onko kaikki opettajat ja sillä alalla opiskelevat

mulla on down-sisko, joka oli perheessä Jumala, eli kaikki meni hänen ehdoillaan. Meitä oli siis kaksi lasta, tämä down ja minä. Sain lapsen 20-vuotiaana, koska karkasin pois kotoa ensimmäisen miehen kanssa, joka tuli vastaan. Lapsen ollessa vuoden vanha, lähdin opiskelemaan. Ja opettajaopinnot aloitin juuri, kun myrskyinen eroprosessi oli alkanut. Nyt olen yli 40, ja ihan ok opehommissa, vakinaisessa työsuhteessa. Eli oisko siinä sulle vähän realismia? Ei ihan überidyllinen tausta mulla. Mutta sen kyllä tiedostan työssänikin, että vaikka kotiolot olis mitä, niin ne eivät määritä oppilasta!

esimerkiksi luoikanopettajaksi hakiessa haastateellaan koko suku ja koko suvun ystävät ja erityisesti naapurit.

(Yths) on löydettävissä vain yksi yhteinen nimittäjä, kun asiasta tehtiin taannoin tutkimusta: edustettuina on keskimääräistä enemmän opiskelijoita, joilla on toinen tai kummatkin vanhemmat opettajia. Mistä tämä johtuu en tiedä, olisikin mielenkiintoista nähdä jatkotutkimus ja sen tulokset - miksi opettajaperheiden lapset hakeutuvat keskimääräistä useammin mielenterveyspalveluiden piiriin. Onko kyse siitä, että heillä on enemmän tuen tarvetta vai tunnistavatko he herkemmin tarpeen mielenterveyspalveluille?

Jos miettii pientä "koulukasta", niin mukavaa olisi, jos hänelle voisi opettaa pelkkiä tosiasioita. Kuitenkin sellaisia on olemassa aina niukanlaisesti ja nekin muuttuvat koko ajan, niin johan siinä alkaa epäillä omaa osaamistaan.