Onkohan sellaista työtä olemassakaan, joka olisi _mukavaa_?!
Olen tehnyt monenlaisia, eri alojen töitä (opiskellutkin kolme eri ammattia) siis mm. siivousta, vanhustenhoitoa, ruoanlaittoa, kahvilatyötä, erilaisia toimistotöitä, korjausompelua, kaupoissa olen myös työskennellyt (mm. ruokakaupassa ja vaatekaupassa).
Mistään työstä en ole varsinaisesti tykännyt. Parhaassakin työpaikassa oleminen on ollut vain "siedettävää" ja joka ikisessä paikassa työpäivät ovat kuluneet kelloa vilkuillen ja toivoen että työpäivä jo loppuisi. Olen myös aina laskeskellut päiviä/kuukausia/vuosia, että kyseinen työ loppuisi ja voisin tehdä jotain muuta.
Nykyään mulla ei kyllä ole edes hajua, mitä mä haluaisin tehdä, mikä olisi sellainen työ josta tykkään. Epäilen onko sellaista edes olemassakaan, ehkä olen vaan ihminen jolle työssäkäynti ei sovi. (En kuitenkaan pidä itseäni laiskana ihmisenä, esim. meillä on koti tosi siisti ja komerotkin järjestyksessä ja olen tarkka raha-asioista yms.)
EN tarkoita, että aikoisin "lusmuilla", töissähän on käytävä (ellen sitten voita lotossa) ja aion käydä tulevaisuudessakin, onhan työssäkäynnissä hyvätkin puolet (raha/toimeentulo, työkaverit, säännöllinen päivärytmi) mutta on tää kyllä melko ikävää kun sitä aina maanantaina odottaa jo viikonloppua (ja viikko kuluu HITAASTI) ja sunnuntai menee pilalle kun tietää että seuraavana päivänä pitää mennä töihin eikä voisi yhtään vähempää kiinnostaa.
Sitä kuitenkin siis kuluttaa 8 h päivässä (+ työhön valmistautuminen ja työmatkoihin kuluvat ajat eli n. 2 h tuohon lisää) eli n. 10 tuntia päivästään sellaiseen, josta ei tykkää ja joka on lähestulkoon vastenmielistä. Melko perseestä, jos nyt suoraan sanon...
Muita, jotka tuntevat samoin? Ja vinkkejä työssäkäynnin "kestämiseen"?
Kommentit (19)
Kosmetologin työ on mull eainakin ihanaa ja sujuvaa.Saat jutella hoitolassa mukavia asiakkaiden kanssa,näet tuloksia jokaisen asiakkaan kanssa,saat palautetta ja mikä parasta (jos yrittäjänä) voit itse päättää lomasi, työaikasi ja minkälaisia hoitoja teet.Tämä on ihanaa :)
pyroteknikkona ja se oli todella mukavaa. Sitä voisin tehdä vieläkin, mutta siinä tuli työajat vastaan, sain lapsen ja vaihdoin sittemmin normaalimmille työajoille. Myöhemmin olen tehnyt mm. uuden vuoden ilotulituksia ja muita satunnaisia ja keikkoja ja voin sanoa että siinä on työ josta tykkään.
Esim. kirjastossa. Hyllytin palautettuja kirjoja ja samalla tuli jutusteltua asiakkaiden kanssa, sai hyviä vinkkejä kirjoista ja sai itse vinkata. Olen siinä mielessä höperö, että nautin jo pelkästä kirjojen käsittelystä. Rakastan niitä!
mä olen monet vuodet keitellyt kahvia, lukenu kirjoja ja lehtiä, käyny apteekeissa ja kevyillä asioilla ja sitten asiakkaan kanssa virkistäytymässä ja shoppailemassa :)
Oho! Miksihän viestistäni tuli ainoastaan 1. kappale??
siihen kohtaan jonkun sydämen tms?
Nykyään toimin kääntäjänä ja aidosti nautin työstä. Niin paljon, että joskus teen sitä myös palkatta, huvikseni.
aikamoisia kauhutarinoita henkilökohtaisilta avustajilta, siis siitä mitä työ voi pahimmillaan olla. Ja vaikka olisikin ok työnantaja ja työtehtävät, palkka on surkea.
no useat henkilökohtaiset avustajat on mä olen monet vuodet keitellyt kahvia, lukenu kirjoja ja lehtiä, käyny apteekeissa ja kevyillä asioilla ja sitten asiakkaan kanssa virkistäytymässä ja shoppailemassa :)
työ ei sovi. Kyllähän näitä samanlaisia on omassa työpaikassani. Kaikki tekevät siis samaa työtä. Jotkut vaan vinkuvat koko ajan ja huokailevat, koska päivä päättyy, koska loma alkaa, koska pääsee eläkkeelle jne. Toiset tekevät huokailematta ja toiset näyttävät jopa pitävän tekemisestään.
