Päiväkotiryhmä oli käynyt ilman ennakkotietoja lasten kotipihoilla päivän aikana!

Meillä oli aina sotku. Isä ja äiti olivat kellon ympäri töissä. Syötiin mitä sattuu, milloin sattuu ja aina oli likaista ja sotkuista. En halunnut meille ketään leikkimään.



Toisilla lapsilla oli äidit kotona, jotka tekivät ruokaa ja siivosivat. Olisin hävennyt silmät päästäni, jos kotitaloani olisi tultu oikein ryhmän kanssa pällistelemään.

näköjään suuri osa muistakin mammoista.

Keskustelun voisi tiivistää repliikkiin "hulluja nuo palstamammat" oheista Obelixin roomalais-replaa mukaillen:



http://2.bp.blogspot.com/_XchbqwzbW6o/TJEzuKq61EI/AAAAAAAAHLM/cLdTKTgtV…

koulutetut ihmiset mitään muuta keksi kuin jotain kävlyjä teiden varsilla ja kotitalojen katselua!



Tuoko on virikkeellistä, kasvattavaa?



Kysyin omalta eskariltani äsken mielipidettä olisiko hauskaa mennä kävelylle eskariryhmän kanssa ja tietää mikä on kenenkin kotitalo. Lapsi katsoi hölmistyneenä ja kysyi "Miksi?"

päästä kyyläämään lastensa koteja.



Aivan. Asia on harvinaisen selvä. Ja tätä ei tarvitse edes ilmoittaa vanhemmille. Hienoa.



Kertoo kyllä päiväkodin työntekijöistä aika paljon. Akkalauma, mikä kanalauma.

ja sitten päiväkodissa. Sun väitteet entisajan elämästä on ihan huuhaata mutujuttuineen. En viitsi asiasta keskustella enempää kanssasi, koska tietosi ovat noin heikot.

jos siellä ei ollut ketään. Ja ihan kuule olen ollut päiväkodissa aikoinaan. Äidin äitiysloma oli 3 kuukautta vain ja sitten jouduin hoitoon. Ja ei niitä kulkukauppiaita enää minun lapsuudessa ollut:) Ihan oli ovet lukossa kun ei oltu kotona. Rivitalossa asuttiin. Olisi taatusti naapurit tulleet apuun jos pihalle olisi tunkenut joku iso ryhmä kurkistelemaan silloin kun emme olisi olleet kotona. Eli ihan oikeasti. En ole koskaan kuullut, että 60-70-luvuilla olisi koululuokat tai päivähoitajat tuoneet ryhmiä tutustumaan toisten kotipihoihin ja sitä olisi pidetty kyllä tosi omituisena:) Ja silti me lapset löysimme leikkiseuraa.... Mutta nuo kulkukauppiaat oli kyllä hauskoja :D Ei tosiaan ole kulkukauppias kävellyt meille sisään kun emme ole olleet kotona noin vain. Kun ei kävellyt kukaan muukaan. Ihan soittivat ovikelloa ja lähtivät pois jos ei oltu kotona.

kyllä koskaan talon omistajalle tiedottamatta tuotu päiväkotiryhmää tai koululuokkaa pihalle ja otettu kuvia toisten kodeista ilman lupaa. Saati sitten tosiaan katseltu ikkunoista sisään, kuten ap.n tapauksessa. En tiedä, onko tämä jotenkin kulttuurisidonnainen juttu, mutta ei ainakaan täällä keski-suomessa koskaan tultu pihaan ryhminä kotiseutumatkailemaan jos isäntäväki ei ollut kotona. Jos joku yllätysvieras tuli, koputti oveen ja lähti pois jos kotona ei ollut ketään. Ehkä sitten jossain päin suomea on toimittu toisin.

että sen ohitse kulkeminenkin on jotenkin noloa ja paheksuttavaa?? Jo on aikoihin eletty. Pitäkää koti siivossa tai niitä verhoja kiinni, jos se noin tarkkaa on. Kulkeehan siitä kodin ohitse muutakin porukkaa, paljon kriittisempääkin kuin liuta päiväkodin lapsia ulkoillessaan. Pikkuisen tulee elämästä vieraantunut olo teistä, lienette aika teinejä, jos tuo noin hermostuttaa. Minä muistan niin hyvin ajan, jolloin yllätysvierailut olivat arkea ja ovet avoimena vieraille, joten en jaksa ollenkaan tuleentua siitä, että jotkut ulkoillessaan katsovat, missä kaveri asuu.

