Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihanaa, että nykyään uskalletaan taas kasvattaa lapsia!
28.06.2011 |
Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että turpiin vaan, vaan sitä, että lapselle osataan sanoa EI. Ja että sanoja seuraa teot; jos sana ei mene perille, niin sitten ryhdytään toimeen (esim. takavarikoidaan lelut) eikä vain jankuteta kuudennen kerran että "älä nyt hei viitti."
Muistan omasta lapsuudestani, että sekä omat että kavereiden vanhemmat oli jotenkin lussukoita. Komentoja kyllä tuli, mutta jos niitä ei totellut, niin ei seurannut mitään. Äiti vaan marttyyrina sitten siivosi lelut tms. ja jupisi jälkikäteen.
Nyt olen huomannut, että monet vanhemmat uskaltavat sanoa lapselle ei, vaikkakin ihan nätisti. Ja jos sama toiminta jatkuu, siihen puututaan. Poikkeuksiakin tietysti on, mutta on hienoa, että kasvatusta taas arvostetaan!
Kommentit (25)
90-luvulla rajojen asettaminen oli päivän hitti
ekan kerran juuri vuosituhannen vaihteessa, kun 90-luvun vapaan kasvatuksen hedelmät hyppi silmille. Väitän edelleen, että 70-80-lukujen lapset eivät olisi voineet kuvitellakaan aikuisille haistattelua ym. täydellistä auktoriteetin kunnoittamattomuutta, mitä pykälää nuoremmat harrasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka jostain salaperäisestä syystä saavat stipendejä ja toimivat tukioppilainakin. On olemassa perheitä, joissa kasvatus ei ole rankaisemista.
Jos lapsi ymmärtää ilman rangaistusta, niin hieno juttu. Itse olen enimmäkseen ollut tällainen lapsi. Mutta mielestäni on käsittämätöntä, että kieltojen ja kehotusten sivuuttamisesta ei seuraa mitään. Esim. minun ei juurikaan tarvitse rankaista lastani sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta vaikkapa sellaisessa tilanteessa, jossa lapsi viskoo hiekkaa toisen päälle eikä tottele kieltoa, otan häneltä lapion pois tai tartun ranteeseen. Vastaavassa tilanteessa "lussukka" äiti jankkaa tsiljoona kertaa, että "ei saa heittää hiekkaa", mutta ei siirry toiminnan tasolle, jos lapsi heittää edelleen. ap
Syy -> seuraus.
Heittää hiekkaa -> menettää lapion.
Yksinkertaista. Miten joku ei muka ole koskaan tehnyt mitään tuollaista???
t: se toisen ketjun ap
Sen suhteen, mikä on rankaisemista. Esim. en usko, että tuo 16-vuotiaan äiti ei olisi ikinä joutunut estämään lastaan rikkomasta/satuttamasta, mutta hän ei pidä estämistä rangaistuksena. Hän ehkä mieltää mieltää rankaisemisen konkreettiseksi, esim. jäähy, tukkapölly, kotiaresti?
ap
nähnyt viime aikoina liikaa perheitä, joissa mennään sen 90-luvun vapaan kasvatuksen menetelmillä vieläkin. Lapsi haluaa, niin lapsi saa. Lapsi heittää kivillä toista lasta, noh, jos nyt heittäisit toiseen suuntaan, ai et... Kumma juttu miksi se lapselle vallan antaminen on niin houkuttelevaa. Onneksi tosiaan nykyään taas jo puhutaan siitä, että lapset tarvitsevat myös rajoja, ja vain aikuisen periksiantamaton rajoittaminen tietyissä asioissa tuo lapselle turvallisuuden tunteen. Lapsi on lopulta onnellinen vai, kun hänen ei tarvitse itse pyörittää koko maailmaa ja määrätä kaikesta.
Ja vapaampi kasvatus esitetään aina juuri noin pöljästi kärjistäen kuin tässäkin
vaan ellet ole itse tullut huomanneeksi, lapsen rajattomuudesta kärsii pääasiassa muu ympäristö kuin oma perhe.
