Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan pystynyt muuttumaan?
30.06.2011 |
Meillä on suhde eron partaalla. Mies tahtoo lähteä. Olen ollut rasittava ja miehestäkin on muuttunut tätä myöten hermonsa menettänyt stressikimppu. Ei kuulemma enää pidä minusta. Enkä minäkään paljon ole psytynyt miehen tekojen vuoksi pitämään miehestä, mutta tahdon pitää suhteen joka joskus oli ihana ja unohtaa menneet kurjuudet.
Olen vielä päättänyt viimeisenä keinona yrittää muuttaa asiat! Eli lopetan nalkutuksen pikkuasioista, olen hellempi ja iloisempi, en suutu jos mies on tyhmä ja päästän hänet ilomielin omille menoilleen enemmän. Alkaisiko haluta jäämään? Pystyykö kukaan tuollaiseen ihmetekoon, että muuttaa oman käytöksen paremmaksi? Puree hammasta vaikka kuinka ärsyttäisi paremman tulevaisuuden puolesta.
Mitkä keinot olisi hyviä? Miten kannattaa toimia että mies poissa olleassaan tahtoo tulla takaisin kotiin luokseni? On lähdössä viikonlopuksi pois ja koitan nyt jättää hänelle sellaisen mielen ettei kaipaa siellä muuta seuraa vaan tahtoisi sitten palata luokseni kotiin.
Onko kukaan tehnyt täysmuutosta ja pelastanut suhtensa?
Tai toisin päin, onko kenenkään puoliso muuttunut ja oletkin muuttanut mielesi erosta?
Kommentit (12)
Toista ei voi muuttaa, vain itse voi muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vei useamman vuoden. Aloin opetella ajattelemaan näin:
-En voi omistaa toista (estää pettämästä), mahdollisuus voi tulla vastaan vaikka kauppareissulla
- Keskityin siihen,ettäminulle on tärkeää etten itse tee niin, voin olla sinut itseni kanssa.
- Olen arvokas ihmisenä, enkä tuhlaa enää energiaani pelkäämiseen
Valitettavasti työn alla on edelleen tuo "olen iloinen ja kannustava vaimo" :D
voitko muuttua paljon ilman että luovut itsestäsi liikaa. niin paljon voi muuttua kuin sielu antaa periksi, mutta sieluaan ei pidä tallata toisen 'mieltymysten' vuoksi.
Taistelu pystyyn! :D
En usko että terapiaan lähtee..ainakaan vielä. Ahdistuu nykyään pienimmästäkin vastoinkäymisestä niin että tahtoo aina pois eikä nähdä minua. Ensin koitan muuttaa sen.
On uskomattoman vaikeaa käyttäytyä kauniisti ja olla hiljaa kun ärsyttää todella paljon. On tajuttoman vaikeaa sanoa "mene vaan" kun sydän nyrjähtää ja tahdon miehen jäävän meidän luokse viikonlopuksi vieraiden ihmisten sijaan. On lähes mahdotonta olla hiljaa vastaamatta kipakasti ja antaa miehen olla rauahssa kun hermostuneena ilman mitään kunnon syytä kiroaa ja käskee muun perheen painua muualle (Stressi). Mutta yritän ylittää itseni! Ehkäpä sitten miehestäkin muuttuu kivempi. Olenhan sentään lopettanut tupakoinnin, laihduttanut menestyksekkäästi ja muuttanut elämäntapani fyysisesti... nyt koetukselle henkinen puoli.
ap
Mutta vei useamman vuoden. Aloin opetella ajattelemaan näin: -En voi omistaa toista (estää pettämästä), mahdollisuus voi tulla vastaan vaikka kauppareissulla - Keskityin siihen,ettäminulle on tärkeää etten itse tee niin, voin olla sinut itseni kanssa. - Olen arvokas ihmisenä, enkä tuhlaa enää energiaani pelkäämiseen Valitettavasti työn alla on edelleen tuo "olen iloinen ja kannustava vaimo" :D
Niin tarvitsin tätä juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos miehelläsi on menoja viikonloppuisin joihin sinä et kuulu, se ärsyttää sua silti vaikka kuinka yrität esittää toista. Ei tule mitään jos pitää teeskennellä toisenlaisia tunteita. Jos menot ärsyttää ne ärsyttää edelleen vaikka kuinka hymyilisit.
Miehelle tämä on taas helpotus, vaikka hän tietääkin ettet tarkoita sitä oikeasti että mene vaan ja ei haittaa niin mies käyttää kyllä häikälemättömästi tätä hyväksi ja vetoaa aina siihen että sähän sanoit että mene vaan.
Edelleen, teillä kummallakaan ei ole hyvä olla, koska molemmat teeskentelee.
