Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oonko jotenkin hassu, kun ajattelen näin.. perhe hajallaan pitkät päivät työssäkäynnin vuoksi

Vierailija
19.06.2011 |

Musta on jotenkin tosi surullista, tai kaihoisaa, että varhain aamulla revin 3-vuotiaan ylös sängystään (klo 6.00) ja sitten vien hänet päivähoitoon, jonne hän jää yleensä vähintäänkin surullisen näköisenä, ellei jopa itkien. (hän on aamuisin vielä unenpöpperössä, siksi varmaan "herkällä" päällä ja itkettää).



Itse menen 8 tunniksi työpaikkaan vieraiden ihmisten pariin. Mieheni myös taholleen.



Ja sitten meidän 8-vuotias tyttö on talvet/syksyt/keväät koulussa, jonne usein aamuisin lähtee yksin, ja sitten näin kesäisin hän on milloin missäkin, mummolla, mammalla, naapurissa tai yksin.



Koko perhe hajallaan ympäriinsä, pitkän päivän.



Iltaisin ehditään olla sitten ennen nukkumaanmenoa koko perhe koossa vaihtelevasti, 4-5 tuntia, joskus ei sitäkään, kun minä ja mies molemmat vuorotöissä.



Näistäkin yhdessäolotunneista suuri osa menee arjen pyöritykseen ja rutiineihin, on erilaisia asioita hoidettavana/soiteltavana, lappuja täyteltävänä, pyykkiä pestävänä, kotia siivottavana, kaupassa käyntiä...



Tuntuu että itse ELÄMÄ valuu hukkaan. Sitä ehtii elää ja tehdä sitä, mikä elämässä on tärkeintä, vain hyvin vähän. Loma-aikoina lähinnä. Eli muutama hassu viikko vuodessa.



Kohta lapset ovat sitten isoja ja muuttavat pois kotoa.

Enkä minä ehdi olla heidän kanssaan niin paljon kuin haluaisin :/



Surullinen oravanpyörä, aamuvarhain alkaa kiire ja juokseminen, ja mitä varten, vaan sitä varten että saman saa aloittaa seuraavana päivänä uudestaan, ja saa rahaa jotta pystyy ruokkimaan perheensä, saa katon päänsä päälle ja vaatetta perheelle. Kiire ja uurastus vaan jatkuu ja jatkuu eikä elämästä ehdi nauttia rauhassa, ei ehdi viettää rakkaidensa kanssa aikaa. Ja sitten joskus kun tätä kiirettä on aikansa ollut, tämä elämä loppuu.

Kommentit (38)

Vierailija
1/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutaman vuoden päästä esikoinen tuskin niin paljon haluaa kotona ollakaan.

Vierailija
2/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja järjestänyt asiat niin, että olen kotiäitinä



tärkeintä lapset, oma ura sen jälkeen



tietenkin etuna hyväpalkkainen mies

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutaman vuoden päästä esikoinen tuskin niin paljon haluaa kotona ollakaan.

kun on käynyt kaupassa, siivonnut, pyykännyt, laittanut ruokaa, tiskannut, pyyhkinyt pöydät yms. mitä kotihommia ja puuhaamista nyt millekin päivälle on. Plus kyläilyt, harrastukset (vaikka ovatkin aivan minimissä!) yms.

JA ottaen huomioon mun ja miehen vuorotyön. Ensi viikolla miehellä 3 päivää putkeen yövuoroa, joten kukaan meistä perheenjäsenistä ei näe häntä hereillä ollessa laisinkaan.

Ja mulla pari sellaista vuoroa, etten näe esikoista laisinkaan, koska hän on mummolla hoidossa. Ja yhtenä päivänä vaan muutaman tunnin.

ap

Vierailija
4/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja järjestänyt asiat niin, että olen kotiäitinä

tärkeintä lapset, oma ura sen jälkeen

tietenkin etuna hyväpalkkainen mies

ja nyt olen kohta miltei vuoden ollut taas työelämässä, kun on taloudellisesti mahdotonta mun olla vaan kotona. Kotihoidontuellakin teki tosi tiukkaa, mutta elettiin niin säästeliäästi että sillä pystyttiin elämään, kun asennoiduttiin niin että on vaan väliaikainen vaihe. Pidemmän päälle ei kyllä pystytä niin tekemään, mies kun on tavallinen duunari, ei kovin hyväpalkkaisessa työssä.

ap

Vierailija
5/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

aina voit valita toisin eli kotiinjäämisen. Ja matalamman elintason.



