G: Minkäikäisen äitinä olet parhaimmillasi? Entä minkäikäisen äitiys ei sovi niin hyvin? ;)
eli tämmöinen gallup.
minkäikäisen lapsen äitinä olo sopii sulle parhaiten? Onko joku tietty ikä (vauva, taapero, leikki-ikä, pikkukoululainen) jonka äitinä olo sopii sulle parhaiten?
entäs joku lapsen ikäkausi, minkäikäisen äitinä et selvästikään ole parhaimmillasi tai jossa et viihdy ihan niin hyvin?
Tietty leikkimieli mielessä siis vastaamaan!!
Kommentit (13)
Vauvatkin on ihania. Taaperoita en kestäisi yhtään :D Siinä iässä vauhti on koko ajan päällä mutta järkeä ei vielä yhtään päässä! Koko ajan saa vahtia, kieltää ja kehottaa.
on varmaan parhaimmillaan ihan pikkuvauvan äitinä tai sitten vähän isompien alakouluikäisten kanssa.
Nautin imettämisestä, pikkuvauvan kantamisesta ja hellimisestä, loruttelusta yms. Ja meidän lapset on ollut vähäunisia ja koliikkitapauksia.
Uhmaikäisten ja leikki-ikäisten kanssa ei mene ihan yhtä hyvin, haluaisin selkeästi jonkin pienen oman rauhallisen hetken, mutta en jaksa lasten jatkuvaa kiukuttelua ja rajojen asettamista yms. En oikein myöskään jaksa ulkoilua niin paljon kuin pitäisi. Meillä taaperot eivät myöskään ole nukkuneet hyvin, mutta jotenkin vauvan yöheräilyt jaksaa paremmin imettäen.
Alakoululaisten kanssa on oikeasti mukavaa. Tykkään keskustella lasten kanssa, lauleskella, auttaa läksyissä ja kaveriongelmissa, harrastaa yhdessä, pyöräillä yms. Eikä tarvitse samalla tavalla joka asiassta "tapella".
Teinien äitinä saattaisin olla hyvä, tai sitten en. Vielä ei ole kokemusta.
3-vuotiaasta, mutta vastaan että sovin todella hyvin 10 kk -> lasten äidiksi. Olen nauttinut tuostaajasta todella paljon, onneksi olen saanut olla kotona.
Vauvojen äidiksi en niin hyvin...olihan vauva-aika ihana kokemus, mutta stressasin hirveästi ja sitovuus oli rankkaa ja masensikin, vaikken sitä silloin tajunnutkaan. Ehkä toisen kanssa on helpompaa ja rennompaa.
sopii/ olen parhaimmillani 1-3 vuotiaan kanssa. Mitä vanhemmaksi lapset muuttuvat, sitä huonommin se sopii mulle. Ikävä on sitä taapero-aikaa :(
Ihan eka vuosi eli vauvavuosi on vähän sellaista semi ok aikaa
Vauvavuodet oli molempien lasten kanssa mahtavia! Nautin symbioosista ja kuljetin vauvat mukana kaikkialla. 1,5-vuotiaasta eskariin oli vaikeampaa. Jatkuva vahtiminen ja hoitaminen alkoi olla raskasta. Nyt alakouluiässä taas helpottaa sen osalta joskin muuten on kaikenlaista haastetta.
Näistä asioista olisi hyvä puhua enemmänkin. Monet tuntuu olevan siinä käsityksessä, että vauvavuoden jälkeen "kaikki helpottaa". Sehän on täysin väärä käsitys, erilaisi vaiheita tulee ja menee. Ihan sinne täysi-ikään saakka.
yksi 2 v poitsu, enkä ole vielä ollut tyytyväinen :) vauva aika oli niin kamalaa, että suuurin osa on yövalvomisten takia pimennossa, nyt koko ajan kokeilee rajoja, en kestä sitä kun noin pieni ihminen pompottaa aikuista :)
iloinen lapsestani kuitenkin olen tietenkin ja rakasta yli kaiken, vaikeaksihän tämä osoittautui (lapset yleensä)
Lapseni ovat kyllä vasta pienet, 2v ja 9kk. Luulen, että vähiten sovin alakoululaisen äidiksi, koska ikään kuuluva näsäviisaus rasittaa. :D Mutta tiedä häntä miten se sitten menee, jospa tykkään siitäkin.
Ennen lapsia olin sitä mieltä, että lapset pitäisi saada kymmenvuotiaina ja hyvinkasvatettuina. Nykyään olen sitä mieltä, että lapset pitäisi saada parivuotiaina ja kuiviksi opetettuina.
Minusta lapset koko ajan vain paranevat vanhetessaan. Harrastuksessani olen pitänyt eniten esiteineistä ja teineistä. En tiedä, millainen äiti minusta murrosikäisille tulee, mutta uskoisin, että tykkään kyllä tuosta vaiheesta.
ehkä sitten taas koululaisen. 3-7-vuotiaan kanssa on eniten sellaista kädenvääntöä mitä en jaksaisi. Inhoan sitä vaihetta kun lapsi alkaa inttää vastaan
Vauva ja taaperikäiset on ihanimpia hoidettavia.
Haastava ja vaativa yli 5 vuotias on vaikea.
Kokemusta 3,5 v ja parhaimmillani 12kk eteenpäin. Tai nautin eniten. Saa nähdä, oisko teinit sit taas eri asia:)
Vauvaa ja parivuotiasta en mitenkään jaksa hoitaa jatkuvalla riemumielellä.