Lue keskustelun säännöt.
Onko äidin helpompi kasvattaa poikia kuin tyttöjä?
05.08.2011 |
No on!! Täällä taas odotetaan meidän neitä kotiin vaikka deadline oli klo 22 eikä vastaa puhelimeen. Kahden pojan kanssa ei ole ollu vastaavaa ikinä! Mä en ymmärrä mikä mättää meidän suhteessa vaikka yritän kaikkeni?? Aamulla viimeks tytär tokaisi kun lähdin töihin että "et viittis olla mutsi noin säälittävä" kun yritin suukottaa. Poikien kanssa ei IKINÄ ole ollut samantyyppisiä ongelmia!
Kommentit (8)
Meillä on neljä lasta, joista vanhin on poika ja muut tyttöjä. Ovat vielä pieniä, vanhin 9v ja nuorin 3v. Tähän mennessä kuopus on ollut todella haastava lapsi, on voimakastahtoinen ja toisaalta myös hurjan herkkä. Kolmen vanhimman suhteen en ole isoa eroa huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kuuliaisia äitiä kohtaan, mutta tyttö laittaa hanttiin ja kyseenalaistaa monessa asiassa. Muutenkin tytöltä on saanut kuulla pienestä asti sellaisia kommentteja, että ihmetyttää miten osaakin yhdistellä asioita taitavasti.
Mulla on poika, ja itse olin kamala teini äidilleni. Toivottavasti poika ei olisi samanlainen. nyt vasta esiteini.
mulla on kolme tytärtä ja yksi poika. Ekan tyttären kanssa ehkä oli pientä harjoittelua mutta kyllä näiden kahden nuorimman kanssa sujuu aika hyvin.
tytärtä joka ilta enkä ihanampia coisi toivoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kysyy ruokaohjeita, miettii sun kanssa hääkakkua ja itkee sulle väsymystään vauvan kanssa.
Kun ne sun pojat menee omia menojaan, käy töissä ja harrastaa.
Teinitytöille nyt äiti on vaan hiukka nolo, teki mitä teki. Ja hormonit hyrrää miten sattuu. Kyllä se siitä tasoittuu :)
kuin pojan ja jotenkin koen, että suhde tyttäriini on tavallaan repivämpi ja raastavampi kuin poikaani, mutta silti, läheisempi olen tyttöjeni kanssa. Helppoudesta en tiedä mutta uskon, että tulevaisuudessakin tyttäret ovat läheisempiä kuin poika, vaikka mitään tällaista erottelua en haluaisikaan tehdä
niin olen sitä mieltä että kyllä pääsin todella helpolla silloin kun tytär oli pieni. Olen aina ajatellutkin niin että poikaa on vaikeampi kasvattaa kun ei ole itse ollut koskaan pieni poika tai teini-ikäinen poika, leikitkin on niin erilaisia. Tytärkään ei ole ollut aina mikään maailman helpoin, mutta kuitenkin oli helppo ymmärtää kun muisti millaista oli itsellä olla murrosikäinen kun tunteet heitteli miten sattui, itkin ja paiskoin ovia ja säälin itseäni.
Pelkään että sitten kun pojat ovat vanhempia, vieraannutaan kun en tajua mitä heidän päässään liikkuu, ja jos menevät puhumattomaksi, tytär sentään on aina puhunut.