Lue keskustelun säännöt.
Tehkääpä AV-psykologit mulle diagnoosi
02.08.2011 |
Sellaista siis ei oikeasti ole olemassa, siis ei ole tutkittu. Mutta jokin taitaa olla pielessä, osaatteko oireiden perusteella arvata mikä? Ja onko syytä ottaa yhteyttä lääkäriin?
-Yleistä ahdistusta, joka vaihtelee päivittäin, jotkut päivät hyviä, monet huonompia. Huonoina pivinä en halua poistua kotoa, koska stressaan ihmisten tapaamista. Jopa parvekkeella käydessä on monesti ahdistava olo, että muut katsovat, vaikkei ketään näkyisikään. Kauppaan en "uskalla" mennä yksin. Miehen kanssa kaupassa käydessä mies aina maksaa, joko minun kortillani tai omallaan.
-Mietin keskusteluja jälkeenpäin, ihan vain normaalit kuulumistenvaihdot kelaan myöhemmin itsekseni. Yleensä aina mietin jopa viikkoja myöhemmin että ei olisi pitänyt sanoa niin ja en saa unta kun mietin nolona miten sanoin taas jotain ihan outoa tai hassua...
-Usein todella voimaton ja turhautunut olo. Asiat tuntuvat kasaantuvan ja en saa päätettyä mistä aloittaisin kasaa purkamaan.
-Joka paikkaan lähteminen on vaikeaa. En uskalla sopia mitään menoja etukäteen, sillä en koskaan tiedä mitkä ovat lähtöhetken fiilikset. Siksi olen etääntynyt melkein kaikista ystävistäni. En kehtaa kertoa heille miksi en oikeasti pääse vaan valehtelen sopineeni jotain muuta sille päivälle, olevani todella väsynyt jne.
Monesti olemme lähdössä perheen kanssa jonnekin, mutta uuvun todella jo siinä lähtövalmisteluissa. Vaatteiden päälle saaminen ja hiusten harjaaminen vie kaikki voimat ja päälle iskee sellainen epämääräinen huono olo, tunnen itseni väsyneeksi, ärtyneeksi ja turhautuneeksi (sitä on vaikea selittää) ja usein pyydänkin että mies menisi yksin..
-Tunnen itseni huonoksi. Kun alan ajatella sitä, mieleen tulee jatkuvasti lisää asioita joissa olen epäonnistunut ja mustat pilvet alkaa kerääntyä pään päälle. Kahtena pahimpana jaksona olen tosissani miettinyt itsemurhaa ja vahingoittanut itseäni fyysisesti.
-Nyt kesällä on olo ollut vähän parempi, nyt taas huomaan miten alan taas pikkuhiljaa jämähtämään kotiin.
En nyt keksi yhtäkkiä lisää oireita, kirjoitan lisää jos tulee mieleen jotain joka tuntuu oleelliselta. Kuulostavatko nämä kenellekään tutulta, oletteko saaneet diagnoosin ja hoitoa?
Pitäisikö tästä puhua lääkärille? En jotenkin jaksaisi, en osaa kuvitella että puhuisin tällaisista ja vielä syvällisemmistä ja henkilökohtaisemmista asioista vieraalle ihmiselle.. Ja pelkään, että kyseessä on jokin sairaus josta en pääse koskaan eroon..
Kommentit (12)
Kelaan puhumisiani jälkikäteen, en halua suunnitella ennalta menojani, koska tunnetilasta lähtöhetkellä ei ole takeita. Ihmisten kanssa en suuremmin jaksa olla, viihdyn kotona yksin. Osaltaan kai tämä johtuu melnakolisesta luonteestani. Masennuslääkkeitä syön, mutta ei niistä pohjimmiltaan suurta apua ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittyviä piirteitä.
ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittyviä piirteitä.
Nämä mullakin tuli heti mieleen.
Ap, voin VAKUUTTAA, että kaltaisiasi on todella paljon, et todellakaan ole yksin oireittesi kanssa! Psykoterapeutille olet ihan peruskauraa.
Kannattaa ilman muuta lähteä hakemaan apua terapiasta, mutta varaudu pitkään terapiaan, jos haluat pysyviä tuloksia.
Kognitiinen terapiakin saattaisi olla hyödyllistä, se on yleensä lyhytkestoisempaa kuin perinteinen psykoterapia.
...joille tuo tapaamisten sopiminen on juuri samasta syystä vaikeaa. Me lähdetään siitä, että sovitaan ja jos ei onnistu niin ei onnistu. Useimmiten onnistuu ihan hienost.
