Laihduttaneet kymmeniä kiloja, miten

Olet niin oikeassa. Aloin miettimään miksi minulla on tämä ongelma. Minusta tuntuu että pelkään olla laiha ja kaunis. Silloin kun olin laiha ja kaunis, sain miehiltä epämiellyttävää huomiota ja naisilta vihamielistä huomiota. Ehkä aloin tekemään itselleni suojamuuria. Enkä uskalla täältä läskin takaa ulos. Joku siinä pelottaa. Että pää ei kestä sitä huomiota. ;(

yleensä ne, jotka pystyvät pudottamaan pysyvästi lisäkiloja ja pitämään ne ovat psyykkisesti hyvässä kunnossa ja on myös mahdollisen miehen tuki.



Tai sitten pitää olla tosi sitkeä sissi?

Ja otan kunnian itselleni siitä, liki 30 kiloa n. 1,5 vuodessa. 80 kiloa oli lähtöpaino ja miltei 50 kun aloin osottamaan lasta.



Alkuun lopetin vaunukävelyt joita tein satunnaisesti, siis yksin käveleen 2 kertaa viikossa ja otin pari juoksuaskelta.

Tätä tein viikosta toiseen puolivuotta ja kun kunto parasi lisäsin siihen vauhtia, matkaa tai mahdollisesti painoja vaikka reppuun. (juokse alussa vaikka metsäosuus jos nolottaa mutta koita päästä tän yli: vuoden päästä siinä juoksee jo eri nainen)!



Sitten kävin kuntosalilla. Ihan eka vaan nostelin punteja muutamissa laitteissa mutta sillai koko kropalle jotain, 10 sarjoja niin että vikat jakso jotenkin nostaa (älä katso muita ihmisiä tai jos katsot niin muista että olet aloittelija)!



Seuraavana aika nopeesti menin spinninkiin ja bodybumppiin. Muistan että kevät meni kuntosalilla. Kesällä juoksin paljon. Syksyllä menin tutun käymässä thaiboxing- tunnin esittelyssä ja ajattelin että perhana minä menen ja sielä sai tosi nopeesti tuloksia. Läskin alla alkoi lihaksetkin jo odottamaan! Vuoden verran olin siis urheilemassa ennenkö menin seuraan mukaan liikkumaan, suosittelen sitä tulevaisuuteen! Kaikkea kannattaa mennä katsomaan esityksiin ja rohkeasti mennä testaamaan, yleensä pari kertaa on ilmasia ja sitten huomaa jos laji maistuu. Sama juttu ruokaan kuin liikkumiseen: mieluiten liikaa vaihtoehtoja kuin tehdä aina samaa.



Ruuasta taas että huijasin itseäni kaloreissa, söin kutakuinkin samaa ensin mutta valkkasin kevyemmän tai sitten otin vähemmän. Lisäsin hevisti heviä! Leipää ei joka ruokailussa, se oli mun motto, ainoastaan vaikka pääruualla viipale max 2.

Jos ajattelee että syö joka ruokailu 3 leipää ja 5 kertaa päivässä niin se on 15 päivässä ja entä jos vaikka iltamässääminen riistäytyy käsistä ja syöt leipää silloin ison satsin? Jokasen leivän päälle 7 g rasvaa tekee 102 g rasvaa noille 15 leivälle yksinään (plus mitä ruuanlaittoon) jos osasin laskea.. Päivässä ei tartte hurjasti syödä rasvaa että riittää.



Ruoka kannattaa tehdä itse ni tietää paljonko ruuassa on suolaa ja paljonko rasvaa. Suosia kuituja makaroonissa jne. Kyllä sä tiiät.



Kalaa ja kanaa kannattaa lisätä ruokavalioon myös.



Mutta muista että älä tee kaikkea muutosta kerralla! Vähempikin riittää; jos olet tottunut syömään meetvurtia niin vaihda se kinkkuun, sitten kanaan yms.

Sama juustoissa ja suklaassa. On ihan jees että ostat suklaata mutta katso vähän määriä ja laatuja, ei tartte olla täysin ilman. Välillä voi pitää juustovapaan viikon ja katsoa miten kävi mutta ei haittaa jos syö vähän taas. Kunhan ei huijaa itseään!



Jaa, oli mulla kilo Stop-kuurikin kun kävin kuntosalilla ja siitä jatkoin kesään saakka nutraamalla mutta se ei ollut mun juttu, mä tykkään että ruokavalioon kuuluu kaikki. Mutta ei kaikkea tartte aina syödä, mutta että SAA syödä!



