Lue keskustelun säännöt.
Ei tullu sitä mitä ultrassa luvattiin...
26.06.2011 |
Luesken blogia ja kovasti siinä yritetään uskotella ettei haittaa vaikka ei tullu sitä sukupuolta olevaa vauvaa mitä luvattiin. Jotenkin surullista ettei parin päivän ikäisen äidillä ole muuta tekemistä (http://heffalumppi.blogspot.com/2011/06/vaatekatsaus-suoritettu.html)
Miten teillä, jolle tulikin muuta kuin ultrassa luvattiin, millaisia tunteita se nosti pintaan
Kommentit (22)
Ultrassa luvattiin tyttöä ja kun poika syntyi ajattelin itsekseni että, niinpä, olisi vain pitänyt luottaa omiin fiiliksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahdessa ekassa raskaudessa kyselin kätilön mielipidettä asiasta, mutta vastaus oli aina sama, eivät lähde arvailemaan, kun ei voi olla varma.
Kolmannessa luulen, että olisi saattanut osata kertoa, mutta en kysynyt eikä tarjoutunut kertomaankaan. Kätilö tiiraili kuvaa vauvan jalkovälistä siihen malliin, että olisi osannut kertoa missä on mitäkin. Halusin, että olisi loppuun asti yllätys, kuten oli edellisilläkin kerroilla.
Tapasin kerran kaupassa vanhan opiskelukaverin, jolla oli muutaman kk:n ikäinen poika. Kaveri oli selvästi pettynyt, ettei saanut tyttöä. Puhui vain siitä, kuinka oli nuorempana toivonut tyttöä. Puhui myös siitä, minkä nimen olisi antanut tytölleen, ja pojan nimi oli samantyyppinen (vähän niinkuin Julia ja Julius)Ei mitenkään hehkuttanut esikoisensa syntymää. Toivottavasti toipui tästä pettymyksestä jossain vaiheessa, että pystyi myös nauttimaan äitiydestä..
ja onneksi oli tyttö kuten toivoinkin. En jotenkin osaa kuvitella pojan äitinä itseäni.
Ap, minusta taas on jotenkin outoa, että sinä arvostelet toisen ihmsien äitiyttä juuri kun hän on herkimmillään synnytyksen jälkeen. Sinun ei tarvitse pystyä tunnetasolla ymmärtämään tuota kirjoittajaa, mutta järjellä aivan varmasti tajuat, että jos on orientoitunut jo kenties kuukausia siihen että saa tyttövauvan (ja koska vauvasta ei tiedä etukäteen muuta kuin sukupuolen, korostuu se paljon enemmän kuin jos vauvasta tietäisi jo paljon muutakin) niin se, että saa pojan, on iso asia.
Minä en oikein ymmärrä tätä kaksoiskoodistoa lapsen sukupuoleen liittyen. Ainoa oikea vastaus kaikkeen on vakuutella silmät kirkkaina, ettei lapen sukupuolella ole mitään merkitystä yhtään mihinkään, milloinkaan. Sehän on naurettavaa, varskinkin tilanteessa jossa raskauden ja synnytyksen kautta miehen ja naisen biologiset erot on tulleet tyhmemmällekin varsin selväksi. Sillä on merkitystä, onko äiti tytölle vai pojalle. Äiti rakastaa lapsiaan sukupuolesta riippumatta, mutta on täysin inhimillistä olla hämmentynty ja pettynytkin, jos ei saanut tyttöä, vaikka on luullut saavansa.
vastasyntynyttä pikkuistaan, niin tämä lastenvaatteisiin hurahtanut mamma käy kaikki vaatevarastot läpi ja jaksaa vielä niitäkin noin tarkkaan kuvailla. ;) Olen itsekin ko. blogia aina silloin tällöin seurannut mutta en pidä siitä tavasta jolla hän kirjoittaa - todennäköisesti tahatonta mutta tekstien perusteella vaikuttaa jotenkin ylimieliseltä/ilkeältä. Tai ehkä se on vain jotain insinöörihuumoria, joka ei tällaiselle humanistille aukea... Hieman selittelyn makua ko. bloggauksessa joka tapauksessa on.
