haluaisin maalata lasten kanssa kiviä joululahjaksi.

niitä voi sitten laittaa vaikka kukkapurkkiin.

Mutta siis nuo on kyllä just sellasia lahjoja joita kukaan ei halua :/

minne kaikki muutkin lasten piirustukset ja askartelut.

on lasten maalaamat kivet koristekivinä esim. omenapuun juurella on monta leppäkerttua.

tee mieluummin vaikka muovailusavesta "valoksia" lasten käsistä niin, että muotoilette ensin vahasta sellaisen kahvilautasen kokoisen tai hiukka pienemmän matalahkon mötikän, sitten lapsi painaa siihen kädenjälkensä. Kun mötikkä on kuivunut, sen voi maalata vaikka valkoiseksi, ja kädenjäljen taas jollain muulla värillä. Paperipainoksi vaikka mummin työpaikalle.

No just tällaiset lähtee kyllä roskiin viimeistään seuraavassa muutossa ellei jo seuraavassa (suur)siivouksessa.

Kuka haluaa lahjaksi MAALATUN KIVEN???

3-vuotiaani vasta aloittelee askartelua ja 5-vuotias isoveli halusi maalata kiviä ja antaa lahjaksi. Olenpas minä pöljä äiti.



ap

että tuollaisilla lahjoilla ei tee yhtään mitään. Äidillä oli maalattua kiveä, tonttua, tuikkukippoa sun muuta rihkamaa ihan järjesttömästi kun jäi eläkkeelle. Pisti kaiken kirppikselle kun muutti toiseen kotiin.

Kuka haluaa lahjaksi MAALATUN KIVEN???

eräs työtoverini on tienannut "omaisuuksia" sivutoimisesti myymällä erilaisissa kädentaitotilaisuuksissa todella upeita kiviä. Hän valitsee niin hyvin kiven muodon ja materiaalin, että ne ovat suorastaan taideteoksia: keijuja metsän keskellä ym.

Toki ap lapsineen ei tällaista hienoutta varmaan harrasta, mutta kiven maalaaminen on varmasti isovanhemmasta aivan yhtä ihana lahja kuin vaikka lapsen kirjoma vohvelipyyhe tai kävystä tekemä tonttu. Miten voi joku kaikesta vääntää noin julmaa!

Tee vaan ap! Kannustan! ja vinkki: akryylimaalit ovat märkänä vesiliukoisia mutta kuivana eivät, joten niitä saa sellaisina putkiloina kivasti halvalla. NImenomaan akryyli, ei akvarelli, moni menee sekaisin sanoissa

lahjan saajilla on piha. Itse en tekisi kivellä mitään.

paperipainoiksi, serviettien "pidikkeiksi" ruokapöytään, koristeiksi ikkunalaudalle tai ikkunoiden väliin, kukkaruukkuihin tai -penkkeihin hidastamaan kosteuden haihtumista, painoiksi pitämään terassin pöytäliinaa paikallaan ... Kannattaa varmaan katsoa ne kivien koot ja muodot aika tarkkaan. Oikein kaunista kiveä ei tietenkään kannata maalata.

Isovanhemmat iloitsee varmaan kaikesta mitä lapsenlapset on tehneet.

Ihan joululahjaksi en antaisi, vaan mielummin ehkä kyläilytuliaiseksi. Kivi lahjaksi jouluna, vaikka maalattukin, tuntuu aika karulta. Ja keksikää muita kuvioita kuin leppäkerttu tai sammakko. Mutta täähän on vain mun snobimielipide ...

minä yli 30-vuotias maalasin kyllä itse pihalle kiviä.. leppäkerttuja. Olen sitten varmaan jotenkin tyhmä, kun nimenomaan halusin sellaisia suloisia pieniä palleroita sinne pihalle. Lapsi on vielä vauva, joten siitä ei ollut maalaamaan.

No kyllä ainakin mun äiti on säästänyt kaikki lapsena tekemäni askartelut. Pääsiäisenä ja jouluna ne on aina omilla paikoillaan muiden koristeiden mukana. Ei siinä se ole tärkeää, millainen taideteos se on, vaan se, kuka sen on tehnyt.

Ei siis hoitotädille, mutta mummolle kyllä :)

kivistä maalatun emokissan ja pikkukissan, olivat ihania. Haluaisin sellaiset.

mutta ulkokäyttöön.



Itse en ainakaan halua ottaa sitä riskiä, että kiviä on siällä ja taapero suutuspäissään nakkaa selaisen ikkunaan/telkkariin tms. Juu, ei kiitos.

Mummi käyttää niitä koristeena terassilla ja pihalla. Ovat kyllä kauniita ja värikkäitä. Haluan niitä omalle pihallenikin.



Kivet voi maalata akryyliväreillä tai askertelumaalilla. Lopuksi ne kannattaa suojata spray-lakalla niin maali pysyy paremmin.



Meillä lapset maalasivat kivet siis ihan muuten vaan, ei joulu- tai syntymäpäivälahjaksi.

kummitytöltä. Mulla on harmaa hylly, jossa valkoinen kello. Ne kivet sopi nätisti sen kellon ympärille siroteltuna. Oli sellasia pieniä, erimuotoisia ja kermanvalkoisiksi maalattuja. Mä tykkäsin.

yksi suloisimmista lahjoista, joita olen hoitolapsilta saanut. Pieni leppäkerttu-vauva:)