On melko sietämätöntä esim. leikkiä sellaisen lapsen kanssa, jota ei kielletä. Minun kokemukseni tulevat juuri niistä lapsista, joiden vanhemmat eivät halua estää kullanmurunsa luovuutta, ja sulkevat silmänsä siltä, että tämä "luovuus" vahingoittaa muita. Oli kyse sitten sääntöjen noudattamisen kyvyttömyydestä tai kyvyttömyydestä ottaa muut huomioon leikissä. Ilmeisesti jokainen vapaa kasvattajavanhempi elää siinä (harha)luulossa, että juuri hänen lastaan ei edes tarvitse kieltää - hänhän on niin empaattinen luonnostaankin, ja on omaksunut hyvät sosiaaliset taidot kevyesti ohjailemallakin, vaan ainakaan tietyssä vaiheessa se ei ole niin. Lapset tekevät juuri sitä mitä heidän annetaan tehdä, kuten satuttavat toisia, vievät toisten lelut ja tekevät niinkuin lapsen mieli keksii tehdä.
Elän siinä "pöljässä" kärjistävässä käsityksessä omien kokemusteni pohjalta, että lapset, joille ei ole kunnolla opetettu sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteisiä pelisääntöjä, ovat mahdollisimman hankalia niin hoitajille kuin kavereillekin. Anteeksi kokemukseni.
nähnyt viime aikoina liikaa perheitä, joissa mennään sen 90-luvun vapaan kasvatuksen menetelmillä vieläkin. Lapsi haluaa, niin lapsi saa. Lapsi heittää kivillä toista lasta, noh, jos nyt heittäisit toiseen suuntaan, ai et... Kumma juttu miksi se lapselle vallan antaminen on niin houkuttelevaa. Onneksi tosiaan nykyään taas jo puhutaan siitä, että lapset tarvitsevat myös rajoja, ja vain aikuisen periksiantamaton rajoittaminen tietyissä asioissa tuo lapselle turvallisuuden tunteen. Lapsi on lopulta onnellinen vai, kun hänen ei tarvitse itse pyörittää koko maailmaa ja määrätä kaikesta.
Ja vapaampi kasvatus esitetään aina juuri noin pöljästi kärjistäen kuin tässäkin
vaan ellet ole itse tullut huomanneeksi, lapsen rajattomuudesta kärsii pääasiassa muu ympäristö kuin oma perhe. On melko sietämätöntä esim. leikkiä sellaisen lapsen kanssa, jota ei kielletä. Minun kokemukseni tulevat juuri niistä lapsista, joiden vanhemmat eivät halua estää kullanmurunsa luovuutta, ja sulkevat silmänsä siltä, että tämä "luovuus" vahingoittaa muita. Oli kyse sitten sääntöjen noudattamisen kyvyttömyydestä tai kyvyttömyydestä ottaa muut huomioon leikissä. Ilmeisesti jokainen vapaa kasvattajavanhempi elää siinä (harha)luulossa, että juuri hänen lastaan ei edes tarvitse kieltää - hänhän on niin empaattinen luonnostaankin, ja on omaksunut hyvät sosiaaliset taidot kevyesti ohjailemallakin, vaan ainakaan tietyssä vaiheessa se ei ole niin. Lapset tekevät juuri sitä mitä heidän annetaan tehdä, kuten satuttavat toisia, vievät toisten lelut ja tekevät niinkuin lapsen mieli keksii tehdä. Elän siinä "pöljässä" kärjistävässä käsityksessä omien kokemusteni pohjalta, että lapset, joille ei ole kunnolla opetettu sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteisiä pelisääntöjä, ovat mahdollisimman hankalia niin hoitajille kuin kavereillekin. Anteeksi kokemukseni.
kun lapsi kyseenalaistaa aikuisen järjettömät määräykset esim. tarhassa (Pekan on pakko istua penkillä tässä ja Liisan tässä, vaikka istumajärjestyksellä ei ole toiminnan kannalta merkitystä). Aikuinen ei kestä sitä, että hänen auktoriteettiaan vastustetaan ja seurauksena on konflikti, jolla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Aikuinen ei halua kokea arvovaltatappiota.
Alue: Aihe vapaa
Syy -> seuraus.
Heittää hiekkaa -> menettää lapion.
Yksinkertaista. Miten joku ei muka ole koskaan tehnyt mitään tuollaista???
t: se toisen ketjun ap