Miten kasvatan tässä tilanteessani lasta oikein? Apuva..

hankkikaa iso pinnasänky, josta saa laidan pois sitten, kun sitä ei enää tarvi.

ap

Nukkuminen ja syöminen - ne on kyllä jossain vaiheessa varmaan joka perheessä koetinkivenä!



Mä itse ajattelen että tuo vaihe vain pitää puskea johdonmukaisen jääräpäisesti läpi. En oikein pysty näkemään, että päämäärätön juoksentelu pois sängystä olisi 1,5 v kehitykselle hyväksi. Minusta hän tarvitsee jämäkämmän aikuisen puuttumisen. Vie hänet vaan 300 kertaa illassa takaisin sänkyyn. Sitä voi kestää kuukausi, kaksi, mutta kyllä se sitten siitä. Lapsi tarvitsee vielä paljon turvaa ja se turva tulee siitä, että aikuinen tietää miten toimia ja pitää siitä tinkimättä kiinni, vaikka lapsi koettelisi kuinka.



Kunnon iltarituaalit, mutta lyhyet. Se satu, iltarukous jos teillä sitä harjoitetaan, iltalaulu pusi pusi ja sitten äiti pois huoneesta. Kun rumba alkaa, viet vaan takaisin ja sanot hyvää yötä, et jää yhtään sinne, jotta lapsi ei saa "palkkaa" rumbastaan. Toistat loputtomiin.



Näin minä sinua auttaisin. Mites muut? Miltä tää ap susta kuulostaa?





diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Joko olette sitkeämpiä kuin lapsi ja viette sen ipanan aina vaan takaisin. Joskus se tajuaa, viikon tai kuukauden kohdalla. Meillä oli sama ja meni pari viikkoa ja senkin jälkeen tuli muutaman illan takapakkeja



Toinen vaihtoehto on se pinnasänky.

samaan aikaan lapsen kanssa joten ei ongelmaa.

Joskus menin vain siksi aikaa sänkyyn että lapsi nukahti ja tulin pois sängystä.



Lapsi rauhottuu kun vanhempi on rauhallinen ja levollinen ja menee levolle hänen kanssaan yhtä aikaa. Kokeilepa tätä niin pääset helpoimmalla.

Jos haluat turvata omat yöunesi, niin mene samaan aikaan nukkumaan. Lapsi rauhoittuu kun huomaa, ettei jää paitsi mistään: koti on pimeänä ja vanhemmat nukkuu. Oppii samalla nukuttamaan itse itsensä ja tuo tapa hyppiä kitkeytyy itsestään pois.



Sitten voitkin jo varovasti siirtyä lapsen nukuttamiseen ja poistua itse puuhiisi, mutta vasta kun tilanne on todella rauhoittunut.



Onko lapsi muuten varmasti väsynyt? Paljonko nukkuu vuorokaudessa ja monelta herää päiväunilta? Pirteän lapsen nukuttaminen on tuhoontuomittu ajatus.

Nukkuu yössä 8-9 tuntia, päiväunia 1-2 tuntia. Ulkoilut kahdesti päivässä,touhuaa paljon, joten pitäisi väsyttää. Näin on tehty, että kun vaan juoksentelee niin paljon, sammutettu valot ja menty itse nukkumaan. Sitten alkaa juokseminen vanhempien sänkyyn ja nauraminen ja sama peli.



Niinhän se on että pitäisi sen 300 kertaa takaisin kantaa. Mutta väsymys tekee sen, ettei tahdo jaksaa. 21.00-22.00 olisi oma ainut lepohetki päivässä, jolloin pitäisi tehdä myös seuraavan päivän ruoka, pyykit ja akuutein siivous.



ap

Kyllä ne kikattelut loppuu, jos ette reagoi mitenkään ja vaan oikeesti nukutte.

että lapsi nukahtaa. Silittelet ja rauhoittelet, laulat... mikä nyt teillä toimii. Jos mahtuu sänkyyn, menet viereen pötköttämään. Nämä tepsii meillä. VOi ottaa aikaa, mutta jos tuohon teidän nykykäytäntöönkin menee 1-2 h niin tämä voi olla vähän nopeampaa.



Kannattaa myös laitta lapsi nukkumaan vasta, kun on oikeasti väsynyt. Jos joskus nukkuu päiväunet tavallista myöhemmin tai nukahtaa illan suussa automatkalla, tms. niin silloin laitan suosiolla yöunille myöhemmin, jotta on sitten myös väsynyt.

nuo nukkumaanmenot, nyt 2 vuotta ja 4 kk haluaa usein että hänen vieressä istutaan kunnes nukahtaa.

Joten lun kirjaa vieressä sohvalla, kunnes hän melkein nukkuu. Näin pääsen helpoimmalla, jos vaan jätän sängyyn tulee sieltä pois, ja sitten viedään takaisin ja itketään.