Nykyihminen on talouskoneiston osa, jolla on "omaa aikaa" muutama vuosi eläkkeellä ennen kuolemaa.

Vierailija
6/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samoin siivota jne. Se on hyvää, yhteistä aikaa, jos niin halutaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutaman vuoden päästä esikoinen tuskin niin paljon haluaa kotona ollakaan.

kun on käynyt kaupassa, siivonnut, pyykännyt, laittanut ruokaa, tiskannut, pyyhkinyt pöydät yms. mitä kotihommia ja puuhaamista nyt millekin päivälle on. Plus kyläilyt, harrastukset (vaikka ovatkin aivan minimissä!) yms. JA ottaen huomioon mun ja miehen vuorotyön. Ensi viikolla miehellä 3 päivää putkeen yövuoroa, joten kukaan meistä perheenjäsenistä ei näe häntä hereillä ollessa laisinkaan. Ja mulla pari sellaista vuoroa, etten näe esikoista laisinkaan, koska hän on mummolla hoidossa. Ja yhtenä päivänä vaan muutaman tunnin. ap


Ainakin meillä 3 yövuoroa tarkoittaa pitempää vapaata sekä sitä, että on olemassa kotona myös iltaisin (ellei sitten tee 12 tunnin vuoroa, jonka jälkeen saakin 5 päivää vapaata)

Vierailija
8/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutaman vuoden päästä esikoinen tuskin niin paljon haluaa kotona ollakaan.

kun on käynyt kaupassa, siivonnut, pyykännyt, laittanut ruokaa, tiskannut, pyyhkinyt pöydät yms. mitä kotihommia ja puuhaamista nyt millekin päivälle on. Plus kyläilyt, harrastukset (vaikka ovatkin aivan minimissä!) yms. JA ottaen huomioon mun ja miehen vuorotyön. Ensi viikolla miehellä 3 päivää putkeen yövuoroa, joten kukaan meistä perheenjäsenistä ei näe häntä hereillä ollessa laisinkaan. Ja mulla pari sellaista vuoroa, etten näe esikoista laisinkaan, koska hän on mummolla hoidossa. Ja yhtenä päivänä vaan muutaman tunnin. ap


Ainakin meillä 3 yövuoroa tarkoittaa pitempää vapaata sekä sitä, että on olemassa kotona myös iltaisin (ellei sitten tee 12 tunnin vuoroa, jonka jälkeen saakin 5 päivää vapaata)

ja mitäpä arvelet, kuinka usein minun ja miehen vapaapäivät osuvat samoille päiville...?

Että olisi koko perhe yhtäaikaa koossa. Voin kertoa: harvoin.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä mietittiin ihan samaa. Myytiin asunto rivitalosta ja muutettiin 150km päähän pieneen kaupunkiin, mutta isoon ja halvempaan omakotitaloon.



Mies löysi töitä, ja minä kotona hoitovapaalla. Tulevaisuudessa suunnitteilla molemmille työt jota olisi max. 3pv. Viikossa. Rakastamme perheenä kotona puuhastelua, nyt on iso pihakin missä kaikki niin hyvinviihdytään. Suosittelen jos mahdollista :)

Vierailija
10/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö 3v:n voisi laittaa aikaisemmin nukkumaan, että heräisi aamulla pirteänä? Onko pakko tehdä niin paljon kaikkea? Voisiko jossain asiassa relata vähän? Eikö lapset voisi ottaa mukaan kotitöihin?

Ja onhan sulla ja miehellä kuitenkin vapaapäiviäkin, silloin voi olla aamusta iltaan perheen kanssa.



Onhan se totta, että arki-illat on aika lyhyitä, varsinkin, jos on harrastuksia lapsilla tai aikuisilla. Meillä tehdään ruokaa isommat määrät kerralla viikonloppuna, niin ei tarvitse joka päivä laittaa. Pelaillaan yhdessä iltaisin ja viikonloppuisin. Tehdään muutenkin kaikkea, josta tykätään. Tosin isommille lapsille alkaa olla jo kaveritkin tosi tärkeitä.



Mutta elämä vain on tällaista. Täytyy etsiä tästä arjesta iloa, eikä murehtia sitä, mikä ei ole mahdollsita.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ihmettelen kommentteja. Kukaan ei kritisoi nyky elämää ja työelämää. Kaikilla ei vaan ole mahdollista olla kotona lasten kanssa. Kaikilla miehillä ei ole hyvä palkka! Niin ja onhan sitten isi pois ainakin.

On surullista että ihmiselämä mitataan rahassa. Miten paljon tuottaa. Sama opetetaan jo lapsille tarhassa ja koulussa.

