Miten " tiesitte" , että pitää ottaa avioero...?

syinä miehen alkoholismi ja siihen liittyvät ongelmat.



Lopullisen päätöksen tein kun tajusin, ettei mies muutu (ja en tietenkään voi häntä muuttaa).



Ap, menkää terapiaan jos ongelmat ei tuota suuremmat

Mies ei halua erota, hänestä kaikki on hyvin (niinkuin tietysti asiat asioina ottaen onkin). Mutta en vaan voi sille mitään, että mies tuntuu musta suorastaan vastenmieliseltä...

Tosin en ole vielä eroa harkinnut, se on vaan käväissyt mielessä. Ja kai olisikin turha. Mutta on järkeä olla, jos esim. seksi ei kiinnosta, pikemmin ällöttää? Siihen saakka menee hyvin kun miehen ei tee mieli lakanoihin. Sitten saakin taas tsempata oikein tosissaan. Mies ei koskaan suutele tai tule lähelle edes vieree.

mene johonkin perheterapiaan juttelemaan ensin

miettiä omia elämänarvoja - ja kasvaa aikuiseksi.



kaikki ei ole aina kivaa ja hauskaa, se oma puoliso ei tunnu ensikohtaamisesta maailman tappiin saakka ihanalta, väliin mahtuu kausia, jolloin ottaa päähän ja asiat ovat huonosti.



Jos et pääse tuosta itse ylitse niin mene terapiaan. Et edes viestissäsi kyennyt yksilöimään syitä, miksi haluat erota - tai miksi mies tuntuu vastenmieliseltä. Kerrot hänen olevan kuitenkin ok.



En yhtään ihmettele tämän maan korkeita avioerolukuja, jos monet ajattelevat samalla tavalla kuin ap.

oli jatkuvasti minua loukkaavaa eikä mies sitä suostunut myöntämään, ns. henkistä väkivaltaa



en usko, että kannattaa erota ap:n syistä vai mikä sitten on vaihtoehto? Elät yksin vai hommaat hohdokkaamman avioliiton, joka taasen tylsistyy ajan myötä...



Järjestä harrastuksia itsellesi ja ns. oma elämä, kun saat vähän etäisyyttä mieheen kaikki näyttää taas paremmalta

tulisi hyviä miehiä vapaille markkinoille kun keskenkasvuiset vaimot kyllästyy perhe-elämään =)



t. yh-äiti

vaihe. Mutta kun tää tuntuu kestävän vaan. Mies haluisi kanssa ensin terapiaan, musta tuntuu ettei hyödyttäisi mennä, mutta lupasin mennä kuitenkin jos siihen päädytään. On tunne, että pitää jotenkin yrittää, ettei luovuttaisi liian helpolla. Mies on uraorientoitunut, mulla on jotenkin tunne, että mut on jätetty tähän yksin kaiken keskelle, vaikka itselläkin hyvä ura, toistaiseksi teen tosin töitä osa-aikaisena kun tää perhekuvio ei anna muulle myöten. ap

Tää just huolestuttaa mua, kun voisin aivan hyvin ilman mitään mustasukkaisuuksia tms luovuttaa hänet jollekin muulle naiselle. Otatko :)?

Pelkäämpä vaan, että hän entistä innokkaammin uppoutuisi uralleen, jos ei olisi perhettä " häiritsemässä" . ap

Tuntui ettei hän ymmärtänyt minua enkä minä ymmärtänyt häntä. Minua ärsyttivät hänen tapansa, ne, joihin joskus ihastuin ja sänkyyn meno suorastaan inhotti ja mielenosoitukset ja riitely lisääntyivät. Vaikka opiskelin toisella paikkakunnalla, ei minulla ollut miestäni ikävä. Päinvastoin, aloin viettää railakasta opiskelijaelämää, flirttailin muiden miesten kanssa ja ihastuinkin erääseen mielestäni aika vakavasti.



Aloin harkita eroa avomiehestäni, kunnes pysähdyin tosissani miettimään asiaa. Paranisiko mies vaihtamalla? Löytäisinkö jostain todellakin hienomman miehen mikä minulla nyt on. Ja vaikka löytäisinkin yhtä hyvän, niin mistä tiedän ettei sama homma kävisi hänenkin kanssaan. Kyllästyisin, haluaisin parempaa...



