Saako teidän leluja lainata puistossa?

Ei riko (tahallaan) ja tuo sitten takaisin/jättää paikoilleen lähtiessä.

jos lapseni ei lelullaan leiki, nappaan sen aika nopeasti rattaisiin. Meillä on kieltämättä mukana laaja lelukokoelma, mutta otan sieltä käyttöön muutaman kerrallaan ja niitä muita ei lainata.

lelujen omistaja on vieressä/lähellä. Tai jos ei ole, voi itsekseen todeta lapselle, että 'voikohan tätä lainata, kun tämä ei ole meidän'. Tämä siksi, että lapsi oppii, että ilman lupaa ei yleensä saa koskea muiden tavaroihin.



Lelujen lainaamisessa pätee myös se, että niitä ei saa kuljettaa kauas alkuperäisestä paikasta. Minua ärsytti kerran kun eräs taaperon äiti kuljetti lainaamaansa lapiota ympäri puistoa - miten voin muistaa ottaa sen mukaani, jos lähdemme aiemmin kuin he?

ei saa lainata kysymättä. Toisaalta itse kyllä huolehdin meidän leluista niin, ettei niitä missään kovin kaukana lapsesta loju...

Älytöntä ottaa mukaan kamalasti leluja, ja levittää ne muiden lasten houkutukseksi, jos niillä ei sitten muut saa leikkiä. Lelut kannattaa nimikoida selkeästi.

Tosin olen kyllä muksuille opettanut siitä huolimatta,, että pitää kysyä jos haluaa leikkiä muiden leluilla. Kaikki kun eivät ole samanlaisia kuin minä.



Eipä ole yksikään lelu kadonnut lainaamisen takia enkä mitään kauheata meteliä nostaisi vaikka katoaisi. Meillä on aika paljon hiekkaleluja eivätkä ne muutoinkaan paljoa maksa.

Paitsi jos toinen lapsi itse ei anna omiaan lainata ja repii ne muiden käsistä.

...että jos ei sovi lainata niin sitten niitä ei jätellä lojumaan. Yritän aina huudella muksun perään jotain "mitä meinaat tehdä, kuule saakohan sitä lainata" tai jos lelussa on nimi niin yritän "se on katos Liisan, missäköhän Liisa on, siltä pitäis kysyä saako lainata" tms., mutta jos ketään ei ole lähettyvillä niin olen lopulta antanut tutkia toisen lelua ja sitten yrittänyt kääntää huomion toisaalle. Toisaalta hämmentäviä on nekin tilanteet, joissa samanlainen pieni taapertaja istuu lelujensa keskellä ja meidän neiti olisi menossa tarkistamaan millaisia leluja toisella on, mutta naapurin äiti on niin keskittynyt juttelemaan puhelimessa/toisen äidin kanssa tms. ettei edes huomaa. Koita siinä sitten vihjata että meidän Anna olisi kiinnostunut teidän Viljon traktorista, saako sitä katsoa...

-Ap

lainata, jos ei erikseen kielletä. Jotkut on tosiaan tarkkoja lastensa leluista, mutta eipä niitä halua lainatakaan, jos mammalla on asennevamma. Onneksi näihin törmää todella harvoin!

Minä itse olen toiminut näin: meidän leluja saa lainata. Itse kysyn aina luvan tai ohjaan lastani kysymään, jos lelun omistaja on lähellä. Yleensähän lapsen vanhempi vastaa jo siinä vaiheessa, kun sanon omalleni, että 'kysypä lupaa, saako ottaa', että kyllä saa. Jos on jätetty lojumaan, niin kyllä silloin on leikitty kysymättä siinä hiekkalaatikolla, mutta ei tietenkään kuljeteltu muualle.

asumme kerrostalossa ja pihapiirissä on paljon lapsia. Minä otan kyllä lelut aina sisälle mukaan, mutta muut äidit jättävät ne lojumaan pihalle. Jos lapseni 2v. jonkun muun lapion ottaa niin en häntä klellä tai oikestaan ole moksiskaan. Mielestäni jos lelut jätetään pihalle saa niitä silloin muutkin käyttää!

Jos mun oma lapsi alkaa itkeä, että olisi halunnutkin leikkiä just sillä, niin sanon, että odottaa.

ja tätä on kamalan hankala selittää äideille siinä vaiheessa, kun muilla on ämpäri ja lapio ja meillä onkin vaikka auto. Sen tahtovat sitten kaikki, ja jos oman lapsen ote hetkeksi herpoaa, on se "kaikkien otettavissa, kunhan luvan kysyy". Koko ajan saan olla oma käsi valmiina nappaamassa lelun itselleni ennen kuin jonkun mamman pirpana käy siihen käsiksi.

jos en halua, että jotain lelua lainataan (esim. potkulauta), kerään sen pois rattaisiin, kun oma lapsi ei sillä leiki.



Samalla tavoin suhtaudun muiden leluihin (ainakin lapioihin, ämpäreihin tms.). Jos omistaja on vieressä, silloin tietysti kysytään, saako sitä lainata.



Meilläpäin eli Helsingissä puistoissa on myös puiston leluja, jotka on tarkoitettu yhteiseen käyttöön. Eli jostakin hiekkalaatikolla lojuvasta lelusta ei edes voi aina tietää onko se jonkun oma vai ei.