Lue keskustelun säännöt.
Täällä on näköjään nostettu vanha ketju henkien näkemisestä.
27.07.2011 |
Nyt mä haluaisin kertoa jotain omasta lapsuudesta.
En nähnyt koskaan henkiä, mutta näin lapsena hirveästi painajaisia. Niitä oli erilaisia, osaa en muista mutta kolme painajaistani muistan vieläkin vaikka olen jo 39 vuotias. Muistan ne varmaan siksi, että toistuivat lähes joka yö.
Nyt haluaisi jakaa nämä painajaiset kanssanne ja toivoisin jotain kommenttia.
1. uni: Kävelen kadulla ja minua näen yhden tietyn auton. Tiedän, että minulle tapahtuu jotain pahaa, jos se saa minut kiinni, joten lähden henkeni hädässä karkuun.
2. Uni: Kodissani on tulipalo ja lähden karkuun. Samalla tajua koko kaupungin palavan.
3. Kävelen metsässä ja tulen pienelle aukealle. Aukealla on jokin koppi ja minua pelottaa hirveästi. Joudun kopin sisään ja minä ikäänkuin sulan pois, eikä minua enää ole.
Näitä unia näin toistuvasti 3-4 vuotiaana. Heräsin aina näihin painajaisiini ja juoksin vanhempieni väliin, varmaan joka yö.
Näin kirjoitettuna nämä tuntuvat ihan järjettömiltä pikkulapsen unilta. Onneksi nyt aikuisena näen harvemmin painajaisia.
Kommentit (3)
Tai lapsen mielikuvituksen tuntijoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ja näen edelleenkin kahta unta, pienenä en muistanut unia, mutta jossain vaiheessa rupesin muistamaan aina pienen hetken lisää joka yö. Ensimmäisessä pidän kädessäni jotain ihan pientä ja oikeasti kevyttä esinettä, sormus ym. Ja yhtäkkiä se rupee painamaan ja jään sen alle puristuksiin. Toisessa unessa juoksen perheeni kanssa niityllä ja sielä on joku aikaportti ym. Jokaisella on vuoro numero ja sen osuessa kohdalle kone imaisee sisään. Yritämme juosta sitä imua karkuun, uni loppuu minun vuoron tullessa, enkä tiedä mitä toisellapuolella on ja mihin läheiseni joutuivat..
Kun juuri ketään ei avaa sitä saati innostu kommentoimaan.
Ap