Miten suhtautua valittajiin?

Sä voisit kehittää itseäsi ihmisenä?

Mikä siinä on ettei toisille voi jakaa tunteitaan?

Toiset on olevinaan niin pirtsakoita ja ei-valittajia On kiva mollata kaveria, jolla menee heikommin elämässä. "Ku mul menee niin hyvin, ni en jaksais kuunnella sen säälittävää ruikutusta, ei se oo niinku cool.."



Minusta ystävää kuunnellaan, jos hänellä on huolia. Jos et muuten pidä ihmisestä, eikä hän ole ystäväsi, niin älä ole hänen kanssaan. Säästyt sitten suhtautumasta ja hän sinun kaksinaamaisesta kaveruudestasi.



Minulla on tällä hetkellä asiat tosi hyvin eikä ole tarve valittaa! Hyvä työ, hyvä mies ja terve lapsi.. Olen myös laihtunut 20 kiloa. :) En kuitenkaan, ymmärrä sitä, että nyt minunkin pitäisi alkaa morkata niitä ystäviä, joilla menee huonommin vain koska itselläni on niin hemmetin hyvä vaihde päällä.



Taidat itse olla vieläkin huonompi ystävä kuin ne valittajat koskaan.

Ok, tottakai tuosta tulee myös minun puolelta valitus, jos valittaa valittajasta. ;) Valaisen vähän asiaa. Joka kerta kun äitini soittaa tai käy kylässä, hän raportoi kroonisesta kiputilastaan ja ikuisesta laihduttamisoperaatiostaan. Hän tekee erittäin selväksi, ettei voi liikkua kipujensa vuoksi.

Ja kivut sitten masentavat häntä ja ruoka maistuu. :(

Olen kuunnellut ja antanut vinkkejä mitä liikuntaa voisi kokeilla, mutta aina on täystyrmäys vastassa millekään ehdotukselle.

Laihduttamiset noudattavat aina kaavaa pussikeitot/ihmedieetit ja muut kuurit ja sitten paino palaa takaisin ensimmäisen jumin myötä. Tätä on jatkunut n. 30 vuotta. Krooninen kipu on kestänyt vuoden. Haluaisin pyyhkäistä pois kivut ja läskit, mutta se on vähän mahdotonta. Itse olen huolissani, että tapahtuuko koskaan muutosta parempaan ja energiaani syö oma huoli ja kyllästyminen, kun en voi auttaa. :(