Lue keskustelun säännöt.
Mulla on omituinen(?) "ongelma"/piirre, en juuri koskaan suutu kenellekään, koska OV
26.08.2011 |
ymmärrän ihmisiä liian hyvin. (uskaltaako näin sanoa ääneen ilman että se kuulostaa itsekehulta? :) )
Ymmärrän heidän tunteitaan, ajatuksiaan, osaan asettua heidän asemaansa ja tajuta, mikä saattaa olla heidän "suututtavan"/epäoikeudenmukaisen/loukkaavan/omituisen käytöksensä takana aiheuttaen sen.
Olen monesti huomannut, että useimmat ihmiset suuttuvat ja loukkaantuvat toistensa sanomisista mun mielestä tosi herkästikin. Lukuisia kertoja olen ollut tilanteessa jonkun toisen ihmisen kanssa, jossa meille joku kolmas sanoo jotain jostakin asiasta, ja itselleni tämä asia ei "tunnu missään" ja tämä toinen asian kuullut suuttuu heti ja vatvoo asiaa mielessään kiukusta kiehuen koko loppupäivän.
Itseasiassa mä en edes muista, milloin viimeksi olisin loukkaantunut jostakin, jota mulle on sanottu tai miten mua kohtaan on käyttäydytty. Yleensä kyllä tajuan, että nyt tämä ei mennyt ihan oikein (esim. mitä joku mulle sanoo) mutta tämä sanominen ei aiheuta minulle ikäviä tuntemuksia, koska ymmärrän heti että kyseinen ihminen sanoi mitä sanoi koska on vaikkapa väsynyt, tai hänellä on huolia omassa elämässään, tai hän ei nyt tiennyt tätä asiaa kunnolla, tai häneltä vaan yksinkertaisesti puuttuu tilannetajua tai ymmärrystä.
Toisaalta tää on tosi hyvä ominaisuus, mä en siis juuri ikinä ole loukkaantunut kenellekään, enkä voi sanovani edes että en pitäisi jostakusta ihmisestä (inhoamisesta tai vihaamisesta puhumattakaan) koska tajuan että vaikka he käyttäytyvät hölmösti, he varmasti ovat ihan ihania ihmisiä oikeasti, mutta ovat itse saattaneet kokea sitä sun tätä että se purkautuu ulos miten sitten purkautuukaan. Ja sitten tunnen lähinnä empatiaa yleisesti hankalina pidettyjä ihmisiä kohtaan.
Toisaalta sitten joskus "ärsyttää", että tavallaan taidan päästää jotkut ihmiset liian helpolla, esim. tänäänkin oli eräs tapaus meillä kotona, kun mies suuttui mulle eräästä asiasta, josta periaatteessa mun olisi pitänyt suuttua hänelle, eikä päinvastoin. Ja sen sijaan että olisin antanut miehen vähän aikaa miettiä mielessään asiaa ja tulla pyytämään anteeksi ja selittää tekosiaan/sanojaan, mä sanoinkin itse hänelle oikopäätä, että tajuan miksi hän suuttui, hän sanoi sen koska tunsi itsensä uhatuksi, koska poimi mun sanoista omia oletuksiaan, joita en kuitenkaan tarkoittanut enkä edes sanonut. Mies lisäsi ne vaan omassa päässään, jotenkin ymmärrän siis miten hän asiat ajattelee.
Mies myönsikin näin käyneen ja "suli" heti, "riita" loppui siihen.
En nyt tiedä tajuaako monikaan mitä tarkoitin, mutta jos tajusi, niin onko täällä muita samanlaisia?
Kommentit (13)
Samoin ymmärrän ihmisiä ja heidän syitään tehdä asioita, vaikka en niitä itse hyväksyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä useimmat aikuiset käyttäytyvät juuri noin. Tuo pikkuasioista ja turhasta loukkaantuminen on tyypillistä niille, joilla tunne-elämä on vielä kehittymässä.
