Ymmärtääkö joku tän logiikan että jos on yksi lapsi, pitää niitä " tehdä" lisää,

Tiedän kyllä, että pääsen tässä elämässä liian helpolla, kun ei ole enempää kuin yksi lapsi. Eikä ole sitä omakotitalo- eikä tila-autolainaa.

Yhden lapsen äidit ja isät pääsee liian helpolla. Pitää kärsiä, valvoa ja kuivettua, jotta olisi oikeus elää.

ettei yksilapsinen perhe vielä tunnut perheeltä, vasta väh. kaksilapsinen. Yhden lapsen perheet vaan tuntuu jotenkin " vajailta" kun lapsella ei ole sisaruksia. Ja meidän perhe onkin kohta kaksilapsinen.

perustetta tehdä enemmän kuin yksi lapsi, mitä ap esittää. Ennemminkin sellaisia, että lapsen kannalta on mukavampi/parempi/kehittävämpi, kun on ainakin yksi sisarus. Että kasvaa sosiaalisemmaksi ja tasapainoisemmaksi ja täyspäisemmäksi, kun ei tarvitse yksin vastata kaikkiin odotuksiin (etenkin, jos vielä isovanhemmilla ei ole muita lapsenlapsia).



En todellakaan sanoisi, että kaksi lasta menee siinä, missä yksi. Ainakaan silloin, kun lapset ovat pieniä.

Minä en jaksaisi sitä höösäämistä ja meteliä, joka useampilapsisessa perheessä vallitsee 24/7.

Yhden lapsen kanssa elämä on vielä jotakuinkin kasassa, eikä itse muutu joksikin kerran-äiti-aina-äiti-tyypiksi.

Niistä tulee niin onnelliseksi jokaisesta erikseen ja yhdessä. Rakkauden määrä ei kertaannu samaan tahtiin vaan taitaa olla jotenkin exponenttiaalista, mitä enemmän on lapsia. Huoh! Kolmannesta haaveillen.

äitejä, jotka ovat niin käpertyneitä ainokaisensa ja jakamattoman äitiytensä ympärille, etteivät sen takia voi kuvitellakaan, että tekisivät enempää lapsia. Ja toisaalta taas monia useampilapsisia naisia, joilla on reipas asenne, että lapset on yksi osa elämää, mutta muutakin on.