Neljäsluokkalaiseni sisäisen Itellan palvelun luotettavuus on VR:n tasoa

ja niin kaukaa haettu viittaus erinäisiin asioihin, etten ihmettele neljäsluokkalaistasi yhtään. Jos todellakin puhut tuolla tavalla, en minäkään ymmärtäisi yhtään mitään.



Anna selkeitä ohjeita, älä käytä pseudonyymejä, allegorioita, aliaksia tai eufemismeja.

Mun piti lukea toi otsikko viiteen kertaan, että tajusin mitä yrität selittää. Puhu sille lapselle ihan suoraan, mitä haluat. Jätä sisäiset itellat pään sisälle.

perusteella kysymään viidesti että mitähäh!!??

Annan tietenkin lapselle lyhyitä ja selkeitä ohjeita.



Tänne av:lle kirjoitin ihan tarkoituksella kummallisen otsikon. Informatiivisemmat lyhyet otsikot eivät kerää useinkaan paljoa avauskertoja ja kommentteja. Ajattelin tällä kertaa kokeilla tällaista.



Olisiko mitään muita neuvoja?



AP

Meillä lapset ajattelevat koko ajan omiaan ja koko ajan saa olla varmistamassa että todella kuulevat ohjeet. Eli pyydä toistaman mitä sanoit.

niin pyydä lasta aluksi toistamaan asia näin "vien roskat". Tuleepahan varmistetuksi että asia on ymmärretty. Itse käytin tuota kun olin vieraassa maassa töissä - ihan vain siksi että varmistin ymmärtäneeni ohjeet kielivaikeuksien läpi oikein :)

heti mitä ap tarkoitti. Mutta toisaalta tajuan miestänikin, jolla on tapana harrastaa yhtä monimutkaisia ilmaisuja.



Mutta kannattaa ehkä miettiä silti omaa ilmaisuaan lapselle. Mun miehenikin on mielestään ihan selkeä lapselle ja tokihan on paljon selkeämpi kuin mulle kikkaillessaan puheella, mutta silti on vielä lapsen näkökulmasta sangen epäselvä. Ja toisinaan aikuisenkin. Ei siis oikeasti sano selkeästi mitä haluaa.

insinööriluonne tajua teoriassa mutta käytäntö on vähän niin ja näin

Meillä lapset ajattelevat koko ajan omiaan ja koko ajan saa olla varmistamassa että todella kuulevat ohjeet. Eli pyydä toistaman mitä sanoit.

Pyrin mahdollisuuksien mukaan pysäyttämään tilanteen niin, että lapsi keskittyy vain siihen mitä sanon.

Ja kuten aloituksessa totesin lapsi osaa toistaa pitkätkin ohjeet sanatarkasti vaikkei niitä sitten pysty/osaa noudattaa. Joskus tuntuu hassulta, kun tosiaan pystyy luettelemaan nuo litanjat, ikäänkuin ei kuitenkaan ymmärtäisi sanaakaan siitä, mitä toistaa.

AP

Harjoitelkaa. Anna lyhyitä ohjeita joka päivä ja paljon.

Meillä lapset ajattelevat koko ajan omiaan ja koko ajan saa olla varmistamassa että todella kuulevat ohjeet. Eli pyydä toistaman mitä sanoit.

Pyrin mahdollisuuksien mukaan pysäyttämään tilanteen niin, että lapsi keskittyy vain siihen mitä sanon.

Ja kuten aloituksessa totesin lapsi osaa toistaa pitkätkin ohjeet sanatarkasti vaikkei niitä sitten pysty/osaa noudattaa. Joskus tuntuu hassulta, kun tosiaan pystyy luettelemaan nuo litanjat, ikäänkuin ei kuitenkaan ymmärtäisi sanaakaan siitä, mitä toistaa.

AP

heti mitä ap tarkoitti. Mutta toisaalta tajuan miestänikin, jolla on tapana harrastaa yhtä monimutkaisia ilmaisuja. Mutta kannattaa ehkä miettiä silti omaa ilmaisuaan lapselle. Mun miehenikin on mielestään ihan selkeä lapselle ja tokihan on paljon selkeämpi kuin mulle kikkaillessaan puheella, mutta silti on vielä lapsen näkökulmasta sangen epäselvä. Ja toisinaan aikuisenkin. Ei siis oikeasti sano selkeästi mitä haluaa.

Lapsi halusi raastaa juuston ruokaan. Annoin raastimen ja sormella näytin millä reunalla raastetaan ja sanoin "raasta tällä reunalla". Juusto oli jo pöydässä.

Käänsin selkäni ja lapsi raastoi väärällä reunalla (sillä parmesaanin yms. kovan höyläämiseen tarkoitetulla...) tuloksena vereslihalle hiertyneet sormet.

Tai

olimme lähdössä uimaan. Lapsi vaihtoi ylleen uimapuvun. Ovella huomasin, ettei hänellä ole pyyhettä. Annoin ohjeen: Hae pyyhe huoneestasi mukaan.

Lapsi menee huoneeseensa ja tulee ilman pyyhettä takaisin. On saattanut napata mukaansa esimerkiksi pitkähihaisen paidan...

Mielestäni nämä ohjeet ovat lyhyitä ja selkeitä eivätkä mitenkään kryptisiä...