Minusta kyllä useimmat ihmiset toimivat juuri niin kuin sinä. Vaikeahan olisi ihmisten elää jos jokainen olisi kovin herkkänahkainen eivätkä pyrkisi ymmärtämään toisia.
mutta mun kokemani mukaan _useimmat_ ihmiset eivät kuitenkaan ole ihan näin "suuttumattomia" tai ymmärtäväisiä kuin minä.
Tietenkään en väitä, että kaikki muut suuttuisivat tosi helposti.
Jos piirtäisi janan, jonka toisessa päässä on erityisen herkkänahkaiset ja toisessa päässä minun kaltaiseni ihmiset (voisiko sanoa että _erityisen_ "lehmänhermoiset" tai mikä parhaiten kuvaava sana olisikaan), luulisin että _useimmat ihmiset_ sijoittuisivat jonnekin välimaastoon.
Enkä yritä kehua, anteeksi jos kuulostan siltä :)
ap
enkä edes tällä palstalla loukkaannu, suutu tms, vaikka kuraa olen niskaani täälläkin saanut.
Samoin ymmärrän ihmisiä ja heidän syitään tehdä asioita, vaikka en niitä itse hyväksyisi.
Täytyy kyllä myöntää, että löytyy sellaisiakin asioita, joita en edes osaa ymmärtää, mutta ne ovat yleensä ihan näitä ääripään kauheuksia; massamurhat yms. kauheudet.
Tai kyllä mä niistäkin tajuan sen, että ihmisen on täytynyt kokea jotain tosi traumatisoitavaa tai oltava hyvin sairas mieleltään ja ajatusmaailmaltaan, että tällaista tekee.
ap
Mun on myös helppo tajuta toisten vaikuttimia ja mielentiloja. En edes muista, koska olisi viimeksi pitänyt loukkaantua jollekulle - toisaalta, eipä mun tuttavapiirissä näitä mahdollisia loukkaajiakaan ihan hirveästi ole.
Mulle semmoinen on vähän vierasta kulttuuria, että märehditään hirveästi toisten sanomisia ja aina oletetaan pahinta. Kyllä mua saattaa ärsyttää esim. yksi sukulaiseni, joka möläyttelee asioita epäkohteliaasti (ja luulee samalla olevansa hirveän korrekti ihminen, hih), mutta en jaksa niistä loukkaantua, koska tämä tyyppi nyt vaan on mitä on - miksi mun pitäisi siitä kärsiä ja mieleni pahoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinä hakeutuisin ammattiin, jossa voisin auttaa muita ihmisiä tällä lahjallani. Hyviä ammatteja äyttää taitoaan hyvään olisi esim. esim. psykologi, psykiatri tms.
Tuota taitoa voi käyttää myös esim. muiden manipulointiin ja taivuttelemaan tekemään asioita, joita nämä eivät oikeasti halua tehdä, kun osaa vetää oikeasta narusta. Toivottavasti ette käytä lahjaanne näin.
Kuulostaa oikein hyvältä, tuohonhan pitäisi kaikkien meidän pyrkiä.
Itse olen siinä mielessä samanlainen, että en voi vihata ketään eli en pysty olemaan vihainen pitkää aikaa, koska samalla tavalla ymmärrän että ihmisten ikävänkin (jopa pahan ja tuhoisan) käytöksen takana on useimmiten kärsivä sisäinen lapsi, jonka käytöstä taas voin hyvin ymmärtää.
Mutta tämä ymmärtämykseni toimii viiveellä, akuuteissa tilanteissa joissa minua loukataan tai oikeuksiani poljetaan ja jopa silloinkin kun näin ei itse asiassa tehdä mutta tulkitsen tilanteen niin - olen kyllä kuin ruutitynnyri. Ikvää kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin ymmärrän ihmisiä ja heidän syitään tehdä asioita, vaikka en niitä itse hyväksyisi.
