Lue keskustelun säännöt.
Miksi en pidä siitä jos minun jutuilleni nauretaan?
20.06.2011 |
Olipa kyseessä hyvä kommentti johonkin keskusteluun, kertomani vitsi (harvemmin niitä kerron kun en ole hyvä siinä) tai joku tilannekoominen juttu, niin en aina osaa ottaa tilannetta rennosti nauramalla mukana. Joku lapsuuden traumako tässä on taustalla? Vanhempani eivät ole kovin sosiaalisia.
Kommentit (5)
että voi nauraa myös itselleen ja kertoa muillekin jotain kommelluksia mitä on tullut tehtyä. Mitä jos keräisit vastaavia itsellesi edes johonkin ylös? Päiväkirjaan? Ehkä viikon päästä naurattaa jo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas epätoivoisesti yritän naurattaa ihmisiä, ja aina heittää jotain humoristista, vaikka masennuksesta kärsinkin.
Monesti sanon jotain omalaatuista ihan naama peruslukemillakin, ja odotan että ihmiset huomaavat silti mun laskeneen leikkiä.
Mulla vanhemmat ei olleet sosiaalisia, enkä lapsena saanut lainkaan huomioita.
tulee tunne että jutussa oli jotain naurettavaa, myös silloin kun juttu oli oikeasti hauska? Näin ainakin itselläni oli jossain välissä.
hauskan jutun niin ketään ei huvita. Ja jos sanon mielestäni jotain oikein älykästä niin saatetaan nauraa. Näin kärjistettynä.