaisesti. Tunteita taas en pysty hallitsemaan.



Onko sinun miehesi pettänyt sinua, kun noin agressiivisesti asiaan suhtaudut?

työkavereissa vetää? Yhtä arkisia ja tylsiä niistäkin ajan kanssa tulisi kuin miltä oma mies joskus tuntuu. Ja ihastuksen ihana tunne katoaisi ajan kanssa..

Kerrassaan täydellinen pakkaus mulle. Mutta ei hyvä parisuhde tai täydellinen mies estä sitä etteikö voisi tulla tunteita toista kohtaan. Todennäköisesti tässä toisessa miehessä on jotain sellaisia ominaisuuksia, joita omassa miehessä ei ole ja tavallaan niitä kaipaa omassa parisuhteessa. Kukaan ihminen ei varmasti pysty vastaamaan kaikkiin toisen ihmisen tarpeisiin ja siten tämmöinen ilmiö on täysin luonnollinen.



ap

Olen ollut kohta vuoden ihastunut työkaveriini, vaikka olenkin naimisissa. Tunne on pikkuhiljaa kehittynyt miltei rakkaudeksi, olen vähintäänkin rakastunut jos en jopa rakasta häntä. Hänellä myös voimakkaita tunteita minua kohtaan, mikä on tietty suhteellisen veemäistä kun kerta kumpikin olemme naimisissa.



En osaa sanoa mistä tämän ilmiön yleisyys johtuu. Itselläni tunnistan hlökohtaisen kriisin, tämä ihastus on tullut paikkaamaan tyhjää oloa sisälläni. Meitä yhdistää työkaverini kanssa samanlainen tausta, ja yksinkertaisesti synkkaa sairaan hyvin. Ja onhan se tietty erilaista työssä, kun ei ole arkiympyröitä eikä lapsia "häiritsemässä". Ymmärrän todella hyvin että vaikka eroaisin miehestäni, ja menisin yhteen tämän ihastukseni kanssa, niin arkista siitäkin jossain vaiheessa tulisi. Mutta ihastuneelle tuonkaan tajuaminen ei ole niin merkityksellistä, sen vain tunkee jonnekin taka-alalle.



Naimisissa olevana pitäisi tietysti hillitä himonsa, joo, mutta sanoisin että se on veteen piirretty viiva. Kun on voimakkaita tunteita, niin kuinka sitä hillitsee itsensä? Ehkä joku siinä onnistuu, minä en. Eikä tämä tarkoita että olisin sänkyyn päätynyt, vaikka sekään ei ole ollut kaukana.