Avioliitto ja siinä pysyminen on päättämisen asia. Jos olet päättänyt sitoutua suhteeseen, niin siinä myös pysytään, vaikka vastoinkäymisiäkin olisi. Aviomieheen voi rakastua uudestaan, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Mutta kuten vanha klisee kuuluu, niin avioliiton eteen täytyy tehdä töitä, ei se ilman huoltoa kauan toimi.



Yritäpä nyt jostain löytää miehestäsi ne piirteet mihin aikoinasi ihastuit ja koittakaa virkistää parisuhdettanne.

Ja samoin syin eroa miettinyt. On paljon asioita, joita ei täällä pysty kuvailemaan. Mutta olen viimeaikoina miettinyt kumpi on parempi olla kokonaa ilman miestä vai yhdessä ja harrastaa sitä inhottavaa seksiä tämän tuosta. Ei siis ole väkivaltaista tai muuta. Enkä edes haikaile toista suhdetta.

Että te ette enää kunnioita toisianne, ette ole aktiivisesti kiinnostuneita toisistanne, ettekä pidä toisistanne huolta.



Noi asiat on sellasia jotka voi muuttaa, ja joiden muuttamisen myötä se rakkauskin sieltä taas löytyy.



Syytä tilanteeseen on ihan yhtä paljon teissä molemmissa, ja teidän molempien täytyy haluta että liittonne toimii ja olla valmiita tekemään töitä sen eteen.



Sen jälkeen se toimiikin ja on vahvempi kuin aiemmin.

Ensimmäinen juttu on saada oikea keskusteluyhteys, kerrot miehellesi mitä päässäsi liikkuu ja toiste päin.



Jos vielä tämänkin jälkeen tuntuu, ettei koko liitossa ole mitään järkeä niin suosittelen parisuhdeterapiaa.



Jos sekään ei tehoa eikä mitään positiivisia tunteita ole herännyt niin ei ole mitään järkeä kituuttaa huonossa liitossa. Lapsetkin kärsivät vain jos vanhemmilla on huonot välit.

koska emme juuri riitele. Mun mielestä meillä on keskusteluyhteyskin, olen kyllä kertonut, miltä musta tuntuu.

Tuossa on kyllä totuutta, että emme ole hoitaneet avioliittoamme. Mua ei oikein kiinnosta ja mies ei ehdi. Vähän toivottomalta kuullostaa näin kirjoitettuna :( Mutta tota terapiaa pitää tosiaan varmaan kokeilla.

ap

Jos ei nappaa niin ei nappaa.. T: Heinäkuussa eropaperit jättänyt, joka kuitenkin yritti... ilman terapiaa

ammattiauttajan juttusilla jos nyt ei iahn terapiaa halua. Itse kävin vastaavassa tilanteessa yksin seurakunnan perheneuvojan luona ja jo se auttoi avaamaan silmät. Ja nyt menee miehen kanssa paremmin kuin koskaan.

Ja tuohan on aivan mahtava juttu että miehesi on valmis yrittämään myös. Tätähän tämä elämä on välillä. Joskus tylsää, joskus vielä tylsempää ja sitten taas ihan mukavaa.

Vasta sitten, hyvällä omatunnolla, saatoin jättää eropaperit.



Uuden mieheni kanssa olen kokenut monia samanlaisia asioita kuin ex-mieheni, mutta nyt tiedän osan niistä kuuluvan elämään. Tiedän myös, että kuvailemasi kaltaisista tilanteista on täysin mahdollista päästä yli, nopeastikin.



Se, että ylipäätään mietit onko sinulla riittäviä perusteita eroon, on vain merkki siitä ettet oikeasti ole valmis. Monet meistä ajattelevat tuollaista aika ajoin, eikä se tarkoita että kaikki olisi ohi. Eroa sitten, kun olet aivan varma, ettei teillä ole tulevaisuutta - älä silloin, kun vasta havahdut ajattelemaan eroa.

Millä tavalla ero ne ratkaisisi? Kyllä ne omat ongelmat on selvitettävä ensin, ennen kuin alkaa edes puhumaan erosta. Minusta kuullostaa vallan käsittämättömältä.

Mun mielestä mulla ei ole erityisiä ongelmia itseni kanssa. Ja muista eroa harkitsevista poiketen en myöskään koe seksiä mieheni kanssa erityisen epämiellyttävänä, vaan ehkä kaikkein eniten hänen vaativan työnsä vaikutuksen tähän ihmiseen... vaikea selittää? Ja en todellakaan haaveile muista suhteista, vaan jos tästä pääsisin, niin elelisin kyllä ikuisesti ihan lasteni kanssa vaan. ap