Omaa kokemusta "väärästä" sukupuolesta ei ole; meillä on tiedetty tulokkaiden sukupuoli jo n. rv 14-15 tienoilla ja aina on pitänyt paikkaansa (en luottaisi ko. tiedon suhteen kunnalliseen ultraan). Mutta hyvälle ystävälleni kerrottin ultran perusteella hänen odottavan poikaa ja kun tyttövauva syntyi niin hänen oli vaikea hyväksyä tilannetta. Kaikki oli nimeä ja värejä myöten laitettu poikavauvalle valmiiksi (mm. servetit jo suunniteltu kastejuhliin ym.), että hän myöhemmin kertoi tunteneensa poikavauvan tavallaan kuolleen. Niin vahvasti hän oli jo valmistautunut poikavauvaan, että kesti hetken kun hormonimyrskyissä mieliala asettui ja kiintymyssuhde vauvaan syntyi. Ja totta kai tyttö on hänelle koko ajan ollut rakas ja korvaamaton kaikesta huolimatta. Mutta ystäväni onkin sellainen herkkä ihminen; blogisti vaikuttaa paljon kovemmalta tyypiltä eli tuskinpa tosiaan asiasta sen erityisemmin välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuon asian takia en kysy ultrissa sukupuolta. Mitä jos se "tieto" onkin väärä. Menee miten menee, niin kova paikka se olisi itselle asennoitua toiseen sukupuoleen ja saadakkin sitten toinen. Joku kirjoitti hyvin että syntymättömän vauvan mieltää helposti sukupuolen kautta vahvasti kun muuta tietoa ei ole.
Ymmärrän tuota blogistia, aika shokki ollut vaikka hetken kuluttua tuleekin kai se olo, että näin sen piti mennäkin.
Ei se väärin ole toivoa tietysti jompaa kumpaa mutta surullistahan se on, ettei aidosti pysty iloitsemaan tuloksesta.
Tuon blogin kirjoittaja tuntuu kyllä niin kylmältä ihmiseltä muutenkin... hrrr...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että "näyttäisi tytöltä enemmän", mutta ei täysin poissulkenut pojankaan mahdollisuutta. Niinpä valmistauduimme vain vauvan syntymään, vaikka kyllä itselläni olikin koko ajan enemmän tyttö-olo ja toivekin taustalla. Tyttö sieltä sitten tulikin eikä se yllättänyt juurikaan :) Mielestäni on silti hyvä jättää mielessä tilaa auki toiselle sukupuolelle. Miksi suunnitella jotain ristiäisvärejä etukäteen niin sitovasti? Eihän se pakollista ole!
Ultrassa luvattiin tyttöä ja kun poika syntyi ajattelin itsekseni että, niinpä, olisi vain pitänyt luottaa omiin fiiliksiin.
Ei edes sääennuste lupaa että aurinko paistaa, onpahan vaan ennuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tulee poika, vaikkei ultrissa ennen rv36:ta sanottu juuta eikä jaata.
Vasta silloin muutama viikko ennen syntymää ultrattiin pojaksi.
Ja poika tuli.
Toisesta "tiesin" että tulee tyttö ja rakenneultrassa myös kätilö oli samaa mieltä.
Ja tyttö tuli.
Kolmannesta ei harmainta aavistustakaan sukupuolesta.
Aiemmissa ultrissa ei ole näkynyt, mutta juuri pari tuntia sitten näkyi todennäköisempi tyttö.
Rv on nyt 28+2 ja saas nähdä, että kumpi tulee...
Jos olisi ollut pakko etukäteen valita sukupuoli, niin olisin ottanut pojan.
Silti siitä tulee meidän pikku ipana, oli kumpi vain ;-)
Onko jollekin tosiaan luvattu ultrassa jotain?
Ultrassa luvattiin tyttöä ja kun poika syntyi ajattelin itsekseni että, niinpä, olisi vain pitänyt luottaa omiin fiiliksiin.
Ei edes sääennuste lupaa että aurinko paistaa, onpahan vaan ennuste.
