Miksi aina vaan kytätään motorisia taitoja??
Anteeksi nyt, mutta ärsyttää. Olen 4-vuotiaan, ylivilkkaan pojan äiti ja lopen uupunut siihen, että neuvolassa, psykiatrilla jne. tutkitaan vain karkea/hienomotoriikkaa tyyliin "rakenna torni/nimeä värit/piirrä ympyrä/hyppää tasajalkaa". Poika klaaraa kaiken ja on useammassa jutussa eskareiden tasolla. MUTTA KETÄÄN EI KIINNOSTA NE MUIDEN OSA-ALUEIDEN ONGELMAT!!
Ei osaa mennä leikkiin mukaan, yrittää vaan pomottaa eikä osaa asettua toisen asemaan YHTÄÄN- siis ei ikäänkuin tajua, että toista sattuu jos hän lyö. Käy kiinni muihin ilman syytä, tulee "iholle", roikkuu aikuisissa ja pälättää heille jatkuvasti. Joskus "sekoaa" ja alkaa ravistelemaan päätään rajusti, nauramaan tosi oudosti ja naamakin menee outoihin ilmeisiin... tänään taas huokaili niin paljon (tic-oire?), että piti keskeyttää kirjan lukeminen kun teki pahaa kuunnella toisen huohotusta. Ja neuvola ei kuuntele koska motoriset kyvyt ok, psykiatri totesi että lapsi vaikuttaa normaalilta koska jaksoi keskittyä uusilla leluilla leikkimiseen hänen huoneessaan (onko ihmekään), päiväkoti huutaa apua.
Kuka kiinnostuisi muiden kykyjen puutteesta?? Vai onko se "normaalia", että 4-vuotias on ollut jo vuoden erityisessä pienryhmässä ilman diagnoosia, kolmen lapsen paikalla??
Kommentit (5)
Tosin jos lapsi on kerran jo erityisessa pienryhmassa 3 lapsen paikalla, ei varmaan voi sanoa ettei _kukaan_ ole kiinnittanyt ongelmaan huomiota? Tuollaista ei kai ihan hevilla saa. Diagnoosin saaminen on kaiken kaikkiaan paljon vaikeampi prosessi (seka fyysissa etta psykiatrisissa sairauksissa) kuin olen itse edes aikaisemmin tajunnut; oman lapsen kohdalla on vuosi taynna tutkimuksia kahdessa eri yliopistollisessa sairaalassa (kyllakin fyysisen vaivan takia) ja "kaikki" mahdollinen on tutkittu; silti mitaan diagnoosia ei ole saatu, ja jotkut laakarit(kin) tuntuvat ajattelevan, etta jos ei diagnoosia loydy, lasta ei myoskaan vaivaa "mikaan"... :-/ Onneksi tassakin asiassa on poikkeuksia, mutta turhauttavaahan se on.
Siellä suhtauduttiin, jos mahdollista, vielä huonommin kuin neuvolassa. Esim. alueen johtava työntekijä kieltäytyi lukemasta vasua, totesi ekalla käynnillä että hän ei näe mitään syytä sallia pojalle tutkimuksia(!) jne. Käymme tuolla nykyään lähinnä kuuntelemassa tämän kaikkitietävän paasausta, mitään konkreettista apua emme ole vielä saaneet...
ap
Eivätkö he ole yrittäneet hakea sitä? Yleensä päiväkodin "lähete" painaa enemmän kuin vanhemman sana.
Ja myös pääsimme perheneuvolaan ns. jonon ohi...
ap
Perheneuvolassa tartuttiin asiaan sitten kunnolla, kun sinne ymmärsin mennä.