Kerro kavereillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on hormonikierukka, niin ehdotan sen poistoa. Se laukaisee monilla masennukseen/ahdistukseen taipuvaisilla vielä pahemman häiriön.
Kyselen tyhmiä, mutta mitä sanon varatessani lääkäriaikaa? Miten voisin kuvailla oireita lyhyesti?
Kuinka kauan on "pitkä terapia"? Ja kuinka kallista se on?
Millaista terapia käytännössä on, keskustelua? En ole tottunut puhumaan tällaisista asioista kenenkään kanssa, osaisinko puhua niistä sitten lääkärille tai psykologille? Haluaisin kyllä parantua ja olla oma entinen iloinen itseni..
...joille tuo tapaamisten sopiminen on juuri samasta syystä vaikeaa. Me lähdetään siitä, että sovitaan ja jos ei onnistu niin ei onnistu. Useimmiten onnistuu ihan hienost.
Kerro kavereillesi.
En viitsi kertoa, en usko että kaverini jaksaisivat sitä että viime hetkellä perun sovitut menot. Tuntuu paremmalta etten sovi niitä ollenkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taipuvaisia ihmisiä? Yleensä tällainen alakulo on
suvussa ilmenevä juttu. Eihän sulla sattusi olemaan symmytysmasennusta/raskausmasennusta?
Voit jutella näistä asioista myös neuvolassa.
Ei sinun tarvitse kertoa vastaanottovirkailijalle syytä siitä miksi haluat varata ajan. Sanot vain , että keskustelet stten lääkärin kanssa asioista ja
varaa heti pitempi aika kuin 15 min. Siitä ei tule kuin ärsyyntyneeksi kun tuntuu, että lääkäri alkaa het kun menee sisään jo sanomaan näkemiitä.
Toivottavasti saat apua mielialaasi ja vaikka sinusta ei enää tulisikaan se entinen iloinen sinä, niin olet kuitenkin jo tiellä parempaan, koska tunnistat ne asiat jotka rajoittavat sinun elämääsi tällähetkellä.
suvussakin masennusta /muita mielenterveysongelmia, mutta niistä ei avoimesti puhuta ja välillä tuntuu, että nämä ongelmaiset on jopa vähän jätetty yksin.. siksikin sairaus tuntuu niin pelottavalta enkä voi kuvitella että kertoisin siitä kenellekään..
Minulla on kyllä vauva, joten synnytyksen jälkeinen masennuskin on aivan mahdollinen.. Toisaalta oireita on ollut aikaisemminkin ja esim kaikkein pahin aika oli raskauden aikana. Ja muistelen ainakin, että oireet olisivat alkaneet vauvaa pari vuotta vanhemman lapsen jälkeen.. Mutta en siis ole varma onko niitä ollut jo ennen sitäkin, mutta en ole vain itse sitä huomannut/en enää muista. Tähänkin aikaan mahtuu kyllä parempiakin aikoja, ja välillä olen ihan ajatellut että se on ohi, mutta näköjään tämä kuitenkin ilmestyy vain uudestaan..
Osaako kukaan arvioida terapian kestoa tai hintaa? Ja onko siitä ihan OIKEASTI apua?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä hintoja . Kaikilla suomalaisilla on oikeus 2-3 v. kelan korvaamaan terapiaan. Usein se hinta vaan tulee eteen monellakin. Jos terapeutti hinnottaa 45 min.hintaan 60 euroa , niin kela korvaa siitä korkeintaa 37 euroa, itselle jää se 23 euroa . Usein Kela vielä vaatiin myöntäessään tämän terapian, että siellä käydään kans ja siihen täytyy sitoutua väh. 2 vuodeksi.
Yksi mahdollisuus olisi , että hakeutuisit paikkakuntasi mielenterveysseuran vertaistukiryhmiin jossa on samanlaisia tyyppejä joiden kanssa voi vain keskustella. Ne ei maksa mitään, eikä ne ole sitten mitään terapiaa.
Sitten on Terkkarin mielenterveyspolin ryhmät,nekään ei maksa mitään, niihin vaan on jossakin tosi vaikeeta päästä.
se on kyllä valtavan suuri summa mitä tuohon menisi.. eikö siellä terapiassa käydäkin n. kerran viikossa vai miten? sehän tekee tuhansia euroja jos sen kaksikin vuotta käy.. :/
No, ehkä juttelen neuvolassa kunhan saan kerättyä rohkeutta ja mietin sitten miten jatkan.. jos vaikka omalla paikkakunnalla olisi jotain ryhmiä tai muuta..
Ehkä nuo asiat kumpuavat jostain menneisyyden traumoista?
Saat varmasti oireisiisi apua kun menet lääkäriin tai mielenterveystoimistoon.