Koululaistytön kaverisuhteiden vaikeudesta

Kysyisin, millaisia kaverisuhteita tyttölapsillanne on kouluiässä?



Taustalla kertoisin, että vanhimman tyttäreni, 12-vuotiaan vahvuutena on ollut koko lapsuuden sosiaaliset suhteet. Hänen on ollut aina helppo tutustua muihin lapsiin. Koulussa hänellä on vaikeuksia hahmotushäiriön takia, mutta vastakohtana opiskelun vaikeudelle on tosiaan ollut nuo hyvät kaverisuhteet. Nyt tyttö menee kuudennelle luokalle.



Muutimme uuteen kaupunkiin tyttären mennessä neljännelle luokalle. Aikaisemmassa kodissamme tytöllä oli pari parempaa ystävää, mutta leikki/vietti aikaa yhdessä lähes jokaisen luokkatoverin kanssa. Kaverit vaihtuivat, mutta eivät siis jääneet, vaan toisena päivänä oli toisen kanssa, toisena toisen... Muuton jälkeen tutustui täällä uudessa kaupungissa helposti koulukavereihin. Koulussa on kaksi saman luokka-asteen luokkaa, joista tyttö on ystävystynyt n. puolien kanssa, eli minusta se aika paljon. Keväällä ilmeisesti kaveriporukoissa oli ollut jotain kränää, joka tytön mukaan kuitenkin oli selvitetty. Kaverit ovat edelleenkin vaihdelleet päivien välillä; välillä ollaan toisen kanssa, sitten toisen ym... Porukassa tyttäreni harvoin on.



Kesällä kotona ollessamme tyttö ei ole ottanut kavereihin yhteyttä, kuin aniharvoin, kun olemme häntä kehoittaneet. Ennen tyttöä kun tuskin näki kotona ennen alkuiltaa, niin nyt hän on koko kesän viettänyt yksin. Tänään soitteli kuulema kavereille, mutta muutamalla oli menoja. Yksi neljän kaverin porukka vietti aikaa tänään yhdessä. Kysyin sitten, että miksi et mennyt mukaan. Vastauksena oli, että "no kun ei mua kiinnosta tehdä sitä mitä ne tekee". Itse lähinnä tulee mieleen, että ei sitten halua olla tuollaisessa isommassa porukassa. Luulisi, että se seura on tärkeämpää, kuin se mitä tekevät.



Ehkä tässä on nyt ongelmana enemmänkin se, kun se "paras ystävä" puuttuu. Ei ole sellaista, jolle haluaisi esim. soittaa heti kun tulee lomareissulta kotiin ja kertoa kuulumiset.



En tiedä. Tyttäreni ilmeisesti haluaisi olla vain "kahdestaan", ja sitten on vaikeuksia päästä porukkaan mukaan, jos muut ovat olleet jo kauemmin keskenään ystäviä. Harmittaa, kun tuon hahmotushäiriön takia joutuu koulun eteen tekemään niin paljon töitä, ja sitten vapaa-aika on ollut niin positiivista vastapainoa rankalle koulutyölle. Nyt jos näyttää siltä, että kaverisuhteetkaan ei oikein suju. Katsotaan nyt mitä syksy tuo tullessaan, kun normaali arki alkaa.