Miten voitte nauttia kotiäitivuosistanne jos 50€:n yllättävä menoerä kaataa taloutenne?

Asuvat surkeassa pikkukaksiossa huonolla alueella, mihinkään ylimääräiseen ei tosiaan ole varaa ja kirppikseltä löytyy niin vaatteet kuin lelutkin... ruoka on puuroa jne.



MUTTA KUN SE RAKKAUS. Katsos kun mammona (= siedettävä toimeentulo) ei tee onnelliseksi!!

on ollut aikoja, jolloin taloutemme on ollut tosi tiukilla mutta aina on pärjätty.

Sillä ei olisi esim. henkisellä puolella mitattuna voitettu mitään, jos olisin mennyt töihin.

Päinvastoin jäin kotiin kokonaan ikävästä työpaikastani, koska perheemme voi huonosti.

laskemaan moneenko maitopurkkiin on varaa. Mutta kun lapsella on oikeus olla kotihoidossa alle 3-vuotiaana. Juu on oikeus, mutta missä sanotaan että se on lapselle parasta jos ei edes ruokaan rahat riitä?

Väliaikaisesti tiukka taloustilanne on ihan eri mittakaavan asia kuin pienen lapsen oikeus kasvaa oman äidin tai isän hoivassa omassa kodissa.



Ap:n ajattelun mukaan kukaan meistä ei voisi esimerkiksi opiskella, koska silloinkin moni on valmis alentamaan elintasoaan vaikka tiukkaa tekeekin. Lapsen hoitaminen kotona on samanlainen investointi tulevaisuuteen kuin opsikelukin. Lapsen tulevaisuuteen. Sen vaan moni haluaa unohtaa.

Asuvat surkeassa pikkukaksiossa huonolla alueella, mihinkään ylimääräiseen ei tosiaan ole varaa ja kirppikseltä löytyy niin vaatteet kuin lelutkin... ruoka on puuroa jne.

MUTTA KUN SE RAKKAUS. Katsos kun mammona (= siedettävä toimeentulo) ei tee onnelliseksi!!

vaatteita ja leluja hyvinkin paljon, ruoka on välillä puuroa mutta silti ( tai ehkä juuri siitä syystä) tämänhetkinen taloutemme ei kaatuisi edes 15 000 euron yllättävään laskuun.

Rakkaus on edelleen se joka tekee onnelliseksi, ei mammona

millaisessa talousahdingossa hänen perheensä elää. Koululaisena alkaa varmasti hävettää jos perhe on omasta halustaan köyhä eikä mihinkään kivaan ole rahaa.

Kyllä minua pelottaisi olla niin tiukilla taloudellisesti.

Entä jos pitäisi ostaa vaikka lapselle erikoisjalkineet tai teettää pohjalliset? Lasketaanko vaan sen varaan, että aina saa sossusta rahat?

Meillä on rakkautta vaikka en olekaan kotiäiti ;o)

Ja investointia tulevaisuuteen on sekin, että meillä on tilaa asunnossa nuoren aikuisen asua opiskeluaikoinaan.

Väliaikaisesti tiukka taloustilanne on ihan eri mittakaavan asia kuin pienen lapsen oikeus kasvaa oman äidin tai isän hoivassa omassa kodissa.

Ap:n ajattelun mukaan kukaan meistä ei voisi esimerkiksi opiskella, koska silloinkin moni on valmis alentamaan elintasoaan vaikka tiukkaa tekeekin. Lapsen hoitaminen kotona on samanlainen investointi tulevaisuuteen kuin opsikelukin. Lapsen tulevaisuuteen. Sen vaan moni haluaa unohtaa.

Ei tarvitse meidän lasten lähteä aamulla yksin kouluun eikä notkua iltapäivällä ipkerhoissa. Kotoa löytyy aikuinen, josta riittää turvaa ja aikuista seuraa myös kavereille, niille joiden kotona ei ole ketään ennen viittä.

Nuorimpien ei tarvitse kulkea päivästä päivään perhepäivähoitajan kanssa tuplarattaissa kiinni roikkuen kylän keskustassa puistosta kauppaan ja takaisin. Eikä myöskään seistä marraskuun räntäsateessa pimenevällä päiväkodin pihalla katsomassa, kun toisia haetaan ja odottelemassa omaa vuoroa peläten, että on taas viimeinen.

