Voiko lastenhoitaja olla työssä jos hänellä on sairaalabakteeri

Pitäisikö muiden saada tietää?

Lasteni serkulla on MRSA

Ei kai olekaan heti, mutta jossain vaiheessa jokainen sairastuu ja silloin se onkin hengenvaarallista, jos tällöin oma sairaalabakteeri pääsee valloilleen.



Esimerkiksi on vaarana, että jos suolistobakteeriksi saakin resistentin kannan, niin kun saa virtsatietulehduksen, niin sekin on sitten resistentti ja hoitoon joutuu sairaalaan. (Virtsatietulehduksen aiheuttaa yleensä oma suolistobakteeri.)

Ensinnäkin lastenhoitajia työskentelee sairaaloissa sairaanhoitajien rinnalla samalla tavalla kuin aikuisten osastoilla työskentelee perus- ja lähihoitajia.



Kaikkien hoitajien testaaminen olisi hyvin vaikea toteuttaa ja erittäin kallista ja samalla pitäisi testata myös muu henkilökunta. Ja mistä sitten saataisiin uudet hoitajat näiden bakteerien kantajien tilalle? Kuka tahansa meistä voi olla bakteerin kantaja, vaikka ei olisikaan sairaalassa töissä ja sairaaloissa luotetaan siihen, että henkilökunta pitää huolta hyvästä käsihygieniasta. Eihän se aina toimi, mutta näin se homma nyt vain menee, muuhun ei käytännössä ole mahdollisuutta.

Sairaalabakteeri osana elimistön normaalia bakteerikantaa on hirvittävä vaara ihmiselle. Sitten kun hänelle tulee joku haavatulehdus mihin tahansa haavaan, niin se on sitten todennäköisesti sellainen, että antibiootit eivät tehoa. Todella törkeää, että sairaalabakteeria kantavat hoitajat saavat olla edelleen töissä. (Heitä vaan kehotetaan olemaan mahdollisimman hygieenisiä, mikä ei todellakaan kaikilta onnistu. Asenne ja järki ei kaikilla ole sama. Ei ole motivaatiota kaikilla.) Lastenhoitajia toimii esimerkiksi synnyttäneiden vuodeosastolla sairaalassa.

mulla on ollut vuosia sitten sairaalabakteeri (MRSA). Ensiksi: niita on montaa "tasoa" - esim. omaan MRSA:hani tepsi (vankomysiinin lisaksi) klindamysiini, doksisykliini, rifampisiini ja ehka muutkin antibiootit. Ei siis kaikki, mutta useampi kuitenkin. Toiseksi: minulle ja koko perheellemme (joilla ei siis todettu edes kantajuutta) tehtiin ns. haato, ja koko bakteeri saatiin poistettua. Ja muuten: oma "haavatulehdukseni" oli sellainen etta iholla ollut ekseema tulehtui hiukan ja bakteeriviljelyssa loytyi MRSA. Kyseessa ei siis ollut mikaan hurja henkea uhkaava infektio. Pahkinankuoressa: terveelle ihmiselle eivat sairaalabakteeritkaan tavallisesti aiheuta vakavia infektioita, kun taas hyvin huonokuntoiselle ihmiselle sellaisen saattaa aiheuttaa ihan mika tahansa bakteeri, virus tai sieni. Toiseksi kaikki sairaalabakteerit eivat ole hyperresistentteja, vaan resistenttiyden tasoja on erilaisia.

Sairaala maailmassa riittää syyksi kerran todettu, vaikka hoidettukin, sairaalabakterri. Olet velvollinen kertomaan asiasta joutuessasi hoitohenkilökunnan kanssa tekemisiin.

taalla missa asumme, se ei ole aiheuttanut (hoidettuna) mitaan erityistoimenpiteita, vaikka se hyvin sairaalan tiedossa onkin. Oletusarvona on taalla, etta kuka tahansa voi olla kantaja ja sen mukaan toimitaan.

ihan muusta syystä kuin omasta taudista.