Mulla kaksi poikaa eikä ole juoksenneltu pois sängystä ikinä. Mutta teinkin sen kauhean virheen, että heidän sänkynsä oli vanhempien makuuhuoneessa!



Meillä kaikki menee vieläkin nukkumaan samaan aikaaan iltayhdeksältä. Nuorimmaisen sänky mun sängyn vieressä voi siinä sitten pitää sitten kädestä kiinni. Usein olen itse väsyneempi illalla kuin lapset...

Herään sitten aamulla itse aikaisemmin ja touhuan kotijuttuja ja saan jopa lehden luettua ennen lasten heräämistä. Ihanaa. Ruuanlaitossa sen verran, että teen sen verran isoja satseja että seuraavaksi päiväksikin riittää, ei sitten tarvitse ihan niin usein kokata. Tai sitten pakastan osan.



Toinen juttu on se, että miten saadaan nuorempi siirtymään omaan huoneeseen nukkumaan... Vanhempi siirtyi sinne viisivuotiaana ja eikä kertaakaan tullut takaisin meidän huoneeseen.



En tiedä oliko näistä vinkeistä mitään apua sinulle. Mutta onko se niin paha juttu jos odotat että nukahtaa ja lähdet sitten pois?

ja lähden töihin. Siksi kotityöt ja kaikki muu olisi tehtävä illalla.Mutta ei kai auta kuin istua sitten illat siinä sängyn vierellä...

ap

Missä vaiheessa olette ottaneet pinniksestä pois? ap

pienikokoinen lapsi ja iso pinnis, niin vasta kolmevuotiaalle ostimme isomman sängyn. Ei tullut kertaakan itse sängystä. Toki lapset on erilaisia.

Tuosta takaisin viemisestä olen samaa mieltä. Eli jos lapsi juoksee, niin se viedään sänkyyn. MUtta, kannattaa välttää puhumista, katsekontaktia tai muuta huomioista. Jos lapsi huutaa vettä tai peittoa tms. niin sanotte vaan hiljaa "nyt nukutaan". Ei koskaan muuta, ei katsota silmiin.

Tämä tepsi ainakin siskollani, jonka poika oli tuollainen pienenä.

mutta laidan laskin alas jo ennen kuin täytti 1 vuotta, kun alkoi kiipeillä.



Suosittelisin että istut hiljaa huoneessa niin kauan että nukahtaa. Kädestä voit pitää hetken ja sitten päästät irti. Kun olet tehnyt tätä noin viikon, mene pikaisesti käymään toisessa huoneessa ja sano että tulet kohta takaisin. Ihan lyhyt käyti ensin, sitten vähitellen kun lapsi pysyy sängyssä pidennät sitä käyntiä. Kohta (parin kuukauden päästä?) olet jo siinä tilanteessa että voit mennä olohuoneeseen ja sanoa että tulet kohta katsomaan ja kun tulet katsomaan lapsi nukkuu jo.

ja lähden töihin. Siksi kotityöt ja kaikki muu olisi tehtävä illalla.Mutta ei kai auta kuin istua sitten illat siinä sängyn vierellä...

ap

vaan näytä, että sinäkin käyt nukkumaan.

eli käyt makaamaan.

jos sänky on eri huoneessa etkä mahdu samaan sänkyyn, niin tyyny siihen sängyn viereen ja makaat siinä

Juoksee pois sängystä, koska ei nukuta? Herääkö lapsi aamulla virkeänä itsestään? Vai nukuttaisiko enemmän. Jos ei nuku aamustakaan pidempään vaikka antaisi ja pysyy samassa rytmissä, voi olla, että sinulla on vain vähäuninen lapsi.



Ei kai siinä auta kuin kestää. Meillä on samanlainen vähän isompi tapaus, eikä mitään tehdä lapsen nukkumaanmentyä, kun on itsekin mentävä nukkumaan. Eli kaikki hommat täytyy tehdä lapsen kanssa. Ei kai sille mitään voi, jos on vähäuninen lapsi.

1.5v, turvallisempi vaihtoehto laidaton sänky.

ap

Ei siis yritetäkään nukuttaa niin että yksin nukahtaisi.



-Ensinnäkin pyritään petaamaan hyvät yöunet touhukkailla päivillä, joissa myös ympäristö vaihtuu (puistot, kyläilypaikat, kaupat, ranta, oma kotipiha ja eri puuhat kotipihassa).



