Miten kateudesta pääsee eroon?
Olen kateellinen ja vihaan sitä piirrettä itsessäni. Miten siitä pääsisi eroon. En siis näytä sitä mutta tunnen sen luissa ja ytimissä ja se on erittäin kuluttavaa.
Kommentit (21)
on äärettömän positiivista, että tunnistat/tunnustat piirteen itsessäsi, monikaan ei sitä tee. Jos kontrolloit itseäsi noin hyvin tuskin siitä tulee vakavaa/kasvavaa ongelmaa;!
Käy muutaman kerran psyk.polilla niin huomaat ettei ongelma ole mitenkään iso, eukä ainutlaatuinen.
on äärettömän positiivista, että tunnistat/tunnustat piirteen itsessäsi, monikaan ei sitä tee. Jos kontrolloit itseäsi noin hyvin tuskin siitä tulee vakavaa/kasvavaa ongelmaa;!
Käy muutaman kerran psyk.polilla niin huomaat ettei ongelma ole mitenkään iso, eukä ainutlaatuinen.
Olen samaa mieltä. Täällä av-palstalla on suurin osa kateellisia, mutta eivät suurin surminkaan pysty myöntämään sitä itselleen saati toisille.
Oman elämän tasapaino tuhoaa kateuden. Kun on onnellinen ja sinut itsensä kanssa, ei tarvitse kadehtia ketään.
Haluan tietää.
t: toinen kateellinen
on äärettömän positiivista, että tunnistat/tunnustat piirteen itsessäsi, monikaan ei sitä tee. Jos kontrolloit itseäsi noin hyvin tuskin siitä tulee vakavaa/kasvavaa ongelmaa;!
Käy muutaman kerran psyk.polilla niin huomaat ettei ongelma ole mitenkään iso, eukä ainutlaatuinen.Olen samaa mieltä. Täällä av-palstalla on suurin osa kateellisia, mutta eivät suurin surminkaan pysty myöntämään sitä itselleen saati toisille.
Oman elämän tasapaino tuhoaa kateuden. Kun on onnellinen ja sinut itsensä kanssa, ei tarvitse kadehtia ketään.
Kunhan on sinut itsensä kanssa ja pystyy hyväksymään sen, että ihmiset ja niiden elämät on erilaisia. Itse voi vaikuttaa siihen, millainen oma elämä on. Se mitä muilla on, ei ole minulta pois ja voin saman halutessani saavuttaa. Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan haluaako kaikkea edes, kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä se näyttää.
tuohon on pitkä matka ja paljon onnistumisia ja epäonnistumisia. Täytyy kasvaa joka saralla ihmisenä. Aika, vanha klisee, muta totta, se on se aika ja kypsyminen. Mulle kasvaminen vaati paljon, paljon menetyksiä,terapiatunteja ja aikaaaaa. Nyt 45v.aana olen vasta aikuinen ja sinut suurinpiirtein jokaisen tunteeni kanssa, se olen vain minä....virheineni;)
olisi outoa jos ei olisi. hyvä jos sen pystyy myöntämään.
...koska itse en taas oikein tunnista kateudentunteita itsessäni. Siis voin kyllä huomioida ja ihastella jos joku on tosi kaunis tai saavuttanut jotain sellaista mistä unelmoin, mut sellainen jäätävä kateus on vierasta.
Jotenkin uskon että jokainen voi saada kaiken sen mitä oikeasti haluaa. Ei ole siis syytä kadehtia mistään vaan nauttia kaikesta hyvästä elämässä.
Viimeksi kun jokin aika sitten törmäsin yhteen hyvin katkeraan ihmiseen, ajattelin, että minun on opittava ajattelmaan positiivisemmin, muuten minulle käy samoin.
Tunnistan tunteeni, ja teidän niiden taustatkin. Olen kateellinen, kun anoppi hyysää tytärtään, mutta äitini ei minua, mutta mitä sille tunteelle voi tehdä? Kun ei se katoa, vaikka sen tunnistan?
kaikille, joilla oli onnellinen lapsuudenperhe. Oma äitini sairasti skitsofreniaa ja isä oli työkeskeinen ja ankara.
Myöhemmin olen tutustunut moniin ihmisiin, joilla on ollut ihan yhtä haastavat kotiolot. Nyt ajattelen, että voin omilla valinnoillani tehdä elämästäni omannäköisen. Tietenkään kaikkea ei voi saada: ikinä en voi saada esimerkiksi tervettä äitiä. Joku toinen ei saa lapsia, joku kolmas työpaikkaa. Jollain pettää terveys ja jonkun mies on ihan kamala. Kaikkien elämässä on vastoinkäymisiä, eikä kaikkeen voi itse vaikuttaa. Mutta siihen, mihin voi, täytyy keskittyä sitten senkin edestä, eikä jäädä murehtimaan niitä asioita, mille ei mitään voi.