Sinun lapsuudessasi ei päiväkoteja juuri edes ollut, joten ei tietenkään. Turhaan höpiset. Kodit olivat kumminkin aina edustuskelpoisia, eikä sinne piipahtamisesta pidetty mitään älämölöä. Oli jopa ihan yleisesti sellaisia asioita kuin kulkukauppiaat, joita saatettiin maalla kutsua syömäänkin, jos isäntäväki oli aterialla. Tällainen "päiväkotitädit kontrolloi ja kyttää" -pelko on minusta nykyäideille ominaista luulottelua. Kyllä niillä tädeillä on kuulkaa ihan muutakin tekemistä. Ja teidän tulotasonne ja siisteytenne näkyy varmaan lapsistannekin, jos se nyt teitä tässä huolettaa. Koti on yksityinen, mutta kotitalo ei.

vähävaraisille, mutta kai sitten olit. Jos ketään ei ollut kotona, kulkukauppiaat eivät tietenkään tulleet sisään. Eihän siitä ollutkaan kyse. Vaan että perheitä ei mitenkään hermostuttanut se, että vieras ihminen tulee sisälle. Ihan oli tervetullut.

pienelle osalle lapsista riitti päiväkoteja, esim. omassa kotikunnassani Salossa vain yksinhuoltajaperheille ja vähävaraisille.

Tuliko mieleesi, että eri puolilla asuttiin hiukan eri lailla.

Yhteistä oli kumminkin, että koti pidettiin siistinä, eikä sitä nolosteltu. Kylään sai poiketa kaupungissakin ilman ennakkovaroitusta. Tämä ap:n kertoma on ihan samaa sarjaa sen kanssa, että nykyään yllärivierailu vertautuu suurinpiirtein raiskaukseen monen mamman mielestä.

3kk ikäisenä ja meillä ei ainakaan rahasta ole koskaan ollut puutetta.

Olisit edes laittanut verhot kiinni! Oma on syysi, mutta tiedän miltä tuntuu.

hyödyntää työyhteisössä? Haluaisin niin tietää, missä läävässä vihaamani ihminen asuu.

Olet se sama palstamamma lähiön vuokrakaksiossa, kuka täyttää elämäänsä istumalla päivät pitkät koneella ja tinkaamalla joka asiaan vastaan.

Minä tunnen oikeasti USA.ssa asuneita ja taatusti ei olisi pihoille pölähtänyt akkalauma kakaroiden kanssa ottamaan valokuvia. Eivät todellakaan olisi tehneet sen jälkeen päivääkään töitä.

Olen kuule aivan varma, että jos ap.n kaltainen tilanne olisi jossain muussa maassa tapahtunut, olisi päiväkodin henkilökuntaa vastaan tehty jo rikosilmoitus.

Suomalaiset on niin naiveja vielä.

Suurin osa pitäisi majoittaa reservaattiin, missä jokaiselle on hehtaarin mettätontti aidattuna 3 metrin melumuurilla ja piikkilankaesteillä. Pihalle kesymmät koirasudet valvomaan, ettei pihalle tulla, ja teille villimmät sudet ja karhut partioimaan, ettei kukaan kävele ohi. Ei katu- eikä pihalamppuja, ettei pihalle vahingossakaan näy, ja kauko-ohjattu portti, jossa ovipuhelin kutsuttuja varten. Luvatta tulijat ammutaan.

Harvesteri vie lapset aamuisin hoitolaitokseen sosiaalistumaan ja illalla hakee pois. Muu aika ollaan kotona verhot kiinni. Äiti siivoaa talon aamuin illoin.

Olen kuule aivan varma, että jos ap.n kaltainen tilanne olisi jossain muussa maassa tapahtunut, olisi päiväkodin henkilökuntaa vastaan tehty jo rikosilmoitus.

Suomalaiset on niin naiveja vielä.

Suurin osa pitäisi majoittaa reservaattiin, missä jokaiselle on hehtaarin mettätontti aidattuna 3 metrin melumuurilla ja piikkilankaesteillä. Pihalle kesymmät koirasudet valvomaan, ettei pihalle tulla, ja teille villimmät sudet ja karhut partioimaan, ettei kukaan kävele ohi. Ei katu- eikä pihalamppuja, ettei pihalle vahingossakaan näy, ja kauko-ohjattu portti, jossa ovipuhelin kutsuttuja varten. Luvatta tulijat ammutaan.

Harvesteri vie lapset aamuisin hoitolaitokseen sosiaalistumaan ja illalla hakee pois. Muu aika ollaan kotona verhot kiinni. Äiti siivoaa talon aamuin illoin.

