Miksi aikuisilla on tarve olla parisuhteessa vaikka keskinkertaisen kumppanin kanssa?

Mä olin hyvinkovin kummajainen, kun en heti alkanut seurustella vaan olin monta vuotta yksin miehen kuoleman jälkeen.

eräs tuttu sanoi, että hän kaipaa sitä, että joku istuu aamukahvilla hänen kanssaan. Voi luoja.

yksin jo kuudetta vuotta. En kyllä mistään ketään löydäkään, kun en liiku missään, mistä toisi löytää. Nettijuttuihinko pitäisi mennä mukaan?

ei saa seksiä. Jos on lapsia niin asiat mutkistuvat.

olemassakaan. Kyllä minä ainakin haluan olla parisuhteessa ja perustaa perheen, mutta jos sitä herra tai neiti täydellistä jää odottamaan, ei sellaista välttämättä koskaan tule.

olen aina pähkäillyt valitustulvien keskellä. Hauskinta on kun tällainen valittaja ihmettelee sinkkuuttani. Hyvää vaan kannattaa odottaa.

sellaisen kanssa, joka ei ole se itselle täydellinen ja se mitä oikeasti haluaa?

Ihan riippumatta siitä, uskooko luomiseen vai ei. Aikuinen tajuaa olla vaatimatta toiselta liikoja. On tärkeintä saada rakastaa ja tuntea yhteyttä.

sillä on joitain tosi ärsyttäviä tapoja ja maneereja. Silti se on monessa muussa asiassa niin ihana että saldo jää reilusti plussan puolelle jopa epätäydellisenä.

sellaisen kanssa, joka ei ole se itselle täydellinen ja se mitä oikeasti haluaa?

kumppani, ei tarvitse tyytyä kompromisseihin tai siihen mitä saa.

käsitän ettei tässä tarkoitettu, että pitäisi löytää täydellinen ihminen, vaan sellainen, josta ei tarvitse koko ajan valittaa esim. tällä palstalla. Eri juttu tietysti jos on lapsia, sitten kai pitää sietää mitä vain. Harmi että monesta täydellisestä kumppanista tulee ilmeisesti aivan toisenlainen juuri niiden lasten jälkeen.

täydellistä miestä nimittäin. pari vuotta ihastus ja sitten huomaa, kunhan riisuu ne vaaleanpunaiset lasit, et ihan ei kaikki ookkaan perfect, mutta sitten on ehtinyt tapahtua liikaa(?) yhteinen koti, lapsi, yhteistä lainaa jne...et ei se oo vaan niin helppoo. asiat huomaa vasta parin vuoden päästä. Siihen asti, kaikki on perfect ihastumispuuskissa.