Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syömishäiriönä BED.
13.07.2011 |
Onko palstalla muita jotka tunnistavat itsessään ahmimishäiriön tunnusmerkit? Minä tunnistan ja olen tiennyt jo kauan itsellä olevan BED. Ylä-asteella laihdutin niukalla syömisellä ja reilulla liikunnalla, kärsin kai jo tuolloin jonkinlaisesta anoreksiasta, muistan kun itkin ja puristelin olemattomia läskejäni ja halusin laihtua..ja laihduinkin. kehonkuvani oli täysin vääristynyt. Painon jojoilu ja elämän kriisit nuorella ikää toivat tulessaan BED:in..ruoka tuo turvallisuudentunnetta, hyvää oloa ja mielihyvää. Toisaalta, ahmimiskohtaukset synnyttävät inhoa itseäkohtaan ja huonoa omaatuntoa, lupauksia "paremman elämän aloiutksesta..aina huomenna"
Olen lihonnut lyhyessä ajassa 30kg joista osan olen laihduttanut pois eri menetelmin ja nyt edelleen 25kg jäljellä, koska elämäni on jatkuvaa jojoilua. Tiedän kaiken ruuasta ja hyvistä elämäntavoista, rakastanhan aihetta.
Mistä saisin apua? En osaa tarkkaan sanoa mistä ylä-asteaikainen laihduttaminen lähti liikkeelle. Muista kuinka ajattelin mm.koko suvun pitävän minua lihavana ja häpesin mm. olla sukujuhlissa. Tuo ajatus taisi tulla siitä kun joku tädeistäni puhui "lapsen pyöreydestä" jota hänen mielestään minulla vielä oli teini-iässä. Vaikka oli täysin normaalipainoinen.
Ahmiminen alkoi, kun parisuhteessani alkoi mennä huonosti. Meillä oli henkistä ja lievää alkavaa fyysistä väkivaltaa. Hain ja sainkin, lohtua ruuasta, se toi pahaan oloon ja ahdistukseen/masennukseen helpostusta ja hetkellistä hyvänolon tunnetta. Se oli pelastukseni. Nyt suhteen loputtua edelleenkin harmittavissa tilanteissa hane ahmimalla lohtua ja sitä hyvää oloa. Tunnistan jo itsestäni että jos tapahtuu jotain kurjaa, ajattelen alitajuntaisesti että kohta lähden kauppaan ja sieltä jotain hyvää "tekisi mieli". Usein myös suunnittelen etukäteen ahmimiseni. Tiedostan täysin useimmiten ahmimiseni ja suunnittelen mitä ostan ja mitä mitä tekisi mieli ahmia. Syön/ahmin valtavia määriä herkkuja, lähinnä hiilihydraattipitoisia sokeri herkkuja..nytkin mahaa kivistää kun ahmin 30 minuuttiin ison pullapitkon ja karkkia + jäätelön. Sitä ennen söin perus lounaan (siis normaalisti syövän ihmisen lounaan salatteineen)..
Ennen ahmiminen oli kausittaista, nyt päivittäistä. APUA.
Kommentit (7)
en tiedä syytä siihen. Elämä kunnossa eikä lapsuudessa ongelmia. Pari vuotta mulla on ollut 2 vaihdetta. Joko mä syön koko ajan jotain ja joka kerta vatsan täyteen tai sitten olen syömättä. Kun olen syömättä, niin olen onnellinen ja vielä onnellisempi kun laihdun. Vuoden sisällä olen painanut 53 kg ja 75 kg. Terkkarin omalääkäristä ei ollut mulle apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutten koskaan lihonut ylipainoiseksi, koska paastosin aina välillä. Nyt karpaten sekin vaiva on poissa!
ruveta siihen että rajoitan jonkin syömistä, kuten karppauksessa..Ap
juuri tuota ylä-asteen jälkeen aina aikuisvuosiin n. 23 vuoteen asti jonka jälkeen vain harvoin. Nykyään olen täysin parantunut. Minä ahmin ajoittain samalla tavalla ja oksensin ahmimani. Eli bulimiaan viittaa siinä mielessä, mutta minulla oli molempia sekä ahmintaa että oksentamista. Minua auttoi taasen parisuhde pääsemään irti. Normaalisti syövä mies jonka edessä en voinut ahmia ja sen myötä tulleet säännölliset ruokatavat. Mieheni ei tiennyt ongelmastani, vain sen että olen ollut syömishäiriöinen. Minulla laukaisi vaikea äitisuhde ja oma arkuus parisuhdeasioissa sekä äärimmäisen huono itsetunto josta vielä kyllä edelleen kärsin ajoittain. Neuvoja... Niitä on vaikea silti antaa koska se on psyykkistä ja tiedän että irtipääseminen on vaikeaa. Ammattiapu on ainut viisas neuvo jota osaan antaa... Itsekin tiesin kaiken terveellisyydestä, olin ylikiinnostunutkin siitä. Minulle ei kenenkään sanomiset olisi auttanut, vain malli oikeasta syömisestä. Tavallaan opettelin sen ja hyväksyin sen ettei normaaliruualla liho.
Se on ihan hirveää kun lihoo lyhyessä ajass paljon ja näkee muista miten ne kattoo, musta se on kamalinta. Mulla aika sama tilanne siis, alattelen myös jo alitajuisesti jos tulee joku vastoinkäyminen että miten meen kauppaan ja ostan jotain hyvää.
En pysty lainkaan kontrolloimaan syömisiäni ja elämäni elää ruoan ympärillä. Aloitan onneksi syksyllä terapian joten toivon löytäväni syyn ja solmut aukeamaan.
Suosittelen Sinullekin terapiaa, auttaa varmasti ja pääset elämään elämää etkä käytä sitä turhaan murehtimiseen ( ja syömiseen):)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos kokeilisin luopua kokonaan ajatuksesta laihdutus. Laittaisin vaan varastoon ja keskittyisin syömään _säännöllisesti_ tavallista hyvin nälkää pitävää ruokaa. aloitan syksyllä työt, joten toivon senkin säännöllistävän arkeani ja samalla syöminenkin säännöllistyy, koska en töissä voi ahmia, kuten nyt kotona hoitovapaalla ollessa. Aloitan myös mieluisen harrastuksen nyt syksyllä yhdessä hyvän ystäväni kanssa, se on liikunnallista, mutta en pidä sitä laihdutus liikuntana vaan mukavana harrastuksena. Menemme ratsastamaan! Jos nuokaan eivät auta,ehkä haen apua. En ole myöntänyt ongelmaani kuin 2 parhaalle ystävälleni.Ajattelen että jos kertoisin muille, he eivät ymmärtäisi ja pitäisivät tätä vain jonain tekosyynä/"muoti villityksenä ikäänkuin" AP
Alue: Aihe vapaa
josta mahdollisesti lähete psykologille. Korvienvälivikahan toi enimmäkseen on?