Pelottaa hankkia toinen lapsi...
Kyllä olen aina halunnut lapsia enemmän kuin yhden, 2-3 olisi sopiva. Nyt minulla on 1 vuoden ikäinen lapsi, täysin toivottu ja rakastettu. Arki sujunut ihan hyvin, on ollut huonoja hetkiäkin, mutta pitkälti mennyt hyvin lapsen helppouden takia. Ei ole ollut koliikkeja tai yöheräämisiä sitten 4kk ikäisen jälkeen.
Täällä oli joku ketju, missä suositeltiin 2-4 vuoden ikäeroa sisaruksille. Itse olen myös pitänyt tätä hyvänä ikäerona, tosiaan sen vuoksi, että pikkulapsi aika menee nopeammin. JA että lapsilla olisi seuraa toisilleen.
Vuoden sisään alkaisi olee aika, kun "pitäisi" alkaa toista yrittää, jos tarkoitus on seuraava saada esikoisen 3 vuoden synttäreiden tienoilla, ehkä aikaisemminkin. Ennustaa en voi, tulenko yhtä nopeasti raskaaksi kuin aikaisemmin.
Ja minua pelottaa koko ajatus kahdesta lapsesta! Tämä aika on mennyt todella äkkiä esikoisen syntymästä ja päivä päivältä lapsi kasvaa ja sisaren aika olisi pian. Enkä todellakaan ole valmis, ajatuskin kahdesta lapsesta kahden vuoden sisään pelottaa... Pelkään, etten pärjääkään. Mutten silti halua venyttää ja venyttää toisen saantia...
Onko teillä ollut vatsaavaa pelkoa ja miten olette siitä selvinneet??
Kommentit (5)
pitäisi tehdä toinen lapsi väkisin?
odota uutta vauvakuumetta? Ei niitä mahdollisia ikäeroja kannata koko ajan laskeskella. Itse en edes ajatellut vielä toista lasta, kun ensimmäinen oli vuoden. Sitten se kuitenkin yllätti - vauvakuume:) Ikäeroksi muodustui siis pelkästään sydäntä kuunnellen ja sattumalta 2v3kk. Meille juuri passeli ikäero, uskon että johtuu siitä, että silloin toivoin jo toista:) Keskity nyt täysillä esikoiseen, huomaat kyllä, kun rupeat taas ajattelemaan vauvaa:)
Olisin halunnut linkittää tähän viikonlopun Aamulehdestä kolumnin "Jätä lapsi hankkimatta" (otsikko jotain tuonnepäin, kirjoittaja opettaja Tiina Keskinen). Se osui mielestäni naulan kantaan. Eli jos tuntuu, ettei jaksa toista lasta, niin silloin sitä ei kannata hankkia (oli siinä jutussa paljon muitakin pointteja ja vähän fiksummin esitettynä :).
Mutta siis oma kokemukseni: meillä on tytöillä ikäeroa 3v9kk, eli positiivisen raskaustestin tein siinä esikoisen 3v synttäreiden tienoilla. Ja tämä ikäero on toiminut aivan loistavasti: tytöistä on todella paljon seuraa toisilleen, mikä on ollut pienoinen yllätys. Sitten kun seuraan siskoni perheen meininkiä, jossa lapsilla ikäeroa vuosi vähemmän, niin on se vaan niin paljon rankempaa!!! Suosittelen siis viestisi + omien kokemusteni perusteella lykkäämään vauvasuunnitelmia ainakin vuodella, sitten voitte ottaa asiaa hiljalleen uudelleen harkintaan :)
ja aiemmin kuvittelin että kolmas samaan sarjaan vaan. Ekan ollessa vuoden vauvakuume iski ja kovaa, toisen jälkeekin vähän, mutta neljä vuotta katkottomia yöunia odotettuani järki alkoi voittaa. Kolmatta toivon yhä, mutta ikäeroa saa tulla enemmän, 2 vuoden ikäero on raskas! Nytkin tuntuisi jo helpommalta, 2 vuotiaassa ja vauvassa vs. 2,5 vuotiaassa ja vauvassa on ISO ero. 2v on vielä aika "käsin" hoidettava, vajaa kolmevuotiaalle alkaa toimia jo ääniohjauskin!
käytiin juuri tuo keskustelu miehen kanssa, kun esikoinen täytti kesällä vuoden. Samoja pelkoja. Miten pärjätään? Miten saadaan nukuttua? Miten pääsen liikkeelle kahden kanssa vai jämähdänkö kotiin?
Meillä rtkaisu on se, että emme tee toista lasta vielä. Olemme yli 30, joten aikaa ei ole määrättömästi, mutta vuosia kuitenkin vielä.
Sekin voi olla hyvä aika hankkia toinen, kun ensimmäinen menee kouluun. Olisi äiti kotona odottamassa koululaista ja kumpikin lapsi saisi nauttti vauvana olosta ilman toisen pienen vaatimaa huomiota.
Lisäksi itselläni on kolme vuotta ikäeroa sisareeni ja me riitelimme koko lapsuuden. Aikuisena siitä sisaruksesta vasta se paaras hyöty tulee (jos tulee) ja silloin ei isompi ikäero haittaa :)