Lue keskustelun säännöt.
Mistä kertoo se, etten jaksaisi yhtään kuunnella äitini huolia?
16.07.2011 |
Kiusaannun, suorastaan ärsyynnyn ihan hirveästi, jos äiti alkaa puhua huolistaan. Joissakin asioissa pystyn kyllä kuuntelemaan ja kommentoimaankin, mutta erityiseti sisaruksiini liittyvät huolet menevät täysin toleranssini yli.
Yleensä luovin tilanteesta jotenkin pois, kuittaan äidin puheet lyhyesti ja vaihdan puheenaihetta. Huippuärsyttävissä tilanteissa saatan "rankaista" äitiä ottamalla viileän ja välinpitämättömän asenteen.
Mistä tämä voi kertoa? Onko ongelma minun korvieni välissä vai äidin? Toivoisin rakentavia veikkauksia, sillä tuomitsemisesta ei ole tähän asiaan mitään hyötyä.
Kommentit (9)
Sano äidilles suoraan mitkä asiat ei sua kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi äiti kyselee veljeni asioista minulta eikä veljeltä itseltään. Lisäksi ärsyttää, kun äiti syyttää veljen exää ihan kaikesta. Hänen mielestään exä on täysin paha, oma poika taas täysin viaton. Hoh hoijaa, sanon minä.
Ei kai kukaan jaksa kuunnella äitinsä suusta sisarustensa huolia. Ne huolet kuullaan suoraan sisaruksilta.
Kiusaannun, suorastaan ärsyynnyn ihan hirveästi, jos äiti alkaa puhua huolistaan. Joissakin asioissa pystyn kyllä kuuntelemaan ja kommentoimaankin, mutta erityiseti sisaruksiini liittyvät huolet menevät täysin toleranssini yli.
Eli äiti vatvoo minulle, kuinka on niin huolissaan siitä miten "Pekan" raha-asiat sujuvat ja miten "Pentti" jaksaa avio-ongelmiaan. Tai mahtaako "Pirkko" tulla raskaaksi.
ap
Sinä olet valikoitunut, lisäksi pysyy asiat perhepiirissä. Ei taatusti ole sinulle helppo paikka kuunnella eikä helppo sanoa äidillesi ettei kiinnosta yhtään.
Eli äiti vatvoo minulle, kuinka on niin huolissaan siitä miten "Pekan" raha-asiat sujuvat ja miten "Pentti" jaksaa avio-ongelmiaan. Tai mahtaako "Pirkko" tulla raskaaksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nuorin ja ikäeroa sisaruksiini on yli kymmenen vuotta.
Muista jo ihan lapsena olleeni äitini uskottu, hän kertoi gynellä käynneistä, riidoista isän kanssa, työhuolistaan jne jne mulle, kymmenisen vuotiaalle lapselle. Jatkoi sitä viimeaikoihin asti, kunnen tajusin, että se ON VÄÄRIN. EN halua kuulla enää mitään!!!
Lisäksi hän paheksui mulle milloin mitäkin sisarusteni asioita. En todellakaan halua puhua omia asioitani ihmiselle, jolla on tapana puhua selän takana muitten asiat (äitini ihmettelee miksi en kerro hänelle ikinä mitään).
haukkuu mulle tätä veljeä. En yksinkertaisesti jaksa, äiti heittäytyy niin marttyyriksi ja uhkaa lähteä ym. Ei se kuitenkaan mihinkään lähde ja omasta vapaasta tahdostaan poikansa kanssa asuu. Ärsyttää olla likasanko jonka niskaan kaadetaan asiat joille minä en mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haukkuu mulle tätä veljeä. En yksinkertaisesti jaksa, äiti heittäytyy niin marttyyriksi ja uhkaa lähteä ym. Ei se kuitenkaan mihinkään lähde ja omasta vapaasta tahdostaan poikansa kanssa asuu. Ärsyttää olla likasanko jonka niskaan kaadetaan asiat joille minä en mitään voi.
En siis jaksa yhtään äidin parisuhdeongelmia! Nyt alkaa parin vuoden jankutuksen jälkeen uskoa, että en halua kuulla niistä mitään. Ja tätä on jatkunut niin kauan mitä muistan.
huolillaan ja sama jossain määrin myös lapsilla.