Ja tällainen retki ei ole mahdollinen kulkemisen vuoksi. En kuitenkaan usko, että tästä alettaisiin keuhkoamaan. Lapsiin suhtaudutaan rakkaudella ja yhteisen hauskan järjestäminen on kaikille iloinen asia. Kyllä tässä nyt enemmän paistaa läpi suomalainen huonommuuden tunteminen. Vähän yksi jos toinen kommentoi, että koteja on käyty vertailemassa. Eivät lapset vertaile, aikuiset vertailevat ja miettivät kaiken arvoa, mitä tämäkin maksaa, onko nyt siistiä ja olisi pitänyt pestä ikkunat ja laittaa puhtaat verhot.

Eikö olisi kivempi elää niin, että presidentti voi poiketa kylään milloin vain kuin että pitää peitellä siivottomuuttaan ja aikaansaamattomuuttaan.

joka päivä tiptop. Se ei maailmaa kaada. Presidenttikin on sotkenut joskus ja pyykkikone pruutannut vedet sisään.

meidän perhe (vanhemmat + lapsi) asui kolmiossa, ihan perus. Osa kavereista asui 3 lasta + vanhemmat kaksiossa, osa tosi isoissa asunnoissa (siihen aikaan 80-luvulla kun 250 neliötä kolmelle ja neljällekin oli vielä iso talo). Kyllä sitä jo lapsena (viimeistään eskari-iässä) mietti että WAU, tosi iso talo ja tosi hienoja leluja, paljon kirjoja tai toisaalta onpa pieni asunto ja vähän leluja tms. Tai onpa hienon näköistä tai tosi sotkuista.

Ei se mitenkään liittynyt siihen ketä otti kaveriksi, missä oli kiva käydä kylässä tai olisi mitään kommentoinut, mutta kyllä sen HUOMASI että kodit oli erilaisia.

Ja ajattelee tässä taustalla olleen pahoja, ilkeitä ajatuksia? Että tarkoitus on vertailla lasten elintasoa? Miksei tätä voi ottaa siltä kannalta, että jännä retki lapsille?

Miettikää nyt. Ettehän tekään tuon ikäisinä sen enemään miettineet oman tai kavereiden kodin varustetasoa tai kokoa. Se oli vaan toisen koti ja oli kiva olla kylässä. Oli kiva, kun kavereita kävi.

Näin me sitten opetetaan lapsille häpeämään sitä, että asutaan jollain tavoin tai ei ole sitä tai tätä. Mihin on unohtunut ilo ja hupi? Varsinkin kun tässä tapauksessa se oli ihan ilmaista, ei nostanut varmaankaan päiväkotimaksuja ja lapset saivat liikuntaa ja kokemusta suunnistamisesta.

Meillä oli aina sotku. Isä ja äiti olivat kellon ympäri töissä. Syötiin mitä sattuu, milloin sattuu ja aina oli likaista ja sotkuista. En halunnut meille ketään leikkimään.

Toisilla lapsilla oli äidit kotona, jotka tekivät ruokaa ja siivosivat. Olisin hävennyt silmät päästäni, jos kotitaloani olisi tultu oikein ryhmän kanssa pällistelemään.

Oliko Sinulla isosisaruksia? Tai häpesivätkö vanhempasi? Mä en kysele pahalla, sillä itsekin olen sitten vanhempana ymmärtänyt että meillä oli aika vaatimatonta. Mutta en ymmärtänyt ennen murrosikää juuri hävetä vanhempiani, kotiani tai muutakaan. Ajattelen, että sekin on lapsella opittu malli.

Luulisin lasten aivan haukotukseen saakka pitkästyneet joitain taloja talojen jälkeenkin katseltuaan, voisiko olla tylsempää aihetta? Päiväkodin tädeille aihe oli varmana kiinnostavampi.



Kun lapsille järkkää jotain kivaa ohjelmaa, niin jättäisin talojenkatselumaratonin kyllä laskuista pois.

Kyllä on ideaköyhäksi mennyt!

Jos susta asia on ok, niin se ei kaikista ole ok, miksi se on niin vaikeaa käsittää ja hyväksyä erilaisuus? Survotko kaikki lapsetkin samaan muottiin kuin omasi? Miksi pitää pahoittaa toisen mieli vänkäämällä vastaan ja mitätöimällä mielippiteensä? Jos jollekin ei ole ok, että päiväkotiryhmä tulee pihalle, niin sitten sinne ei mennä! Toinen vastaanottakoot koko porukan vaikka useamman kerran ja tarjotkoot korvapuusteja ja mehua. Muttä kenellekään ei väkisin tuppaannuta tai koti näytetä jollei tiedä saako niin tehdä!

