Lue keskustelun säännöt.
ekaluokkalaisista
19.08.2011 |
Nyt on taivallettu tätä arkea toista viikkoa ja minua kummastuttaa yksi asia. Ennen koulua terveystarkastuksessa, kotiin tulevissa lukuisissa lippulappusissa jne toitotetaan kuinka se elämä tässä nyt on muuttunut koko perheellä ja muista halia lastasi. Minä tyhmä en ole mitenkään järisyttävää muutosta havainnut enkä oikein keksi minkä tässä nyt pitäisi niin järistä. Lapsen elämä toki muuttuu, kun pitää mennä sinne kouluun eikä eskariin ja elo koulussa on toki erilaista kuin eskarissa ja pk:ssa. Tätä en väheksy. Se voi olla väsyttävä kokemus, kun ei tiedä miten uusi maailma makaa. Tämä minun tulee ottaa huomioon. Ja totta, koskaan ennen en ole lapseltani kysynyt, että tuliko läksyjä. Nyt kysyn. Mutta on nämä jutteluaiheet muuttuneet ennenkin ja minusta paljon radikaalimmin kuin nyt (esim se 'käy pissillä' hurpatus, kun vaipat on juuri jätetty pois). Mutta kun joka paikka toitottaa kuinka perheen elämä tässä nyt muuttuu, niin kertokaa että mitenkä sen tässä piti muuttua.
Niin ja mieleen ei tullut, että 1-6 luokkalaiset lapset olisivat jotenkin erilainen ihmisryhmä, joka ei yhtään kaipaa toisen ihmisen kosketusta. Sellaiset suvantovuodet vanhempien hellinnän ja aikuisen rakkauden hellinnän välillä (toivon kyllä että aikuinen rakkaus odottaisi vieläkin kauemmin)
Kommentit (3)
voi olla, että sinä osaat ottaa luontevasti nuo siirtymät eri elämänvaiheista toiseen tukien lastasi oikealla tavalla, onnittelut siitä! On kuitenkin valitettavasti paljonkin vanhempia, jotka ajattelevat koulunalun tarkoittavan lähestulkoon aikuisuutta ja täyttä itsenäisyyttä lapselle. Lapsi tarvitsee edelleen sangen paljon rajoja ja huolenpitoa. Vaikka läksyt ja omista tavaroista huolehtiminen ovat oppilaan "työtä", hän tarvitsee vielä paljon aikuisten apua oppiakseen selviytymään uusista haasteista.
Hyppäys eskarista kouluun on huikea. Tiedän sen sekä omien lasten kohdalta että ammatillisesti (olen ollut töissä myös päiväkodissa ja eskarissa). Aiemmin useampi aikuinen huolehti lapsen asioista, nyt lapsi joutuu ottamaan vastuuta itse monesta asiasta. Koulun piha leikkipaikkana on kovin erilainen kuin päiväkodin piha.
Vaikka lapsella menisikin koulu oikein hyvin, moni "oireilee" kuitenkin muutosta esim. kiukuttelemalla kotona tai heittäytymällä avuttomaksi tms.
Toisaalta joillekin vanhemmille koulun alkuun liittyy "napanuoran katkaisemiseen" liittyviä tuskia. Lapsen tulee kuitenkin saada jo itsenäistyä jonkin verran.
Ei ihan yksinkertaista aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaiheesta" ison numeron, että itse pääsevät pätemään.
Mutta itse muistan jonkun viisaan sanoneen, että ei siitä kouluunmenosta edes saa tehdä lapselle mitään mörköä ja jotakin supersuurta asiaa,koska se ei ole sitä. Kaikki mummut ja tädit kyselvät että sinusta tulee KOULULAINEN herran jestas sentään. Lapselle voi tulla vaan turhaa stressiä asiasta, joka useimmilla sujuu todella hyvin ja luontaisesti.
Meillä myös ekaluokkalainen, ja siirtymä eskarista kouluun oli ihan luonteva jatkumo.
Meillä oli viime vuonna pienemmät tarhassa ja isompi koulun eskarissa, nyt pienemmät on tarhassa ja isompi siinä samassa koulussa ekalla. Nimenomaan tänä syksynä ei meidän perheessä ollut näihin kuvioihin liittyen mitään isoja muutoksia, muuten kylläkin.