Käydessäni jälkitarkastuksessa sairaanhoitaja sanoi kireästi, että olen velvollinen kertomaan sairalabakteerista mennessäni lääkäriin tai hammaslääkäriin. En kai halua, että tartutan muut ihmiset... Olisi pitänyt sanoa sairaanhotajalle takaisin, että niin sairaalastahan minäkin sen sain mahdollisesti likaisista välineistä tai MRSA:ta sairastavalta sairaanhoitajalta... Kiva asenne sairaanhoidon ammattilaiselta !

Kenelekkään ei tarvitse kenenkään kertoa olevansa sairaalapakteerin kantaja. Ja kantajia on paljon ihmisissä jotka ei sitä edes tiedä.

Hoitaja tuli laittamaan vauvalleni virtsakatetria hanskat kädessä, mutta sitten tulikin kutsuja viereisiin huoneisiin ja hän meni niitä hoitamaan. Vastasipa vielä puhelimeenkin. Sitten vaan samoilla hanskoilla takaisin puuhiin.



Puutuin asiaan. Hoitaja sanoi, ettei lastenosastolla ole MRSA:ta. Seuraavalla viikolla luin lehdestä, että juuri tällä lastenosastolla on löydetty kuudelta potilaalta MRSA.

sairaalabakteerikokeessa kerran vuodessa omakustanteisesti. Jollei käy, niin joutuisi maksamaan lisämaksua varmuuden vuoksi eristämisestä, jos joutuu sairaalaan.

Mielettömiä kommentteja. Kyllä taas on tietämättömyys esillä :D

sairaalabakteerikokeessa kerran vuodessa omakustanteisesti. Jollei käy, niin joutuisi maksamaan lisämaksua varmuuden vuoksi eristämisestä, jos joutuu sairaalaan.

mitakohan silla saavutettaisiin? Sa voit saada sen infektion vaikka bussista jos joku kaivaa nenaansa ja sitten ottaa tangosta kiinni... Ei niita enaa vaan sairaalasta saa.

Ja kuten tassa nyt on monta monituista kertaa sanottu, on paljon bakteereita jotka eivat ole millekaan antibiootille resistentteja mutta joihin silti kuolee ihmisia pilvin pimein. Ootko sita mielta etta nekin pitais kaikki testata vuosittain?

Sairaalassa ihminen on muiden armoilla. Siksi suojaustoimenpiteiden pitäisi olla suuremmat.

Sairaalassa ihminen on muiden armoilla. Siksi suojaustoimenpiteiden pitäisi olla suuremmat.

jos se eka kaivaa nenaansa, ja sa kosket siihen, ja sitten kosket ihan mihin tahansa omalle ihollesi, niin se bakteeri voi jaada siihen, etenkin jos siina on pienikin haava tms. Kuten muuten ihan mika tahansa staffi tai muu iholla elava bakteeri, ei tarvitse olla methisilliinille resistenttia lajia...

Useissa tapauksissa D-vitamiinin puute voi olla hengenvaarallista.





Vitamin D reduces risk of hospital-acquired infections

http://blog.vitamindcouncil.org/2012/07/06/vitamin-d-reduces-risk-of-ho…



4000 IU/day (100µg/vrk( is recommended for pregnant women as safe and effective in producing a 50% reduction in many comorbidities of pregnancy such as preeclampsia and preterm labor. These results are from a randomized clinical trial done by Dr. Carol Wagner and Dr. Bruce Hollis of the Medical University of South Carolina. Dr. Wagner is interviewed here about that trial.

Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247



Lausunnossa mainitaan, että edes 250 µg päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.

http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm

Jos lastenhoitajalla on ESBL, voi hän olla aivan normaalisti töissä. ESBL tarttuu ulosteen tai virtsan välityksellä. Joten, jos osaa pestä kätensä wc-käynnin yhteydessä ei tarvitse olla huolissaan leviämisestä.



MRSA onkin sitten toinen juttu, se leviää ihohilseen välityksellä. Tosin MRSAtakin sairastava lastenhoitaja saisi olla töissä.



T: Sh

Työ meni kun mrsa-asia vuoti julki esimiehen toimesta hoitotyötä ei saa