Muita perheitä, joissa vanhempien hyvinvointi yhtä tärkeää kuin lasten?
lasten harrastukset tai olemassaolo ei lopeta aikuisten harrastuksia tai aikuisten omasta ajasta ei karsita lasten takia.
Kaikilla perheenjäsenillä tasapuolisesti harrastuksia ja omaa aikaa.
Kommentit (11)
on yhtä tärkeää kuin lasten. Minusta luonnollinen järjestys on se, että lapsi asetetaan etusijalle. Toki aikuisen hyvinvointikin on tärkeää, mutta jos oikeasti tulisi valintatilanne, niin pitäisin sairaana sellaista vanhempaa, joka ei oikeasti laittaisi lastaan etusijalle. Enkä tarkoita mitään iltamenoa, vaan todelliseen hyvinvointiin vaikuttavia asioita, kuten vaikka ruokaa.
menoista lasten tultua koska se nyt vaan on tosiasia että jostain silloin pitää osata joustaa jotta lapset saavat ansaitsemansa kodin ja hoidon. Kaikesta ei tarvi luopua mutta jos valita pitää niin totta kai lasten tarpeet menee edelle...se kuuluu vastuulliseen vanhemmuuteen tajuta tämä asia.
ei voi mitenkään olettaa että voi pitää täysin entisen elämäntyylinsä vapauksineen kun lapsia tulee. Se vaan on sula mahdottomuus juosta omissa menoissa ja harrastuksissa entiseen malliin jos siis samalla haluaa että lapset saavat ansaitsemaansa huolenpitoa ja läheisyyttä. Toisin sanoen lasten etu menee edelle!
Kyllä vanhempien hyvinvointi tärkeää on MUTTA ei voi mitenkään olettaa että voi pitää täysin entisen elämäntyylinsä vapauksineen kun lapsia tulee. Se vaan on sula mahdottomuus juosta omissa menoissa ja harrastuksissa entiseen malliin jos siis samalla haluaa että lapset saavat ansaitsemaansa huolenpitoa ja läheisyyttä. Toisin sanoen lasten etu menee edelle!
Jokaisella päätöksellä on seurauksensa. Se että on päättänyt hankkia lapsen/lapsia tarkoittaa että saa jotain uutta elämäänsä mutta se tarkoittaa samalla sitä että elämä ei ole ja mene enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ei sen pidäkään mennä, koska lapset ovat omia persooniaan ja tuovat perheeseen omat tarpeensa ja halunsa. Missä aikaisemmin yhdistettiin kahden henkilön halut ja tarpeet niin nyt yhdistetään kolmen-neljän-viiden jne.
Ei vanhempien tietenkään kaikesta pidä luopua, mutta kyllä lapsien pitää jollain tapaa edelle mennä.
Molemmat vanhemmat eivät voi jatkaa elämäänsä samoin kuin lapsettomina. Sitähän ap:n teksti kriittisimmillään luettuna tarkoittaisi.
Toisaalta kuitenkin hyvinvoivilla vanhemmilla pitä olla jotain omaakin. Harvan identiteetti kestää pelkän vanhemmuuden.
Kompromisseja pitää tehdä perheessä ja parisuhteissakin. Kenenkään etu ei saa nousta liiaksi muiden yli. Lapsi on kuitenkin riippuvainen vanhemmistaan. Näin vanhemman oma etu ei voi koskaan kohota liikaa lapsen edun yläpuolelle.
Perhe yksikkönä ei sovi yhteen liiallisen minä-ajattelun kanssa. Sitoutuessaan perheeseen miehen tai naisen tule ymmärtää, että lapset ja vanhemmuus väistämättä muuttavat elämää. Useimmilta tämä muutos sujuu luonnostaan. Oikeastaan jotain on mielestäni vialla silloin, kun joudutaan miettimään sitä, kenen harrastukset ja oma aika menee kenenkin edelle.
Perhe on tiivein mahdollinen yksikkö, jonka tulisi pystyä toimimaan samattomasti yhteen kaikkien hyvinvoinnin takaamiseksi.
hyvinvointi on erittäin tärkeää. Ollakseen tasapainoinen ja hyvä vanhempi on itsekin voitava hyvin.Ihmiset vain hankkivat oman hyvinvointinsa eri tavoin.
pitäisi luopua? Mulla harrastus paikka on onneksi tuossa ihan lähellä (nyrkkeily ja thai-boxing). Vie aikaa 2h kerrallaan yhteensä ja treenit on silooin kun mies on jo päässyyt kotiin töistä. Vaaveli on 6kk tällä hetkellä.
Niin ja treenejä on se 5 kertaa viikossa.
Ainakin tuo mun systeemi on onnistunut =)
Tai lähinnä tämä nuorin lapsi, jolla on terveysongelmia. Pelkkä perushuolto vie hirveästi aikaa ja rahaa, plus että ei olla vuoteen nukuttu juurikaan. Koitetaan aina välillä käydä vuorotellen edes jossakin, vaikka kerran kuussa jumpassa tms., mutta muuten normaali harrastusrytmi on kyllä tipahtanut lähelle nollaa, samoin muut menot. Ei toivoakaan reissuista, kun tien päälle lähteminen tarkoittaisi jumalatonta ruljanssia, eikä todellakaan jakseta niitä erityisjärjestelyjä järjestellä oudoissa paikoissa.
Meillä ei tosiaankaan ole aikaa eikä jaksamista. Ehkä muutaman vuoden päästä tilanne alkaa taas normalisoitua, mutta voin tällä hetkellä rehellisesti sanoa, että vituttaa ne jeesustelijat, joiden mielestä "lapsi on vain järjestelykysymys". Ei se aina mene niin.
Kaikki aika menee lapsiin tai sitten kotitöihin/ruunlaittoon. Illalla, kun lapset menee nukkumaan niin tämäkin äiti kaatuu sänkyyn. Ei todellakaan löydy aikaa edes miettiä omaa itseään.
Ehkä isompien lasten kanssa noin, mutta pienet Tarvitsevat vanhempiensa aikaa ja lähelläoloa. Meilläkin kun lapset ovat olleet pk-hoidossa, niin vapaa-aika kyllä pyhitetään aika pitkälti heidän kanssa olemiseen - ei omissa harrastuksissa juoksemiseen.