Minä halveksin eronneita ja varsinkin uusperheitä.

Mutta en halveksi.

tai miksi sun mielipide merkitsisi jotakin tuntemattomille ihmisille?

eroaa alkoholisoituneesta ja väkivaltaisesta miehestään, joka terrorisoi omia lapsiaan?

Aika erikoista.

Minä pidän sellaista naista rohkeana ja fiksuna, en suinkaan halveksittavana.

Itse olen tyytyväinen elämässäni tekemiini ratkaisuihin.

mutta varo vain ettei itsellesi käy samoin..

Sen ymmärrän, että leski voi löytää uuden rakkauden, mutta muuten en.

Kun ei itse kykene rakastamaan, ei voi ymmärtää, kuinka joku toinen voi. Sama juttu, kun yhden lapsen vanhemmat ei tajua, että voi useampaa lastakaan rakastaa, ellei se ensimmäinen ole kuollut.

eikä hakkaaja-alkkismiehestä.

minä taas halveksisin, jos jotain vaivautuisin halveksimaan, kaltaisiasi vanhoillis-ahdasmielisiä hötöpäitä.

Vaivaudun kuitenkin mielenkiinnosta kysymään, arvostaisitko minua enemmän jos olisin jäänyt 15 vuotta sitten kahden lapsen kanssa katsomaan alkoholistin itsetuhoista ryyppäämistä? Mies joka oli ennen ollut raitis, jäi työttömäksi ja alkoi juoda Samalla astui kuvioon perheväkivalta. Nyt on edelleen ihan rapajuoppo, onneksi ei juurikaan halua olla tekemisisissä meidän kanssa.



Itse olen ollut nyt 11 vuotta naimisissa ihanan miehen kanssa, joka on loistava isä niin "minun lapsilleni" kun yhteisillekin. Voin sanoa että olemme onnellisia koko perhe.

eroaa alkoholisoituneesta ja väkivaltaisesta miehestään, joka terrorisoi omia lapsiaan?

Aika erikoista.

Minä pidän sellaista naista rohkeana ja fiksuna, en suinkaan halveksittavana.

Minunkin pitäisi päästä eroon viikonloppujuoposta. Mutta olen niin luuseri etten saa etes eroa aikaseksi. :/ Enemmän halveksin nyt itteäni entä jos eroaisin.

t. yks joka on vastaan eroja ja en hyväksy niitä mutta on huomannut miten tukalaa on elää alkoholistin kans.

Ihmiset muuttuvat, parisuhteet muuttuvat ja joskus ei vain jää muuta vaihtoehtoa kuin ero. Syitä eroon on varmaan yhtä monta kuin on erilaisia liittojakin. Itse en ole eronnut, mutta uskon että ero on kyllä enimmälle osalle se viimeinen ja raskas vaihtoehto enkä ymmärrä, että mitä halveksimista siinä on. Olet varmaan hyvin nuori, hyvin ahdasmielinen ja patavanhoillinen. Sinun kaltaisia ihmisiä minä ennemminkin halveksisin.

eli ihmisiä jolla on noin ahdas elämänkatsomus,noin tiukat mielipiteet,just tollaset ihmiset on niitä jotka riitelee ihan hirveesti ja on niitä min-minä-minä-tyyppejä,yöks.

Alkoholisoitunut hakkaajamies oli reipas, kiltti ja turvallinen, ei käyttänyt alkoholia, ei ollut väkivaltainen, vaan asiansa hoitava kunnon mies kunnes vihkimisen jälkeen muuttui täysin tuntemattomaksi psykopaatiksi?

olisi hengissä, jos olisin jäänyt...Viimeinen niitti oli, kun mies kuristi melkein tajuttomaksi minut samalla kun lapsi huutaa vieressä peloissaan.