Itse olin 80 kilosena täysi sohvaperuna, lopetin röökaamisen ja otin vaan ja menin lenkille. Pikkuhiljaa askel menee paremmin ja kunto kohoaa. Pitää vaan tiukasti kiinni että ihan alussa 2 kertaa viikossa riittää mutta toisaalta ne on aina mentävä. Ei kannata jättää molempia kertoja viikonloppuun (ilmanen vinkki) on meinaan kakkaa lenkkeillä heikkokuntosena -eikä huvita- niin la ja su. Mutta se vaan pitää tehdä! ;)



Kannattaa tehdä pieniä etappeja pitkälle ajalle ettei motivaatio lopu kun tulosta ei synny riittävästi vaikka käytännössä olisitkin paljon laihtunut niin se ei ole sama.

Pieniä välipalkintoja. Jos teet vaikka 10 kilon vuosilaihdutusyrityksen niin palkinto puolessa välissä: uudet verkkarit tai tuulipuku, uudet lenkkarit tai kivat uikkarit, nätti toppi tai kampaaja, kynsihoito, alusvaatteita, mitä vaan! Ja kun riittävästi laihdut ja rikot tavoitepainon koska se on ollut ok määrä saavuttaa niin lisää palkintoja?



Ole itsesi paras kaveri! Tee tämä vaan itsesi parhaaksi ja salli muutos, minua ainakin pelotti muuttuva peilikuva mutta anna sen tapahtua!

ihana viesti. Olet aika pakkaus. Alko itkettää. Ei varmasti ollut helppoa. Pitää yrittää.

Jos tuosta tekstistä ei saa itsekin motivaatiota, niin ei sitten mistään!!!

Ja aion laihtua vielä 20kg. Aikaa tähän on mennyt jo pari vuotta, mutta nyt oikeasti huomaa miten hyvän näköinen olen laihempana.



Laidutin aluksi 10-15kg pätkissä. Noin 3-4kk ja sitten pidin taukoa. Viime tammikuussa kävin laihdutusleikkauksessa ja siitä lähtien en ole enää laihduttanut. Laihdun silti leikkauksen ansiosta kilo/viikko tahtia. En siis laihduta, mutta pieni vatsani estää minua syömästä isoja annoksia ja suolenohitus hillitsee makeanhimoa.



Laihtumisen parhaat motivaattorit on kunnon koheneminen, peilikuvan muuttuminen, tervehtyminen, aktiivisuustason nousu.



Mä olen toivoton suklaasyöppö. Aina kun laihdutan, varaan itselleni pätkiksen per päivä. Tällä hetkellä ei kyllä maistu, mutta aiemmin. Pätkis piti suklaanhimon kurissa ja siinä on vain 100kcal.

Noudatin (suunnilleen) sellaista systeemiä kuin Fit for Life, ja noudatan edelleen. Kts kirjastosta sellainen kirja kuin Elämäsi kuntoon, kirjoittaja on muistaakseni nimeltään Diamond.

Lisäsin liikuntaa, mutta en mitenkään hirveästi. Olen aina kävellyt ja uinut mielelläni. Lähinnä hyötyliikuntaa tuli lisää.

Vajaa 30 kg lähti pysyvästi, kesti n. 2 v.

Pysyvä painonpudotus ei onnistu käsittelemättä niitä syitä miksi paino on noussut. Useimmiten syyt ovat "syvällä" ja niiden käsittely saattaa olla vaikeaa.

Juuri näin. Hienoa, että syy on sinulla jo selvillä. Niinhän se on, että syömisten ja liikkumisen miettiminen on niin paljon helpompaa kuin tällaisten asioiden käsittely. Se on kuitenkin välttämätöntä jos haluaa pysyvän tuloksen. Tsemppiä!

Olet niin oikeassa. Aloin miettimään miksi minulla on tämä ongelma. Minusta tuntuu että pelkään olla laiha ja kaunis. Silloin kun olin laiha ja kaunis, sain miehiltä epämiellyttävää huomiota ja naisilta vihamielistä huomiota. Ehkä aloin tekemään itselleni suojamuuria. Enkä uskalla täältä läskin takaa ulos. Joku siinä pelottaa. Että pää ei kestä sitä huomiota. ;(

reilussa kolmessa kuukaudessa pois 20 kiloa. Ja poissa pysyy, kun ei entiseen palaa.