Tosin olen ollut siellä vain kesätöissä. Älytön yliopistokoulutus ja aivan naurettavan pieni palkka. Siksi en kuitenkaan kouluttautunut alallle.
Jos työ ei vie mieltäsi mukanaan vaan ehdit ikävystyä ja katsella kelloja, tarvitset vaativamman työn, sellaisen, jossa voit käyttää enemmän aivojasi. Kannattaisi ehkä kouluttautua hieman pidemmälle eikä vaihtaa toisesta "käytännöllisestä" alasta toiseen. Kapasiteettisi on selvässä vajaakäytössä - sinusta on enempään!
Jos työ ei vie mieltäsi mukanaan vaan ehdit ikävystyä ja katsella kelloja, tarvitset vaativamman työn, sellaisen, jossa voit käyttää enemmän aivojasi. Kannattaisi ehkä kouluttautua hieman pidemmälle eikä vaihtaa toisesta "käytännöllisestä" alasta toiseen. Kapasiteettisi on selvässä vajaakäytössä - sinusta on enempään!
lähestulkoon olematon, joten lisää haastetta/vaativuutta en kaipaa. Sitä mulla on jo muilla elämän osa-alueilla ihan riittämiin. :)
ap
Jos työ ei vie mieltäsi mukanaan vaan ehdit ikävystyä ja katsella kelloja, tarvitset vaativamman työn, sellaisen, jossa voit käyttää enemmän aivojasi. Kannattaisi ehkä kouluttautua hieman pidemmälle eikä vaihtaa toisesta "käytännöllisestä" alasta toiseen. Kapasiteettisi on selvässä vajaakäytössä - sinusta on enempään!
olenkin ajatellut että jos pääsisi vaikka korkeakouluun opiskelemaan. Olen hoitoalalla ja työ aika rutiinityötä minulla on lapsi-aikuispotilaita. Olen lisäksi nopea työssäni ja en jaarittele turhia vaan hoidan hommat vaan. Aika käy pitkäksi. Enempi tarvisi olla mietintätyötä ettei tarvi omia asioita pohtia. =(
Jos työ ei vie mieltäsi mukanaan vaan ehdit ikävystyä ja katsella kelloja, tarvitset vaativamman työn, sellaisen, jossa voit käyttää enemmän aivojasi. Kannattaisi ehkä kouluttautua hieman pidemmälle eikä vaihtaa toisesta "käytännöllisestä" alasta toiseen. Kapasiteettisi on selvässä vajaakäytössä - sinusta on enempään!
lähestulkoon olematon, joten lisää haastetta/vaativuutta en kaipaa. Sitä mulla on jo muilla elämän osa-alueilla ihan riittämiin. :)
ap
enkä siis ikävysty liian helppoon työhön, vaan ylipäätään työhön ja siihen että pitää olla siellä työpaikalla. Toivon siis koko ajan työpäivän olevan ohi, jotta pääsisin kotiin. En siksi että olisi liian helppoa, vaan että pitää olla siellä työpaikalla, jossa en haluaisi olla.
ap
tosin niihin tarvitaan usein korkea koulutus. Itse tykkään työstäni ja saan työstäni usein sellaisia kiksejä, että uppoudun työhöni enkä malttaisi joskus lähteä edes kotiin :) Teen tutkimustyötä (olen tohtori) ja mielenkiintoisten asioiden lukeminen ja asioiden yhdistäminen toisiinsa on parhaimmillaan....aaaah, aivan ihanaa!
Uskon, ap, että sinäkin voit löytää työn, johon tunnet suorastaan intohimoa. Lähde miettimään sitä kautta, että mistä asioista olet todella kiinnostunut ja mistä todella nautit elämässäsi. Tai mitä asiaa haluaisit parantaa maailmassa ja mihin asioihin vaikuttaa. Sieltä suunnasta se todennäköisesti löytyy.
Berliinin eläintarhassa käydessäni juttelin yhden eläinhoitajan kanssa ja hän on saanut vastuulleen paikan ainoan aasialaisen kaverin eli isopandan.Veikkaan ettei ton mukavampaa työtä ole kuin 8h päivässä toimia pandan kamaripalvelijana ja saada siitä palkkaa jolla tulee toimeen.=D
Saattaa olla vaikea pitää heidät pois töiden kimpusta, vaikka olisivat sairaita tai lomalla.