Miksi mies viettää viikonloppujaan muualla? Koska teillä on huonot välit? Ei se siitä parane että "annat" miehen mennä omia menojaan... asiat pitää selvittää ja puhua kunnolla miksi miltäkin molemmista tuntuu.
Ymmärrän sua että paniikissa sitä kuvittelee pystyvänsä olemaan jokin ihannevaimo hetken aikaa ja mies tykkää mutta väärille urille mennään koska paha sulla on silti olla ja katkeruus vain kasvaa.
Ja usko, tiedän mistä puhun.
ei mies ole useinkaan ollut muualla, ainakaan pitkiä aikoja. Mies itse asiassa onkin alunperin stressaantunut siitä että olen vaatinut häntä olemaan niin paljon kotona, eikä ole voinut nähdä kavereitaan niin paljon kun olisi halunnut. Nyt on ihan viime kuukausina alkanut lähtemään, vaikka olen pyytänyt jäämään. Ajattelin että jos hyvällä voidaan sopia hänen lähdöstään, ehkä ei sitten lähde niin usein ja myös minulla on parempi mieli ettei mies vain "karkaa" ahdistuneena.
Kumpikin on aiheuttanut toiselle pahaa mieltä ja stressiä. Nyt minä koitan muuttaa tilanteen omalta osaltani niin että mieskin sitten tahtoisi käyttäytyä minua kohtaan paremmin.
Ei kai mitään menetäkään jos kokeilee kaikkensa.
Mies ei oikein
jos miehelläsi on menoja viikonloppuisin joihin sinä et kuulu, se ärsyttää sua silti vaikka kuinka yrität esittää toista. Ei tule mitään jos pitää teeskennellä toisenlaisia tunteita. Jos menot ärsyttää ne ärsyttää edelleen vaikka kuinka hymyilisit. Miehelle tämä on taas helpotus, vaikka hän tietääkin ettet tarkoita sitä oikeasti että mene vaan ja ei haittaa niin mies käyttää kyllä häikälemättömästi tätä hyväksi ja vetoaa aina siihen että sähän sanoit että mene vaan. Edelleen, teillä kummallakaan ei ole hyvä olla, koska molemmat teeskentelee. Miksi mies viettää viikonloppujaan muualla? Koska teillä on huonot välit? Ei se siitä parane että "annat" miehen mennä omia menojaan... asiat pitää selvittää ja puhua kunnolla miksi miltäkin molemmista tuntuu. Ymmärrän sua että paniikissa sitä kuvittelee pystyvänsä olemaan jokin ihannevaimo hetken aikaa ja mies tykkää mutta väärille urille mennään koska paha sulla on silti olla ja katkeruus vain kasvaa. Ja usko, tiedän mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi pakko mennä niin paljon muualle? Miksi se on niin tärkeää?
Tai sitten ap on oikeasti vähän "sairaalloisen" mustasukkainen. Vaikea sanoa näin lyhyieden viestien perusteella, että kumman ärsyyntyminen / huoli on enemmän aiheellista.
Mutta jos mies on tuollainen niin miettisin kyllä, että joutuuko ap liikaa alistumaan miehen tahtoon. Jos mies onkin jonkin sortin narsisti tms. Kannattaisiko lähteä vielä kun voi eikä alistua liikaa?
Riippu tietty siitä, millaisista asioista ja miten ap valittaa. ONhan se ihan normaalia, että ei ole kiva jos mies lähtee johonkin vk-lopuksi. Paitsi joku muutama kerta vuodessa se on ihan normaalia, mutta jos haluaisi esim. lähteä melkein joka vk-loppu.
no tietystikään omasta mielestäni en ole ihan liian kamala. Valitan kyllä herkästi sotkuista ja peseytymisestä ja roskista ja musita "perusasioista". En myöskään tykkää jos mies tupakoi tai tahtoo juoda liikaa (kokee ettei saa pitää hauskaa tarpeeksi). Miehen mielestä hän ei saa tarpeeksi hellyyttä (halimista, pussailua) ja lisäksi ole ollut kuulemma häntä kohtaa kylmä, mutta silti vaatinut kotona oloa liikaa. -> siispä mies on ahdistunut ajan saatossa. Ei ole kokenut saavansa rakkautta vaan vain valituksia. Alkanut käyttäytymään huonosti, katoilemaan, haukkumaan ja saamaan stressiräjähdyskohtauksia kotona -> pahentaa samalla minun käytöstäni.