Miksi SINULLE on niin vaikea ymmärtää erilaisuus? Itse vänkäät tasan tarkkaan samalla lailla, mutta taidat olla omasta mielestäsi alakynnessä, kun alat siellä märistä. Koteihin ei tuossa ole tuppauduttu. Onko vaikea tajuta? Siellä on kävelty julkisia teitä ja käyty taloyhtiön pihassa, joka sekin on ihan laillista. Joten miksi siihen pitäisi muka kysyä lupa? Jos joku on herkkä siitä, että muut näkevät hänen kotitalonsa, protestoikoot suoraan sinne päiväkotiin. Loppuu sekin hulluttelu siellä siihen.

Ap nimenomaan sanoi että ikkunasta olivat kurkkineet..tuskin oma lapsi kuus vuotias selllaisesta valehtelee..ja pokkaa vaatii jos koko talon kiertää!

Minusta ei sanonut, mutta tosin en nyt ihan joka kommenttia ole lukenut.

Minusta ap sanoi näin:"Oma lapsi kertoi, että oli ihan ikkunasta näyttänyt mikä on hänen huoneensa ja mikä veljen huone. "

Hän ei sanonut, että lapsi olisi antanut muiden kurkkia minnekään. Minä ainakin ymmärsin, että lapsi oli osoittanut ikkunaa ja kertonut, että tuossa on mun huone ja tuossa veljen.

Jotenkin veikkaisisin, että sinne pikkupihalle ei edes kaikki parikymmentä tarhakaveria mahdu sisälle kurkkimaan. Eikä kukaan tarhan täti moista kannusta.

Eli oletko itse ok?

Eli kurkkineet on :D ah ihanaa väittelyä

Siis kävelyretkeä pidetään tylsänä? Tuossa alemyynnissä muuten olisi ideaa. Annetaan jokaiselle euro rahaa ja sanotaan, että tehkää mielestänne nyt parhaat kaupat Tiimarissa.



Huomaan olevani hyvin erilainen. Jos lapsen eskarikaverit tulisi retkelle meidän pihaan olisin vain innoissani. En ajattelisi, että kukaan kyylää tai kyttää, tutkitaan toisten asumisolosuhteita. Joka niitä haluaa tutkia voi kurkkia googlesta tai ajaa ohi.



Virike kai on sitten se, että istutaan pöydän ääressä ja leikataan valmiiksi painettu kuva paperista jonka jälkeen se väritetään.



Taitaa olla monella aika heikko itsetunto ja hävettää oma elintaso. Tämän sitten siirrätte lapsille ja jatkavat sitä samaa häpeämistä, tuntevat itsensä uhatuiksi ja kieltävät kaiken kivan.



Mä olen aika pettynyt av:n porukkaan. En uskonut, että ovat näin pikkumaisia ja pelkureita. Taitaa riittää vähäksi aikaa palstailu, ei todellakaan ole mun juttuni tämä pään pensaaseen pistäminen.



Elämä on elämää. Siihen kuuluu pienet seikkailijat kartta kädessä tutkimassa kotikontuja.



Jo joo, jos mä kysyn mun lapselta että olisiko tämä susta hauska retki, niin mun lapsi on niin fiksu että osaisi lukea ilmeitäni ja eleitäni ja antaisi sellaisen vastauksen jonka haluan kuulla.

mun lapsen mielestä hienoimpia oli ne sellaiset korkeat talot (varmaankin kaupungin vuokrataloja)



ja kyllä tähän teemaan kuului vielä se että myöhemmin toimitettiin lapsen huoneesta valokuva, kuvat kiinnitettiin tarhan seinälle ja niitä sai kaikki vanhemmat taivastella koko syksyn.



Kyllä vähän ihmetytti jotkut ankeat huoneet, joita ei ollut edes petiä pedattu valokuvaa varten.

Kyllä on ideaköyhäksi mennyt!

Lapsille aivan se ja sama, mieluummin leikkisivät pihalla tai sisällä kuin tutustuisivat alueen arkkitehtuuriin. Tädit pääsevät vähän tuulettumaan ja tirkistelemään ikkunoista sisälle. Koko vuosi on nyt aikaa purkaa löytöjä, eli viinipulloja, sotkuja, vieraita miehiä sohvilla ja hoitamattomia pihoja..

Juttelin eskarilaiseni kanssa aiheesta. He eivät ole näitä reissuja tehneet. Kysyin, että olisiko sinusta kiva lähteä tätien kanssa kävelemään ja katselemaan kaupungille, missä kaverit asuu.

