Nykyään on vallalla tämä yksin pärjäämisen kulttuuri
keneltäkään ei voi enää odottaa mitään apua vaan yksin on pärjättävä. Ennen vanhaan sitä suku hoiti toinen toistaan ja jopa naapurit pitivät huolta. Yhteisöllisyys ei merkitse enää mitään. Kannattaisi aina muista että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!
Mulla on ihana anoppi onneksi joka jaksaa meitä auttaa ja sen takia nimenomaan mekin auttelemme paljon häntä kaikessa mahdollisessa ja mitä enemmän hänelle tulee ikää sitä enemmän tulee apuamme kaipaamaan ja sen me muistamme! Oma isäni sen sijaan on aina jättänyt minut oman onneni nojaan eikä minulla ole mitään intressiä huolehtia hänestä. Aion kuluttaa kaiken energiani anoppin auttamiseen!
Kommentit (3)
Turhaa sitten vinkua siellä vanhainkodissa kun kukaan ei käy jos itse on korttinsa siten pelannut.
miten ihmeessä ihmisestä tulee niin kylmä ettei ole pätkääkään kiinnostunut omien lastensa elämästä tai lastenlapsistaan? Mä pohdin tätä useinkin se vaan tuntuu niin käsittämättömältä...aplla 3 lasta enkä voisi kuvitellakaan että heidän aikuistuessaan voisin toimia noin kylmästi.Jonkinlainen tunnevamma sen täytyy olla! t. ap
totahan se on.
anoppia ja appeani ei edes kiinnosta nähdä lapsiamme,jotka ovat ainoita lapsenlapsia heille.ja ovat kuitenkin vasta viiskymppisiä.viimeksi nähneet lapsia vuos sitten. ja pienistä lapsista kuitenkin kyse.kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta!
porukat auttaa joskus.