Poika oli. Tässä nelosessa sanottiin, että tyttö todennäköisesti (mutta ei palautusoikeutta, jos menee pieleen). Tutkaili jalkoväliä ja sanoi, että pojan tapauksessa pitäisi jotakin näkyä. Oikeaa vastausta joutuu vielä jännäämään jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopuksen kohdalla mies sanoi nähneensä 2. ultrassa pojan, mutta ei ollut varma. Asia varmistui loppuraskauden ultrissa, kun lääkäri kysyi, että tiedämmekö, kumpi tulossa ja tuossahan se näkyy ihan selvästi. Eli poika oli nuorempi.
Minulle on ollut todella tärkeää, että saan tyttölapsen. Voin sen tunnustaa. Poika ei siltikään ole yhtään vähemmän rakas. Tyttöjen maailma on jotenkin se omani (minulla vain siskoja ja tyttöserkkuja), ja siksi olin kyllä varsin tyytyväinen siihen, että esikoiseksi saimme tytön.
Tyttöjen kasvattaminen on helppoa. Tyttö saa tehdä mitä vaan, harrastaa mitä vaan, pukeutua miten vaan. Poikien kohdalla normisto on huomattavasti jyrkempi ja se harmittaa minua jo nyt, vaikka kuopus on vielä vauva. Miten voin tukea häntä kasvamaan sellaiseksi, kuin hän on, jos jotkut asiat ovat pojilta kiellettyjä? Vaikka poika kotona saisikin pukeutua mekkoon, juhliin tai julkiselle paikalle en varmaan antaisi. Vaikka poika saisikin käydä baletissa, niin sielläkin on pojille omat asut ja harjoitteissa on pojille omat jutut ja käsien yms. asennot vaihtelevat myös.
Vaikka itse ole "tyttöihminen", niin koulutukselta silti DI ja pärjään miestenkin maailmassa.
Ihan totta, siis ihan totta, ei sillä ollut väliä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja poika myös syntyi. Onneksi, koska poikaa miehen kanssa toivoimmekin. Tytär olisi esikoislapsena ollut suuri pettymys meille. Seuraavien lasten sukupuolilla ei ole niinkään enää väliä, koska olemme pojan jo saaneet ja tärkein on saavutettu.
En oikein osaa sanoa miksi. Esikoinen oli poika ja sen jälkeen ei ole ollut mitään väliä. Kolmannesta veikattiin ultrassa tyttöä ja ehdin ehkä yhden vaatteenkin ostaa mutta itsellä oli koko ajan poikaolo ja jotenkin arvasin" että ultraaja oli väärässä. Niin sitten kävikin.
vauvan sukupuoli, kävin privaatissa. Joka kerralla piti paikkansa.
Ihan totta, siis ihan totta, ei sillä ollut väliä...
Samoin tuo tyttövaatteiden kauppaamisesta raportointi on tapa työstää sitä pettymystä.
ja poika myös syntyi. Onneksi, koska poikaa miehen kanssa toivoimmekin. Tytär olisi esikoislapsena ollut suuri pettymys meille. Seuraavien lasten sukupuolilla ei ole niinkään enää väliä, koska olemme pojan jo saaneet ja tärkein on saavutettu.
Näinhän se vanhankin kansan mielestä on mennyt vuosisadat. Onneksi aika muuttuu.
Yksityisellä ja kunnallisella molemmissa. Vaatteet ja huone oli pojalle. Nimi vaihtoehtoja löyty vain pojalle.
Mutta tyttö syntyi, meni varmaan 5 sekunttia niin olin unohtanut koko asian :) ei sillä oo väliä :)
Meillä 2 tyttöä ennestään joten mies toivoi tosi lujaa poikaa mutta en usko että hänkään enää tätä vaihtaisi mihinkään :)
Pojan vaatteita käytettiin ne pienimmät ja loput myytiin pois, ja huonekin jo sisustettu uudelleen :)
Mulle sillä ei ollu kyllä yhtään mitään merkitystä kumpi sieltä tuli :)
kun sukupuolta ultrassa arvailtiin. Tuli tasan toista lajia, mutta juuri tänään -ties kuinka monennen kerran- totesin että juuri näin sen kuuluu olla, ja etten enää sitä toista sukupuolta osaisi ehkä edes oikein (omana lapsenani) kohdella.