Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saisinko mistään apua vaikeahoitoisen lapseni kanssa näin kesäaikaan!
13.07.2011 |
Olen aivan lopussa, vaikka lomasta on mennyt vasta puolet. En tiedä miten jaksan joput 2 viikkoa.
Minulla on 10- vuotias autistipoika, jolle yritän keksiä joka päivä virikkeitä ja mieluisaa tekemistä.
Iästään huolimatta hän on koko ajan vahdittava, en siis voi päästää häntä silmistäni kuin korkeintaan hetkeksi kun olemme kotona.
Mies ei jaksa olla pojan kanssa kuin max. pari tuntia kerrallaan, mitään tukiverkkoja meillä ei ole, paitsi kouluaikoina iltapäivähoito ja kerran kuussa viikonlopun mittainen tilapäishoito.
Rakastan lastani, rakkauden puutteesta on turha syyttää, mutta niin väsynyt olen.
Pojan aggressiivinen käytös rajoittaa suuresti menemisiämme, uimarannallakin käymme kun siellä on hiljaista. Poika pyrkii usein esim. heittelemään hiekkaa muiden lasten päälle tms. samasta syystä emme mene leikkipuistoihin.
Pelottaa vähän, miten jaksan sitten syksyllä töissä, kun olen jo nyt loman puolivälissä hermoheikko väsymyksestä.
Tavallisena arkena sentään minulla on muutakin kuin lapsen alituista vahtimista, mutta nyt olemme aivan kahden, minä ja poika.
Hän on jo fyysisestikin melkein yhtä pitjkä kuin minä, ja aggressiivisena lyö minuakin.
Tänään viimeksi ajattelin, kun olimme uimassa, että olisi parempi, jos aalto veisi meidät molemmat järven pohjaan.
Kommentit (6)
ajatus on jopa houkutteleva, saisi vain olla hoivattavana ja levätä. En edes muista milloin joku olisi kysynyt miten minä jaksan...
MUTTA en voi jättää poikaani, hän menisi aivan tolaltaan, jos katoaisin moneksi päiväksi.
Ja itse miettisin, miten hän pärjää, joten se siitä lepäämisestä.
Juku tukihenkilö olisi hyvä, mutta mistä sellaisen taikoisi?
Esim. mieskaveri viemään poikaa huvipuistoon ja uimaan. Kun ei ole niin ketään, joka auttaisi. Olen joskus parilta ystävältä pyytänyt hoitoapua, mutta he kieltäytyivät. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asun Turun seudulla ja voisin auttaa sinua/ perhettäsi. Esim. viime kesän olin omaishoitaja yhdelle kehitysvammaiselle sekä toiselle autistisille pojalle.
sen kerran kun joku tarjoutuu auttamaan, onkin liikaa välimatkaa.
Mutta kiitos Sinulle kuitenkin, olet ihana ihminen! T.ap.
Itse asun Turun seudulla ja voisin auttaa sinua/ perhettäsi. Esim. viime kesän olin omaishoitaja yhdelle kehitysvammaiselle sekä toiselle autistisille pojalle.
Tiedän vaan itse mitä on olla väsynyt, itse olen yksinhuoltajana ja minulla on kaksi (ihanaa) lasta jotka kuitenkin sairastavat, toinen vähemmän, toisella on pitkäaikaissairaus. Itse saan apua isovanhemmilta sekä lasten isältä ja tiedän mitä merkitsee kun edes joskus saa hengähtää KUNNOLLA.
Olisko teillä ketään läheistä jolta voisit kysyä uudelleen? Isovanhempia? Edes muutama tuntia silloin tällöin?
Ellei ole, ota rohkeasti yhteyttä kaupungin sosiaalihuoltoon.
Saatko omaishoidontukea? Jos saat, olet oikeutettu myös omaishoidon vapaaseen?
Toivon sinulle ennen kaikkea voimia - voimia hakea apua.
*hali*
sen kerran kun joku tarjoutuu auttamaan, onkin liikaa välimatkaa.
Mutta kiitos Sinulle kuitenkin, olet ihana ihminen! T.ap.
Itse asun Turun seudulla ja voisin auttaa sinua/ perhettäsi. Esim. viime kesän olin omaishoitaja yhdelle kehitysvammaiselle sekä toiselle autistisille pojalle.
etää tarvitset apua. Siis ihan oikeaa ammattiapua eli niin, että sinä saat levätä ja purkaa omaa väsymystäsi ja samaan aikaan poikasi pääsee ammattitaitoisen henkilökunnan ohjattavaksi. Ota yhteyttä johonkin instanssiin, mistä apua voisi lähteä hakemaan. Lääkäriin, perheneuvolaan yms... Kai ymmärrät, että tilanteesi ei katoa mihinkään eikä olosi muutu toivomalla. En sano tätä pahalla, vaan siksi että olen kokenut itse, miltä tuntuu lopulta hakea apua eikä vain istua ja toivoa. Heti huomenna, hae apua! Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Siis ihan ammattipuolelta. Kuulostat uupuneelta ja syykin lienee aivan selvä. Autistipojan hoitojärjestelyissä voisi olla tilapäisen tai pysyvämmän(?) muutoksen paikka.
Olisikohan oikea osoite suoraan lääkäri tai sosiaalitoimi.
Jollet kuvaa ajatuksiasi ammattilaisille ihan kursailematta ja rehellisesti, ei tilaasi pidetä niin vakavana kuin se ehkä on. Saanet todennäköisesti masennus tms. diagnoosin, mutta mitä siitä, kunhan pääset tuosta tilanteesta jotenkin hetkeksi hengähtämään. Äärikeino on tietysti mennä kirjottautumaan psyk. osastolle lepäämään, jolloin viranomaisetn on selvitettävä lapsesi hoidon järjestelyt ja tilanne.