-Toisekseen, ei anneta mitään sokeripitoista enää klo15-16 jälkeen, sillä miellä ainakin tulee sokerivilliinnys helposti ja näkyy sillä ettei nukkumatti tule heti



-kolmas tärkeä asia on säännöllinen rytmi niin päivän rutiineissa, kuin nukkuajoissa ja iltarutiineissa, eli aina sama: iltapala-iltapesut-pyjama ja sänkyyn, ei _koskaan_ yhtään ylimääräisiä välikiemuroita, tai se alkaa hakea niille mahdollisuutta jatkossakin (jos esim. unohtui kerätä lelut, niin kesken iltakuvion niitä ei myöskään kerätä, vaan joko aikuinen kerää myöhemmin tai lapsi aamulla)



sängyssä pysyminen:

Meidän tapauksessa otettiin pinnis pois jo alle 1v. ja on pysynyt. Tässä tapauksessa on auttanut kun nukuttaja istuu sängyn vieressä ja iltalaulun ja unitoivotusten jälkeen "on kun ei olisikaan", ei vastaa lapsen ääniin, ei katso lasta kohti, etenkään kasvoihin tai silmiin. 5min. ja jos myllää tai on silmät auki tai höpöttelee, niin totemus, että nyt silmät kiinni ja ruvetaan nukkumaan. Useimmiten siitä 5-10 min. eteenpäin ja lapsi nukkuu ja aikuinen voi lähteä pois.



Jos on mylläyskerta, niin ennakoidaan ennenkuin tulee kunnon mylläystä tai tahtojen taisto ja hyvissä ajoin surkutellaan lyhyesti, että "voi voi, eikö meinaa tulla nukkumatti, tulehan syliin hetkeksi". Mylläyksestä tai höpötyksestä tai mistään ei koskaan kielletä, ettei nyt uhmaiässä olevana saa siitä uhmisaihetta, otetaan vaan kyhyen kommentin myötä syliin. Sylissä taas ei katsekontaktia, ei juttelua, vaan hiljaa yhtäjaksoista hyräilyä. Kun lapsi haluaa huomiota ja ärtyy ellen katso, katsonkin korvaa tai olkapäätä ja vähän ohimennen silitän ohimolta kerran pari ja se on huomioksi riittänyt. Monotonista nukkusyliä ja tylsää nukkuvanhempaa ei meidän muksu jaksa paria minuuttia kauempaa kun on jo valmis sänkyyn ja haluaa kammeta sänkyyn.



Näin on toiminut aina tämän lapen kohdalla, mutta lapset on yksilöitä, joten ei toimi varmasti kaikilla sama. sitä olen kauhulla odottanut että kun tulee se kerta että kampeaa sylistä pois, lattialle, eikä suostu syliin tai sänkyyn. Isoveli oli sellainen ja hänen kohdallaan mentiin rankan kautta. Parhaimmillaan 2 aikuista piti tyynesti hikisenä rimpuavaa lasta sängyssä, kunnes rauhoittui. Eli menin aina raivarin ja pakkopidon kautta ajoittain. Ehkä puolen vuoden ajan oli kerran kuussa testivaihe, jolloin meni kolmisen iltaa puolitoista-kaksi tuntia kahden aikuisen pakkopidolla ja siinä oli vaikeinta pysyä itse ihan täysin tyynenä ja hiljaa ja olla rauhoitteleva. Mutta ei tuokaan kuvio mikään hurja ollut, sen 3 iltaa kuussa se vei ja sitten taas oli hällekin selvä että nukkuaikana nukutaan ja ollaan sängyssä. Nuorempi on saatu ainakin tähän asti hämättyä sillä että jos pyrkii sängyssä mylläämään tai pois, niin sitten vaihtoehto on syli ja jos pyrkii sylistä pois, niin vaihtoehto on sänky. On muutenkin säysempi kuin veljensä, joten ehkä menee jatkossakin kevysemmin.

Jospa ehtisit tehdä viikonloppuna pakkaseen esim. vuokaruokia? Kun tulette töistä ja hoidosta, niin heti vaan ruoka lämpiämään ja ohimennen äkkiä pyykit pyörimään. Ruuan korjaamisen jälkeen pikaimuroinnit ja pyyhkimiset ja vaikka telkkaria lapselle siksi 20 minuutiksi-puoleksi tunniksi.



Pyykkien ripustus tai siirto kuivuriin ei vie kauaa aikaa, joten se kyllä menee vaikka lapsi olisi jaloissa.



Tai voisiko toinen vanhemmista tehdä miniulkoilun lapsen kanssa vielä illalla 30-45 min. ruuan jälkeen, niin toinen saa laittaa paikat ojennukseen ja valmistella seuraavan päivän ruuan.

Ruokalajeissakin on syytä siirtyä helppoihin ja nopeisiin (keitot, padat, vuoat, tosin patoja pitää hauduttaa, mutta itsekseen se uunissa hautuu ja on nopea sinänsä laittaa uunivalmiiksi esim. juuri vkonloppuna). Tekee sitten myöhemmin hienompia ja mutkikkaampia sapuskoita kun tämä vaihe on kasvettu ohi.