Eli lyhyesti: keskittymällä omaan elämään muiden elämien sijaan.
ikäni asiat päin peetä mutten muista kadehtineeni ketään, ainakaan muuten kuin ohikiitävän hetken.
Toki varmaan auttaa se että itse on onnellinen, mutta onnettomankaan ei tarvitse muita kadehtia. Sellainen onnettomuuden tunne joka aiheuttaa muiden onnellisuuden kadehtimista johtuu kyllä jostain muusta kuin ulkoisista tekijöistä.
Tosi hienoa että tutkailet itseäsi noin rehellisesti, uskon että kyseessä on vain muutamia selvittämättömiä juttuja itsesi kanssa. Kannattaa tosiaan käydä juttelemassa jollekulle, toivottavasti löydät vastauksia ja saat mielenrauhaa. :)
Hetken mietittyäni millaiset ihmiset eivät ole kateellisia, huomasin yhdistävän tekijän: anteliaisuus. Olisiko se kateuden todellinen vastakohta?
1. Pietarin kirje 2:
"1 Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu.
2 Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.
3 Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä"."
Lue Raamattua säännöllisesti
Yritä nähdä se kaikki hyvä, mikä sinulla on elämässäsi. Kun olet tyytyväinen niihin asioihin, huomaat että sinulla on jotain mitä muilla ei välttämättä ole. Jos jollakulla on jotain mitä sinulla ei ole, ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on. Tai sitten voit miettiä että mitenkä voisit saavuttaa sen myös itsellesi. Toiselta ei tarvitse ottaa pois.
tarvitse välttämättä olla tyytyväinen omaan elämäänsä jottei tuntisi kateutta muita kohtaan. Monet ihmiset ovat onnettomia mutteivät kadehdi muita. Kateus johtuu jostain muusta kuin oman elämän epätäydellisyydestä.
En toki kiellä että saattaa auttaa kun on kiitollinen omista asioistaan. Mutta ongelman ydin ei löydy siitä, ja jos oikeasti haluaa asian selvittää, kannattaa etsiä kateuden alkulähde.
Olin kateellinen tosi monille ihmisille, esim serkulleni että hän näytti tosi hyvältä ja itse en.
Otin ongelman pöydälle ja kysyin mitä hän tekee.
On ravintoalalla töissä, hänellä on tarkka lista mitä kaikkea syö, käy tosi paljon salilla, säännöllisesti personal trainerin kanssa tapaa ja katsoo edistymistä jne jne, eli tekee todellakin töitä ulkonäkönsä puolesta.
Mä vaunuttelen kaupungilla 3 km/h vauhtia, miten voisin edes kuvitella näyttävämme samoilta.
Tavallaan purkauduin itselleni ja tiedostin kateuden kohteet ja selvitin kuinka paljon he tekevät työtä sen asian eteen.
Hyvä ystäväni mies on korkeassa asemassa, jonka takia heillä on paljon rahaa ja upea koti.
Mies on viimeiset 20 v tehnyt hyvin paljon töitä, käynyt kokouksissa lauantai-iltaisin, mennyt töihin klo 05 ja tullut kotiin kun lapset ovat menossa nukkumaan jne jne. Raha ja asema eivät ole tulleet ilmaiseksi. Me miehen kanssa tehdään normaalia työaikaa, hyvin harvoin ylitöitä. Kummatkin ollaan helposti korvattavissa, eli palkka on normaali. Lisäksi ystäväni asuu työsuhdeasunnossa, josta menee kova verotusarvo ja on kaikkea muuta kuin edullinen. Siis asunto on edullinen mutta he eivät tarvitsisi niin isoa ja hienoa kotia, mutta joutuvat kuitenkin miehen työn puolesta siinä asumaan ja siitä maksamaan.
Mun yhden ystävän mies reissaa työn puolesta aika paljon ja tuo aina tosi ihania tuliaisia.
Mun mies on kotona joka pv klo 16 ja on lasten kanssa ehkä 5 x enemmän kuin toinen.
Oikeesti, kun laittaa esille asiat, kovasti helpottaa ja huomaa että oma elämä on oikeesti tosi hyvin.
Suurin osa ihmisistä on hirveän kateellisia.
Harva rahaa kadehtii. Jostain syystä rahaa vaan ihaillaan. Ehkä se johtuu siitä, että jos raha kiinnostaa, sitä suurin osa voi saada jotenkin. Naimalla, perimällä, tekemällä duunia, perustamalla firman. osta halvalla myy kalliilla, teetä orjatyötä kiinassa ja myy tavara täällä kalliilla.
Mitä itse olen huomannut, niin kauneus ja hyvä vartalo ovat ne joita kadehditaan. Myös sitä, että joku on parempi luonteeltaan, on moraalia ja rehelisyyttä. Se on harvinaista nykyään. Miljonäärejä alkaa olla suomessakin paljon.
Myös sitä kadehditaan, että joku uskaltaa tehdä mitä haluaa ja uskaltaa olla erlainen tai oma itsensä.
hyvin onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.