Nyt on tuo oravanopyörä päätöksessään ja minä olen päättänyt parantaa omaa käytöstä jotta mies voisi palata taas normaaliksi mukavaksi itseksenä. Vasta nyt olen ymmärtänyt että en tosiaan kamalasti ole näyttänyt hellyyttä ja mies on ehkä tuntenut ettei hänestä välitetä (miltä minusta tuntuu nyt). Ja siksi ei ole enää jaksanut olla niin paljon perheen kanssa. Ja ehkä se vaan täytyy oppia sietämään, että miehet ovat tuollaisia, jotka eivät koskaan muista ostaa sitä maitoa kaupasta, ne sukat ei löydä pyykkikoriin ja joskus se suihkukin unohtaa. Ehkä koitan vain opetella kestämään sitä ja tajuamaan ettei auta vaikka toistaa itseään 10 kertaa. :)
Aion ainakin yrittää!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no tietystikään omasta mielestäni en ole ihan liian kamala. Valitan kyllä herkästi sotkuista ja peseytymisestä ja roskista ja musita "perusasioista". En myöskään tykkää jos mies tupakoi tai tahtoo juoda liikaa (kokee ettei saa pitää hauskaa tarpeeksi). Miehen mielestä hän ei saa tarpeeksi hellyyttä (halimista, pussailua) ja lisäksi ole ollut kuulemma häntä kohtaa kylmä, mutta silti vaatinut kotona oloa liikaa. -> siispä mies on ahdistunut ajan saatossa. Ei ole kokenut saavansa rakkautta vaan vain valituksia. Alkanut käyttäytymään huonosti, katoilemaan, haukkumaan ja saamaan stressiräjähdyskohtauksia kotona -> pahentaa samalla minun käytöstäni. Nyt on tuo oravanopyörä päätöksessään ja minä olen päättänyt parantaa omaa käytöstä jotta mies voisi palata taas normaaliksi mukavaksi itseksenä. Vasta nyt olen ymmärtänyt että en tosiaan kamalasti ole näyttänyt hellyyttä ja mies on ehkä tuntenut ettei hänestä välitetä (miltä minusta tuntuu nyt). Ja siksi ei ole enää jaksanut olla niin paljon perheen kanssa. Ja ehkä se vaan täytyy oppia sietämään, että miehet ovat tuollaisia, jotka eivät koskaan muista ostaa sitä maitoa kaupasta, ne sukat ei löydä pyykkikoriin ja joskus se suihkukin unohtaa. Ehkä koitan vain opetella kestämään sitä ja tajuamaan ettei auta vaikka toistaa itseään 10 kertaa. :) Aion ainakin yrittää! ap
mutta VAIKKA hellyytä ei saisi, niin käytösmalli miehillä ei ole oikea noin. He voisi sanoa sitten asian suoraan.
Päinvastoin luulen, että perustelevat omaa huonoa käytöstään syytellen toista että " kun et anna hellyyttä".
Yhtälailla sinäkin voit sanoa että nalkutat kun mies on sellainen ja tällainen, ja et pysty antamaan hellyyttä kun käyttäytyy noin.
Melkein sanoisin että lähde, ei se tuosta muutu... toisaalta sama kai pätisi sitten itseenikin, tosin ehkä mun mies ei ihan noin paha ole, jotain hankalia kausia on ollut. Mutta vielä olen ajatellut että ollaan paremman puolella kuitenkin, ja meillä mies siis ei ole itse halunnut erota tms.
t se joka kirjoitti että miehesi on "outo"
se on kumma miten se toimii (ainakin minulla) niin että kun kaikki on "ok" niin ajattelen, että voi hyvänen aika, täytyy päästä eroon tuosta miehestä ja ärsytys vyöryy yli.
Mutta heti kun mies on lähdön kannalla niin en haluakaan päästää häntä ja rakkaus nousee pintaan. Joku "en voi elää hänen kanssaan, mutten ilmankaan" -syndrooma?
Jos nyt sanoisin että kuule eiköhän tämä nyt ole ohi niin mies lähtisi eikä soittaisi perään kertaakaan. Siitä tulee tosi kurja olo ja taisteluvimma saada mies taas välittämään. Ennen kuni mies häipyy tahdon ainakin tietää että koitin kaikkeni..
Ja siis alun alkaen mies on ollut todella kiva ja ihana ja osallistuva. Uskon että stressillä, kotioloilla jne on ollut vaikutuksensa miehen nykyiseen käytökseen ja uskon oikeasti että voin muuttaa sitä jos vain pystyn käyttäytymään itse erilailla ja nielemään (hetkellisesti) ylpeyteni.
ap
siellä pohditte vieraan kanssa suhdetta ja sen mahdollisuuksia!esim.sulla voi olla tämä tapa kotoa peritty,miehesi taas käyttäytyy kuin isänsä!älkää erotko vaan taistelkaa!!halit!