Täytyy kyllä myöntää, että löytyy sellaisiakin asioita, joita en edes osaa ymmärtää, mutta ne ovat yleensä ihan näitä ääripään kauheuksia; massamurhat yms. kauheudet.
Tai kyllä mä niistäkin tajuan sen, että ihmisen on täytynyt kokea jotain tosi traumatisoitavaa tai oltava hyvin sairas mieleltään ja ajatusmaailmaltaan, että tällaista tekee.ap
Ymmärtää teko on eri asia kuin ymmärtää/hoksata, miksi joku tekee jonkun teon. :) En mäkään voi ymmärtää, miten äiti voi tappaa lapsensa, mutta voin ymmärtää, että esimerkiksi äärimmäinen väsymys voi laukaista mielenhäiriön, joka voi saada jonkun tekemään sellaista. Edelleenkään en hyväksy tekoa millään tasolla.
t. 3
onko mahdollista, että sinä kiellät normaalit vihantunteesi, eli esimerkikis kotikasvatuksessasi ne olivat niin kiellettyjä, ettet vieläkäänj uskalla tuntea niitä, vaan "kieppaat" ne mielessäsi ikäänkuin toisinpäin. Jos näin on, niin onko myös niin, ettet myöskään hurmaannu, ihastu, rakasta ja hehku palavasti positiivisestikaan, vaan elät ne positiivisetkin ikään kuin vain "ymmärtäen", suoraan tuntematta niiden emootiota?? Jos vaikka lapsesi voittaa kilpailun niin ajattelet että kivahan se on, mutta et varsinaisesti hypähtele ylpeydestä ja ilosta, "liitoksistasi pursuten"???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siksi kohtalotoveri, että asialla on kääntöpuolensa. Olen myös mielestäni harvinaisen empaattinen ja osaan katsella asioita eri kannoilta. Eli nimenomaan osaan nähdä, miltä toisesta tuntuu tietyssä tilanteessa. Kuitenkin kääntöpuoli on se, että nyt kun olen avannut silmäni, mun yli kävellään usein. Käytetään siis kiltteyttä hyväksi, ja annan sen tapahtua. Ja vaikka tavallaan en kokenut sitä kovinkaan ärsyttäväksi, ainakin pääsen mielestäni usein helpommalla, pohjimmiltaan saattaa jotain kuitenkin olla hampaankolossa, vaikka en itse tajuakaan. Olen altis sairastumaan masennukseen, ja sen kautta tajunnut, että rajansa kaikella.
Itse en alkaisi esim. psykologiksi, vaikka mulla tämä "kyky" onkin, sillä alkaisin vain murehtia toisten asioita liikaa.
t.ylikiltti tai ainakin entinen sellainen
juurikin siis mitä 11 sanoi vihan kieltämisestä. Mulla syynä tämä käytökseeni. En ole uskaltanut vihata enkä sallia itselleni negatiivisia tunteita. Se EI pitemmän päälle ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...pappi!
Mutta epäoikeudenmukaisuus ja julmuus, itse valittu pahan tekeminen saa minussa aikaan myös vihaa.
Ymmärrän syyt, mutta en hyväksy kaikkea.
Liekö lehmänhermoista paljoa haittaakaan...;)
Kunhan vaan itse muistaa joskus olla murehtimatta muiden asioita liikaa, kuten sanottua.
Mukavaa viikonloppua, te kaikki palstapohtijat!
mun mielestä useimmat aikuiset käyttäytyvät juuri noin. Tuo pikkuasioista ja turhasta loukkaantuminen on tyypillistä niille, joilla tunne-elämä on vielä kehittymässä.
Minusta kyllä useimmat ihmiset toimivat juuri niin kuin sinä. Vaikeahan olisi ihmisten elää jos jokainen olisi kovin herkkänahkainen eivätkä pyrkisi ymmärtämään toisia.