miten 3. lapsi muutti elamaa?

Ei nyt mitenkään järin suuresti muuttanut elämää. Asuttiin 3h+k asunnossa, josta pien muutettiin 4h+k asuntoon. Vanhimmalle oma huone (meillä se oli jo koululainen) ja kaksi nuorinta yhteiseen huoneeseen (olivat silloin 3,5 ja 1,5-vuotiaat poika ja tyttö)

kolme makkaria. Tyttärellä (on vanhin) on oma huone. Alle kouluikäisillä pojilla on yhteinen huone. Ei ongelmia, kolmas sopi oikein hyvin meidän perheen elämään :)

... ei juuri mitenkään. Huoneita oli jo ennestään ylimäärin 6h+k+sauna os., joten siitä sitten yksi ylimääräinen työhuone meni uudelle tulokkaalle.

Auto oli valmiiksi sopivan iso johon istuimet/korokkeet mahtuivat hyvin.

Mekin asuttiin 3h asunnossa. Koululaiset oli jo valmiiksi yhteisessä huoneessa. Tuli kolmioon vielä 4 lapsi ja siitä muutimme 4h ja k asuntoon kun hän oli 8kk.

Enää ei voi vain toinen hoitaa lapsia ja taloutta, nyt riittää molemmille hommia yllin kyllin.



Negatiivista: emme ole esim. matkustellessa ns. standardi-perhe eli tulee kalliimmaksi.



Isovanhemmat eivät jaksa hoitaa kaikkia lapsia kerralla ja muutenkin jotkut sukulaiset pitävät lapsiamme "rasittavina" kun heitä on niin monta.



Positiivista: lapsilla on aina kaveria toisistaan.



On ihana nähdä kuinka lapset välittävät ja huolehtivat toisistaan (toki kyllä kinaavatkin välillä keskenään).



Meilläkin kaksi lasta jakaa huoneen, ja autoonkin ollaan mahduttu. Kolmas lapsi on ihana lisä perheeseemme. Itse koin vasta kolmen lapsen kanssa, että nyt perhe on kunnolla koossa. Pakko myöntää, että välillä haaveilen salaa neljännestäkin, mutta sit täytyis ja vaihtaa autoa ja asuntoa...

Täytyy muuttaa isompaan asuntoon (4h+k). Autoon ei mahdu kolmea turvaistuinta, joten yhden lapsista täytyy istua sitten pelkissä turvavöissä, vaikka ikänsä ja kokonsa puolesta tarvitsisi vielä turvavyöistuimen.

Lisäksi kun vertaan perhettämme suht samanikäisten lasten perheisiin, joissa vain 2lasta, niin on siinäkin eroa. Niissä kaksilapsisissa perheissä tehdään enemmän jaotellen yksi aikuinen yhden lapsen kanssa ja toinen toisen lapsen kanssa. Meillä on aina niputettava vähintään kaksi lasta samaan, kun aikuisia ei ole kuin kaksi. Lapset eivät saa yksilökohtaista aikaa vanhemmiltaan niin paljoa.



Kun kolmas oli vauva/taapero, niin toinen vanhempi oli vauvassa kiinni, kun toinen pystyi tekemään isompien kanssa enemmän (pyöräillä, uida, luistella, lasketella). Silloin tuntui että perhe jakautui. Kun kolmaskin kasvoi oli ihanaa kun voi perheenä tehdä yhdessäkin jotain. Mutta nyt tulee tehtyä lähinnä perheenä tai vanhempana kaikkien lasten kanssa. Harvoin lähtee erikseen yhden lapsen kanssa kahdestaan. Kun sitten pitää erikseen niiden kahden muunkin lapsen kanssa lähteä kahdestaan.



Ne kahdestaan olot lapsen kanssa ovat arjessa pieniä hetkiä kun jokainen lapsista onneksi kulkee hetkittäin eri aikataululla. Siinä ehtii ehkä viisi minuuttia jutella yhden kanssa kahdestaan ennen kuin seuraava tulee kaverilta jne. Aikataulut lisääntyvät kun lapsia on enemmän. Lisäksi nuorinta ei voi jättää vielä yksin, niin se tuo haastetta arjen sumplimiseen (ne kaikki harrastukset, hammaslääkärit, lasten kuskaamiset kavereilleen- näitäkin tulee kun kaveripiiri laajenee ja erovanhempien lapset kulkevat siellä toisellakin vanhemmalla jne).

Lapsia tuntuu olevan liikaa, vanhin 5v, seuraava3v ja nuorin 1v. Tuntuu ettei ole aikaa oikein kenellekkään.

Nyt nukkuu kaksi tyttöä samassa ja kolmas menee sinne myös, kun kasvaa ja hankitaan kerrossänky.



On kiva nukkua yhdessä.

Olen itse sen kokenut.



Vaihtoehtojakin olen miettinyt, jos vanhimman tyttären murrosikä alkaa vaatia omaa huonetta, mutta kuten sanottu, on kiva nukkua yhdessä.



3. lapsi muutti elämää niin, että äidistä tuli tosi onnellinen. Olin kahden ekan kanssa välillä kovilla ja ekalla neurologisia ongelmiakin, ja ah, miten ihanaa oli kun sain taas vauvan. Ihanaa seurata pientä lasta, kun isommista tuli jo koululaisia, on vielä söpö valloittajatar kotona, kun toisilla on kavereita ja isompien asioita. Ikäeroa edelliseen oli kyllä jo yli 4 vuotta. Keskenmenokin välissä. Sit tuli vielä neljäs, mutta se jo riittääkin.

Meillä lapset ovat kasvaneet siihen, että on kiva mennä yhdessä. Eivät edes haluaisi sitä, että mennään vaan äidin kanssa tai vaan isän kanssa, sisarukset mukaan, niin on kivempaa.

Meillä kaksi isompaa on jo koululaisia ja totta on, että vähemmän tulee tehtyä vain yksi aikuinen yhden lapsen kanssa, mutta en ole kokenut sitä mitenkään ongelmaksi. Ja sekin on järjestelykysymys.



Toki lasten harrastuksiin on enempi kuskaamisia, kun on enempi lapsia, mutta meillä on siksi rajoitettu harrastamista. Teimme valinnan, ettei oteta harrastusta, jossa on monta kertaa viikossa harkat. Olen osa-aikatyössä ja siksi lapsilla on kuitenkin useampi kuin yksi harrastus.



Koimme, ettemme halua harrastaa koko perhe yhden lapsen harrastusta, kun pienin pitää tietysti olla kuskaamisissa mukana. Muutenkin suosimme harrastuksia lähellä eli ei kuskaamista kauheesti ympäriinsä.



Joo, ehkä en tekisi osa-aikatyötä, jos meillä olisi vain kaksi lasta, mutta haluan nimenomaan olla mukana lastemme arjessa. Ja näin saan kaikille lapsille yksilöllistä aikaa. Tosin sitäkin he tarvitsevat kukin erilailla.

kolmas rikasti elämää huomattavasti. Tuli sopivalla ikäerollakin, 4 ja 6 vuotiaita olivat sisarukset. Osasin nauttia vauva-ajasta ihan eri lailla ja kiva katsoa kun isosisarukset hellivät pienintä. Kaikille löytynyt oma paikkansa ja ovat yhtä rakastettuja, selkeästi omia persooniaan.