Nykyään elän ihanan miehen kanssa :)



Olen siis eronnut uusperheellinen! (Eikä nolota/harmita yhtään)

Halveksin tosin paljon muutakin. Kiva että löytyy muitakin halveksuvia ihmisiä. Meissä on paljon yhteistä :)

Meille kaikille muille ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Monet meistä saivat vanhemmat, jotka eivät osanneet luoda meille turvallista ja rakastavaa lapsuutta. Emme koskaan oppineet, mitä turvallinen kiintyminen toiseen ihmiseen on. Koska olimme lapsesta asti tottuneet siihen, että eniten rakastamamme ihminen kohtelee meitä välinpitämättömästi, huolehtii tarpeistamme vain ajoittain, kun se sattuu hänelle sopimaan, tai suorastaan laiminlyö meitä, me emme osanneet valita ensimmäisellä kerralla oikein. Me luulimme, että rakkauteen kuuluu pieni epävarmuus tai suorastaan kärsimys.



Valitsimme ihmisen, joka tuntui tutulta. Niin sinäkin ap varmasti teit. Siinä vain oli se pieni ero, että meistä vähemmän onnekkaista tuntui tutulta se laiminlyövä mies, kun taas sinusta tuntui tutulta mies, joka kohtelee sinua kuten ihmistä kuuluu.



Mielestäni halveksuntasi oikea kohde ovat meidän onnettomien eronneiden ja uusperheellisetn vanhemmat. Ikävä vain, että hekin olivat oppineet mallinsa vanhemmiltaan.

niin minäkin. sit halveksin kanssa alkoholisoituneita, työttömiä, köyhiä, juntteja, sellaisia, joiden lapsilla on joku adhd (eivät vaan osaa käyttäytyä kun ei ole kasvatettu), masentuneita, sellaisia, joilla huono terveys (eivät osaa pitää terveydestä huolta), lihavia nyt tietty ja anorektikkoja kans, niitä, jotka juo alkoholia vähänkään, kerrostaloasujia, kenellä on hampaissa reikiä (siis ihan yök), ja "white trash"-ihmisiä tietty, ja koliikkivauvojen äitejä (eikö ne nyt saa niitä vauvojaan hiljaiseksi?) ja autolla ajavia tottakai (saastuttavat maailman minun lapsiltani) ja sitten kaikkia, jotka kattoo jotain roskaa telkusta ja saastuttavat sillai aivonsa, ja niitä, jotka syövät väärää ruokaa ja niitä jotka menee väärään aikaan nukkumaan... kyllä halveksittavaa riittää kerta kaikkiaan kun on itse aivan upea, ellei suorastaan täydellinen

jotka menevät useamman kuin 3 kertaa naimisiin ja pykäävät joka miehelle lapsia. Yhden epäonnistumisen ymmärrän, mutta en sitä että menee nopeasti ja helposti jokaisen kanssa naimisiin tekee lapsen ja taas vaihtaa ukkoa.



Itselläni lähipiirissä paljon toimivia uusperheitä, joten pelkästään yksi epäonnistuminen ei minun mielestäni ole paha, mutta sitten jos jatkuvasti tekee huonoja valintoja ja aina myös lapsia siihen mukaan!

jotka tuhlaa elämänsä siinä paskassa liitossa, niistä tuppaa tulemaan just niitä marttyyreita jotka katkerana katsovat muiden elämää ja viitsivät halveksua, luultavasti siksi, että itsellä niin paha olla.



Jokaisella on vaan yksi elämä, se kannattaa käyttää juuri niin kuin parhaaksi näkee ja siinä seurassa mikä parhaalta tuntuu.

jotka uskaltavat etsiä onnen elämäänsä, vaikika sitten eroamalla ja uudelleen menemällä naimisiin. Säälin ihmisiä, jotka riutuvat onnettomassa liitossa vain siksi, että erotahan ei saa/uskalla/voi. Ja kaikista eniten halveksin ahdasmielisiä ihmisiä..kuten nyt vaikka ap..