Meille kotiäiti on lasten etu. Vaikka sitten syötäisiin jauhelihakeittoa noutopitsan sijaan.

välillä mietin samansuuntaisesti. mieheni on sen verran hyväpalkkaisessa työssä että lasten vaatteet,ruoka ja asuminen ovat ihan kelvollisia. mutta ongelmana on se että omiin menoihin ja vaatteisiin ei ole suuremmin rahaa kun en ylpeyttäni kehtaa mieheltä sitä pyytää.ja jos sorrun suurempiin leluostoksiin, joudun venyttämään penniä rasittavasti.

Kyllä lapsi voi olla onnellinen, vaikka äiti ei olisikaan kotiäiti.

Oman ekaluokkalaiseni arvio tänään oli, että iltapäiväkerhossa onkin oikeastaan aika kivaa, ja tykkää "minnasta" (toinen ohjaaja). Ja että vaikka tänään ei oman luokan parhaat kaverit olletkaan paikalla, oli silti kivaa uuden kaverin kanssa. HIRVEÄÄ!

Ja vaikka aikaisemmin tämä lapsi olikin päiväkodissa, ei ollut pihan viimeisiä haettuja, vaan päinvastoin. Eikä se päiväkodissa olo muutenkaan ollut surkeaa, hyvät muistot jäi "meidän" päiväkodista.

Ei tarvitse meidän lasten lähteä aamulla yksin kouluun eikä notkua iltapäivällä ipkerhoissa. Kotoa löytyy aikuinen, josta riittää turvaa ja aikuista seuraa myös kavereille, niille joiden kotona ei ole ketään ennen viittä.

Nuorimpien ei tarvitse kulkea päivästä päivään perhepäivähoitajan kanssa tuplarattaissa kiinni roikkuen kylän keskustassa puistosta kauppaan ja takaisin. Eikä myöskään seistä marraskuun räntäsateessa pimenevällä päiväkodin pihalla katsomassa, kun toisia haetaan ja odottelemassa omaa vuoroa peläten, että on taas viimeinen.

Meille kotiäiti on lasten etu. Vaikka sitten syötäisiin jauhelihakeittoa noutopitsan sijaan.

ovat niitä, joille se, ettei tarvitse mennä töihin on kalliimpaa kuin mikään. Tai he ovat jonkun sortin masokisteja - ja sadisteja, koska pakottavat koko perheenkin toimimaan oman mielivaltansa mukaisesti.



Nimittäin veikkaan kyllä, että jos tällainen kotimutsi väittää perheen yhdessä sopineen siitä, että äiti jää kotiin vaikka vararikko uhkaa koko ajan, niin kysymys ei ole mistään yhdessä sopimisesta vaan äidin yksipuolisesti tekemästä ilmoituksesta, että hän jää kotiin, kävi miten kävi.



Lasten kannalta on ihan sama, käveleekö räntäsateessa kaksostenrattaista kiinni pitäen kauppaan päivähoitajan kanssa vai mutsin kanssa - samalla lailla sitä kastuu ja on kylmä ja väsy.

..töissä tienatuilla rahoilla kunnon ulkoiluvarusteet! ;)



Tuo, että äiti on kotona, on ajatuksena ihan kiva, mutta totuus voi olla toista. Kotiäiti kuvittelee päivähoidossa olevan lapsen surkeaksi tapaukseksi, joka haetaan viimeisenä ja siellä pihalla on tylsää jne. Mutta miten kokee ekaluokkalainen, saati vanhempi koululainen, sen että äiti on "vaan" kotona eikä saa koskaan olla yksin..?



Noloa on mielestäni sekin, että tehdään lapsia jumalaton liuta ja sitten koululaisilla ei ole omaa tilaa sänkyä enempää.

tiedä, kun tuollainen menoerä ei tunnu missään, ei omissa tuloissani eikä varsinkaan koko perheen tuloissa. ei tuntuisi yllättävä 500euron menokaan ja selvittäisiin 5000euron menostakin ilman mitään järjestelyitä.