AP

tosiaan annat lapselle selkeitä ohjeita. Lyhyet, yksiselitteiset lauseet. Lapselle ei myöskään välttämättä ole selvää, mitä tarkoitat, jos sanot "laita likaiset vaatteet päältäsi pyykkiin". Mitä tarkoittaa pyykkiin,onko se pesukoneeseen, pyykkikoriin, vaatekasaan joka on kodinhoitohuoneen pöydällä... minne? Vaikka olisit opettanut ko asian sata kertaa, voi olla että se ei vaan kertakaikkiaan mene hänen päähänsä, koska hänellä ei ole erityistä intressiä painaa asiaa päähänsä. Neljäsluokkalainen ei ole vielä aikuinen, ei tarvitsekaan osata kovin monimutkaisia ohjeita noudattaa ja ehkä hänen käsityksensä toteuttamisen aiktaulusta voi erota omastasi. Jos hän ei toimi kuten haluat, kysy häneltä onko joku asia epäselvä? Keskustele lapsen kanssa. T. Kasvatustieteilijä

Minusta kuulostaa ihan tavalliselta lapselta. Kysyitkö häneltä miksi raastoi väärällä puolella, kysyitkö miksi ei ottanut pyyhettä? Siitä kai se voisi vähän aueta mistä kyse.

Minusta kuulostaa ihan tavalliselta lapselta. Kysyitkö häneltä miksi raastoi väärällä puolella, kysyitkö miksi ei ottanut pyyhettä? Siitä kai se voisi vähän aueta mistä kyse.

Tämä neljäsluokkalainen on keskimmäinen. Kaksi muuta kyllä ymmärtävät ihan hyvin.

Usein kyllä kysyn miksi ei tehnyt niinkuin on sanottu. Vastauksena saa yleensä sellaisen spanjelin katseella varustetun kommentin: "En tiedä." tai "Mä vaan unohdin."

Ja vielä muille vastaajille:

Ohjeet ovat lyhyitä. Ohjeet ovat selkeitä.

Vika lienee kuullunymmärtämisessä tai insinööriluonteessa kuten jotkut totesivat.

AP

Kysy koulusta, ovatko huomanneet vastaavaa.

Kysy koulusta, ovatko huomanneet vastaavaa.

Koulussa eivät ole kiinnittäneet asiaan huomiota. Ongelmalliseksi asian tekeekin se, että lapsi on muuten ihan normaali. Koulussa keskivertoa piirun verran lahjakkaampi. Ei kuitenkaan mikään nero. Tyttö tulee ikäistensä kanssa hyvin toimeen ja hänellä on paljon kavereita. On saanut hymytyttöpatsaankin.

Luulen, että tämä ohjeiden perille meno ei tule koulussa suuressa ryhmässä niin hyvin esiin. Siellä on helpompi mennä joukon jatkona, eikä opettaja välttämättä huomaa kaikkea.

Toinen pirre tytössä on myös se, että hän vetäytyy usein omaan maailmaansa. Ei siis kuule/kiinnitä mitään huomiota siihen mitä ympärillä tapahtuu. Koko perhe saattaa esimerkiksi automatkalla jutella niitä näitä ja suunnitella vaikka illan ohjelmaa. Kun tältä keskimmäiseltä kysyy mielipidettä asioihin, hän ikäänkuin havahtuu omista ajatuksistaan. Samaakaan keskustelusta hän ei ole rekisteröinyt.

Tämäkin on tietysti tuon ikäiselle normaalia silloin tällöin. Mutta meidän tytölle se on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Yksi vaihtoehto on ottaa yhteys kouluterveydenhoitajaan ja/tai opettajaan (koulun alettua). Tai viedä lapsi nyt yksityiselle lääkärille.

...eli 4-luokaalainen poika täällä on juuri samanlainen. Joutui oppimisvaikeuksien (jotka ilmenivät vasta 10v.) takia neurologisiin tutkimuksiin ja niissä ilmeni syyksi todella huono lähimuisti (lukihäiriö + hahmottamis-ongelmia löytyi myös). Eli tähän auttaa ehkä harjoittelu ja aika... Meillä esim kokeisiin lukeminen onnistuu/tarttuu paremin päähän (joutuu yhdessä pänttäämään)kun on kuvia ym. tukena mutta pelkkä puhe menee yleensä toisesta korvasta ulos.

...eli 4-luokaalainen poika täällä on juuri samanlainen. Joutui oppimisvaikeuksien (jotka ilmenivät vasta 10v.) takia neurologisiin tutkimuksiin ja niissä ilmeni syyksi todella huono lähimuisti (lukihäiriö + hahmottamis-ongelmia löytyi myös). Eli tähän auttaa ehkä harjoittelu ja aika... Meillä esim kokeisiin lukeminen onnistuu/tarttuu paremin päähän (joutuu yhdessä pänttäämään)kun on kuvia ym. tukena mutta pelkkä puhe menee yleensä toisesta korvasta ulos.

Tyttö on hyvä koulussa, kuten jo kerroin. Toisaalta uudet asiat hän joko ymmärtää tai sitten ei ymmärrä.

Ne asiat, joita hän ei heti silmänräpäyksessä tajua on välillä mahdotonta saada menemään perille mitenkään. Vaikka kuinka hitaasti ja loogisesti yrittäisi selittää, on vastaus yleensä "Täh?". Tarpeen monta "Tähiä" ja "Hähiä" seuraa suuttumus tai suru. Rauhoittelun ja pienen aikalisän jälkeen asia saattaa mennä sitten ymmärrykseen.

Lukihäiriötä meidän tytöllä tuskin on, mutta lähimuisti- ja hahmotusongelmat voisivat olla selitys tässäkin tapauksessa.

Osaisitko kertoa miten kannattaisi harjoitella? Tekeekö kasvaminen ja ajankuluminen myös tehtävänsä tässä asiassa.

Tutkimuksista en tiedä. Mahtaako kukaan ottaa ongelmia vakavasti niin kauan kun koulussa ei ole ongelmia?

Aina meinaa unohtua...