Tyttö vastasi näin: Miksi, koska minähän tiedän, missä mun parhaat kaverit asuu.

Kysyin sitten, että jos saisitte itse päättää, minne menisitte ja mitä tekisitte jos lähtisitte päiväkodilta retkelle katselemaan lähiseutujen maisemia. Huvipuistot ja hoplopit pois.

Tyttö vastasi: Tuonne läheisille kallioille olis kiva mennä kiipeilemään ja eväsretkelle ja sais syödä vaikka marjoja siellä.

Eli lapset ovat erilaisia. Toiset tykkää kulkea kaduilla ja katsella kaveriensa kotitaloja ja pihoja virikkeeksi.

Toiset menisi mieluummin vaikka metsään leikkimään ja eväsretkelle.

En sitten tiedä, kumpi on tervehenkisempää tätien mielestä. Ehkä ne tädit ei saisi niin paljon siitä metsäretkestä.

Siis kävelyretkeä pidetään tylsänä? Tuossa alemyynnissä muuten olisi ideaa. Annetaan jokaiselle euro rahaa ja sanotaan, että tehkää mielestänne nyt parhaat kaupat Tiimarissa.

Huomaan olevani hyvin erilainen. Jos lapsen eskarikaverit tulisi retkelle meidän pihaan olisin vain innoissani. En ajattelisi, että kukaan kyylää tai kyttää, tutkitaan toisten asumisolosuhteita. Joka niitä haluaa tutkia voi kurkkia googlesta tai ajaa ohi.

Virike kai on sitten se, että istutaan pöydän ääressä ja leikataan valmiiksi painettu kuva paperista jonka jälkeen se väritetään.

Taitaa olla monella aika heikko itsetunto ja hävettää oma elintaso. Tämän sitten siirrätte lapsille ja jatkavat sitä samaa häpeämistä, tuntevat itsensä uhatuiksi ja kieltävät kaiken kivan.

Mä olen aika pettynyt av:n porukkaan. En uskonut, että ovat näin pikkumaisia ja pelkureita. Taitaa riittää vähäksi aikaa palstailu, ei todellakaan ole mun juttuni tämä pään pensaaseen pistäminen.

Elämä on elämää. Siihen kuuluu pienet seikkailijat kartta kädessä tutkimassa kotikontuja.

Jo joo, jos mä kysyn mun lapselta että olisiko tämä susta hauska retki, niin mun lapsi on niin fiksu että osaisi lukea ilmeitäni ja eleitäni ja antaisi sellaisen vastauksen jonka haluan kuulla.

Siis kävelyretkeä pidetään tylsänä? Tuossa alemyynnissä muuten olisi ideaa. Annetaan jokaiselle euro rahaa ja sanotaan, että tehkää mielestänne nyt parhaat kaupat Tiimarissa.

Huomaan olevani hyvin erilainen. Jos lapsen eskarikaverit tulisi retkelle meidän pihaan olisin vain innoissani. En ajattelisi, että kukaan kyylää tai kyttää, tutkitaan toisten asumisolosuhteita. Joka niitä haluaa tutkia voi kurkkia googlesta tai ajaa ohi.

Virike kai on sitten se, että istutaan pöydän ääressä ja leikataan valmiiksi painettu kuva paperista jonka jälkeen se väritetään.

Taitaa olla monella aika heikko itsetunto ja hävettää oma elintaso. Tämän sitten siirrätte lapsille ja jatkavat sitä samaa häpeämistä, tuntevat itsensä uhatuiksi ja kieltävät kaiken kivan.

Mä olen aika pettynyt av:n porukkaan. En uskonut, että ovat näin pikkumaisia ja pelkureita. Taitaa riittää vähäksi aikaa palstailu, ei todellakaan ole mun juttuni tämä pään pensaaseen pistäminen.

Elämä on elämää. Siihen kuuluu pienet seikkailijat kartta kädessä tutkimassa kotikontuja.

Jo joo, jos mä kysyn mun lapselta että olisiko tämä susta hauska retki, niin mun lapsi on niin fiksu että osaisi lukea ilmeitäni ja eleitäni ja antaisi sellaisen vastauksen jonka haluan kuulla.

Minusta shoppailu, kotikävelykierros yms eivät kyllä ole lapsia varten lainkaan, todella mielikuvituksetonta.

Luova LEIKKI, askartelu, satuilu, majojen rakentaminen, roolileikit, pihapelit yms ovat mielestäni mielikuvitusta ja sitä kautta älyä kehittäviä. Miksi nykyään on niin kova kiire aikuistaa lapsia?