Sinä joka kuvittelit ettei sinuun enää IKINÄ iske vauvakuume!

mutta toivon tavallaan ettei mitään vauvakuumetta koskaan iskisikään.

on minulle aivan tuntematon tauti. Minulla on järkisyistä hankittu lapsi, kuumetta ei tullu edes odotusvaiheessa. Nyt on jo ikää sen verran, että vaikka se ihmeellinen kuume muhun jostain kumman syystä iskisi, niin enää ei lapsenteko onnistuisi...

Olen aina vahvasti tuntenut, etten halua omia lapsia koskaan.

Kaikkihan aina toitottavat, että niinhän sä luulet.

Nyt on "odoteltu" sitä vauvakuumetta hyvin pitkään, eikä sitä tullut.

Eli siis minä en ole odottanut, kaverit lähinnä.

Ja sama mieskin on ollut 19-vuotiaasta asti, ei ole siis vakaan parisuhteen puutteesta kyse.

Ja olen ollut kyllä tekemisissä lähipiirin lasten kanssa. Ihan mukavia muksuja ja näin, omaäidinvaisto ei tästäkään huolimatta koskaan herännyt.

En oikein ymmärrä, miksi lapsia pitäisi väkisin tehdä, jollei niitä niin elämäänsä halua ja kaipaa.

Toki kaikki saavat tehdä omat ratkaisunsa. Hlökoht mulle ei ikinä tullut mieleenkään, että pyrkisin äidiksi, vaikkei kiinnosta.

Enkä ole päätöstä katunut hetkeäkään.

Olen 45-vuotias, joten tuskin enää tuleekaan.

Ap

Olen kyllä leikitellyt ajatuksella silloin tällöin kun on ollut pieniä vauvoja lähipiirissä. Mutta tosiasia on että nyt on elämä niin helppoa kun on kaksi "isoa" lasta etten enää ala valvomaan ja olemaan koko ajan läsnä. Ja sekin vielä että jos se lapsi ei olisikaan terve..

Lapsia on jo kolme, ja ikää 44. Kolmannen jälkeen ei kuumetta ole ollut, vaikka aikoinaan ajttelimme jopa neljää lasta.

todellakaan.

Varsinkaan että ajattelee niin olevan hautaan saakka.

Onko sulla kakkonen lapsia?

Ehdottomuudesta en tiedä mutta mun on tällä hetkellä tosi vaikea kuvitella itseni potemassa vauvakuumetta. Siksi tässä kyselen miten muille on käynyt. :)

Ap

Menee se myös ohi. Ei ole tarkoitettu, että niitä lapsia tehdään "loppuun saakka".

Itselle oli aina selvää, että lapset teen (jos Luoja suo) alle 3-kymppisenä ja niin teinkin. Jos joskus on kuumeilua sen jälkeen ollut, niin so what?

Menee se myös ohi. Ei ole tarkoitettu, että niitä lapsia tehdään "loppuun saakka". Itselle oli aina selvää, että lapset teen (jos Luoja suo) alle 3-kymppisenä ja niin teinkin. Jos joskus on kuumeilua sen jälkeen ollut, niin so what?

Lähinnä vartun että se vauvakuume iskisi jotta viitsisin sen vauvan tehdä. Lapsia ennestään yksi, haluaisin haluta toisen mutta... Vaikea selittää.

Ap

kun vauvakuume oli tosi painostava, mä niin tahdoin lapsen. Sen sain ja useimmiten tuntuu että näin on hyvä. Mies haluaisi toisen ja periaatteessa minäkin haluaisin lapselle sisaruksen mutta... Mulla ei oo vauvakuumetta enkä koe tarvitsevani toista lasta. Mutta vähän toivon että se iskisi...

Ap

Ainokainen täyttää pian 10v., enkä todellakaan aio enää aloittaa koko rumbaa alusta. Meidän perhe on tässä.



Lähipiiriin on viime aikoina syntynyt vauvoja ja olen niitä hoitanut silloin tällöin, ja silloin aina totean, että onneksi oma lapsi on jo iso.

edes on. Meillä on kaksi lasta, mutta mitään kuumetta en ole ikinä kokenut.

en voinut kuvitellakaan, että mulla olisi vain yksi lapsi (olen ite kolmas ja mies neljäs). vauvakuume kehittyi silloin raskausaikana. Jossain vaiheessa tuntui, ettei kolmatta jaksaisi ajatellakaan, mutta lopulta häntä kuumeilin kaikkein eniten, ihan valtavasti. Neljännen suhteen kuumetta ei ollut ja vähän epävarma olo oli raskausaikana, mutta kyllä tuo ihana nyytti sitten synnyttyään minut taas lumosi.



Itsestäni tuli sellainen, joka nyt ajattelee, että kivaa olisi elää elämää, jossa lapsia syntyisi noin 3-5 vuoden välein aina uusi. Olen kuitenkin 43v. nyt ja vaikka aina olisi ihana ajatella pientä vauvaa, haluan jo tyytyä siihen, että nyt riittää. Järjen mukaan siis mentävä vihdoin jossain vaiheessa.

vai ajatteletko vaan että jos joskus kuumeilisit?



Meiltä lapsi kuoli joten se siitä vauvattomuudesta, koska meillä piti lapsiluku olla täynnä ja niin meni suunnitelmat uudestaan. Ei sitä oikeastaan enää voinut vauvakuumeeksi sanoa, tahdottiin vaan uusi lapsi. Ehkä elämästä meni kärki kun lapsi kuoli. Semmonen hehkuttaminen loppui; tahtoi vaan elämää kuoleman paikalle.



Ei kaikkea voi suunnitella eikä kaikki tule kuten suunnittelee. Silti voi olla ihan tyytyväinen miten asiat on tai voi tahtoa jotain erilaista. Mistä sen tietää?

mulla kolme lasta ja ikää kohta 40. Kolmannen jälkeen tiesin heti, että tämä on tässä, eikä kuumeilua ole koskaan näkynyt. Ja kolmas oli ainoa, jota olen ikinä edes kuumeillut.

21v kun sain tämän ensimmäisen ja mitä luultavammpin viimeisen. Olen jo 33v. Vauvakuumetta ei ole tullut enkä usko että tuleekaan. Mulle riittää tämä yksi. Olen liian mukavuudenhaluinen jotta lähtisin enää vauva- ja pikkulapsivaihetta läpikäymään. Jos mulle tulis vauvakuume, varaisin ajan psykiatrille.