Omainen uhkaa toistuvasti itsemurhalla,
kun asiat eivät suju mielensä mukaan. Ei tee kuitenkaan itse mitään muuttaakseen elämäänsä, esim. rahahuolien vuoksi muuttaisi pienenmpään asuntoon.
Elää jotenkin oman kurjuutensa ympärillä, eikä minun-tai ammattilaisten ohjeet ole koskaan hyviä, ainoastaan itse tietää.
Nytkin on tullut viestejä, että kohta tapahtuu.
Minäkään en enää jaksa, olen vuosia yrittänyt tukea, mutta pieninkin vastoinkäyminen saa aikaan itsetuhopuheet.
Miten noihin nyt reagoida, alan olla täysin keinoton ja omassa elämässäkin sairautta ja huolta riittävästi.
Kommentit (13)
Jotain rauhoittavia otti liikaa. Riski on todellinen. En enää tiedä, kuinka toimin suhteessa häneen, sillä apuni on mennyt ihan hukkaan ja tuntuu lähinnä hyväksikäytetyltä oma olo ja ajan antaminen.
Siinähän uhkailee.
Jos taas oikeasti tekee sen, niin itsepähän sen tekee.
2
viestiin: "Kaikki on kohta ohi." ?
että soitin hätäkeskukseen. Kerroin mikä on tilanne ja että olen itse niin kaukana, etten mitenkään voi lähteä edes tarkistamaan missä mennään.
En nyt muista menikö sinne ambulanssi vai poliisi oven taakse kolkuttelemaan. Mutta sen koommin ei turhaan huudellut...
2. Henkilö on mielisairautensa vuoksi (pakko)hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen:
*Vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan
*Itsemurhavaarassa
2
Rahallisesti, terveydeltään, ihan joka osin. Niinkuin sinäkin!
Minäkin olen katkaissut välini lähiomaiseen. En vaan enää jaksanut ja hain sairaslomaa. Lääkäri kuunteli aikansa huoliani ja sanoi antavansa saikkua ja lisää saa jos huoli jatkuu mutta pitää muistaa että aikuisella ihmisellä on oma elämä josta itse vastuussa ja pitää tehdä raja siihen mikä on järkevää auttamista ja milloin alkaa väsymään. Silloin raja on ylitetty eikä oma huoli pelasta ketään vaan pahentaa omaa oloa ja mahdollisesti lisää omassa perheessä stressiä.
Tuon lääkärikäynnin jälkeen tein tiukkaa arviota miten paljon läheisiä rasittaa ja milloin se apu pitäisi saada muilta.
Tuo minulle läheinen ihminen on mennyt oikeastaan vaan pahempaan, mutta elää silti jotain elämää.
Vaikka kuinka yrittää auttaa niin asiat vaan jatkuu ja itse väsyy. Ei se ole enää lähimmäisen tehtävä, tuki pitäisi tulla jo ammattilaiselta hänelle mutta ihmisellä on todella pahaan jamaan saakka oikeus päättää omasta elämästään kuin joutua pakkohoitoon.
jos oikeasti jotain on tekemässä. Jotenkin kummaa, kun ihminen ei tule autetuksi missään terapiassa, vaan tilanne jumii paikallaan. Ehkei sitten itse haluakaan muutosta eli korjaantua.
ap
kun saa tismalleen kaiken mitä haluaa? Pörräätte ympärillä ja tottelette.
2
Psyykkisiä ongelmiahan tuollaisella ihmisellä on. Pitemmän päälle itsemurhauhkailijoilla käy kuitenkin kuten sillä tarinan pojalla joka turhaan huusi sutta: kun tilanne onkin oikeasti päällä kukaan ei enää auta koska ei usko. Ja sitten tietysti läheisille hirveät omantunnontuskat jos itsemurhaan päätyy koska hänhän "pyysi apua".
Ei ole helppoja tilanteita nämä, mutta mielestäni jos tuollaista jatkuu ja jatkuu, on avun tultava jostain muualta ettei lähipiiri vajoa myös masennukseen.
Tiedän tämän, itsemurhalla kiristetään omaisilta rahaa tai muuta.
Tarvitseeko kiristämiseen reagoida mitenkään? Ehkä pitää muuttaa puheenaihetta...
ja lisäksi pyörittää meitä omaisia ja ystäväpiiriään omien tuntemuksiensa mukaan. Voisi vaihtaa paikkakuntaa, lähteä ulkomaille tai mihin vain, kun mikään ei sido. Sieltä vaan puuttuu se piiri, joka hyppäisi hänen mukaan.
Tuntuu, että puhuu kokeneet terapeutit ja psykiatritkin ympäri. (esim. lausunnot eivät kelpaa, vaan pyytää ammattilaisia korjaamaan tekstiä--ja nämä tekevät niin)
Tiedän tämän, itsemurhalla kiristetään omaisilta rahaa tai muuta.
Tarvitseeko kiristämiseen reagoida mitenkään? Ehkä pitää muuttaa puheenaihetta...
Minä katkaisin välit muutamaksi vuodeksi, kun väsyin kainalosauvana olemiseen.