Uskontokin on sekaantunut markkinatalouteen kun raamatussakin sanotaan että pitää tehdä työtä.

Niin ja takeita ei ole kuolemanjälkeisestä elämästä. Kyllä omat vanhempani nyt eläkkeellä harmittelevat kun eivät voineet olla omien lastensa kanssa paljoa kun olivat töissä.

Nykyään vielä pidemmät työmatkatkin.

Vierailija
12/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ole outo!

Itse ajattelen aikalailla samoin.

Menin töihin lapsen ollessa vuoden, mutta tulin pian katumapäälle, ja jäin hoitovapaalle siihen saakka, kunnes lapsi on kolme vuotta.



Olen saanut kotonaolostani jonkun verran myös negatiivista palautetta, mutta en piittaa!

Lapset ja perhe, sekä yhdessäolo on tärkeintä.

Ajattelen samoin myös tuosta "elämän hukkaan valumisesta". Mutta ellei voita lotossa, niin taviksen on vain jatkettava oravanpyörässä... :/



Entäpä lomat? Pystyttekö ottamaan ekstravapaata?

Teillähän olisi mahdollisuus lyhennettyyn työviikkoon, kun tuon ikäisiä lapsia. Esim. töitä neljänä päivänä viikossa, tai esim. 30h/vko.

Entä virka-/palkaton vapaa?

Itse haaveilen jossain vaiheessa parin kuukauden, jopa puolen vuoden "sapatista", jolloin koko perhe lähdemme reissaamaan. Vie varmasti aikaa ennen kun sen voimme toteuttaa, mutta tuollaisilla haaveilla jaksaa paremmin sitä hullunmylly oravanpyörää :)



Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jospa sinä ap olet vain ylisuorittaja joka pyrkii kaikessa täydellisyyteen. Relaa vähän. Ei ole niin vakavaa jos pölyt jää jonain iltana pyyhkimättä. Se, että mietit että Elämäsi menee ohi tässä tätä kaikkea 'muuta' tehdessäsi, kertoo siitä ettet ole sisäistänyt että tätä tämä elämä on; pääasiassa ihan jotain muuta kuin lomamatkat tms, ja pienistä asioista pitää löytää itselleen ne onnen pipanat. Itselläni se ohjenuora että jokaisessa päivässä pitää olla jotain, josta iloita. Ja kun rupesin ajattelemaan noin, vähitellen huomasin että nautin elämästäni ihan sellaisena kuin tavallisimmillaan on, ja se on ihan parasta, täyttä elämää josta en pois vaihtaisi päivääkään.

Vierailija
14/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä haaveilen myös "sapattivapaasta".



Ja siitä, että jahka asuntolaina on maksettu (ei sitä onneksi hirveästi ollakaan, ostettiin koti kerrostalosta, halvemman hinnan vuoksi) niin sitten helpottaa taloudellisesti sen verran, että ehkä voisi pitää jopa palkatonta vapaata toisinaan tai jopa "sapattia". Tai siirtyä tekemään osapäivätyötä.



Mutta harmittaa, että sitä odotellessa lapset kasvaa koko ajan... ja tosiaan alkaa kaverit kiinnostaa enemmän kuin äidin ja isän kanssa kotona oleskelu :/



No, kuten joku sanoi, ei pitäisi keskittyä murehtimaan sitä mikä ei onnistu, vaan iloita niistä pienistä hetkistä jotka onnistuu. Aina se ei vaan tahdo onnistua..



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jospa sinä ap olet vain ylisuorittaja joka pyrkii kaikessa täydellisyyteen. Relaa vähän. Ei ole niin vakavaa jos pölyt jää jonain iltana pyyhkimättä. Se, että mietit että Elämäsi menee ohi tässä tätä kaikkea 'muuta' tehdessäsi, kertoo siitä ettet ole sisäistänyt että tätä tämä elämä on; pääasiassa ihan jotain muuta kuin lomamatkat tms, ja pienistä asioista pitää löytää itselleen ne onnen pipanat. Itselläni se ohjenuora että jokaisessa päivässä pitää olla jotain, josta iloita. Ja kun rupesin ajattelemaan noin, vähitellen huomasin että nautin elämästäni ihan sellaisena kuin tavallisimmillaan on, ja se on ihan parasta, täyttä elämää josta en pois vaihtaisi päivääkään.

ap

Vierailija
16/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jospa sinä ap olet vain ylisuorittaja joka pyrkii kaikessa täydellisyyteen. Relaa vähän. Ei ole niin vakavaa jos pölyt jää jonain iltana pyyhkimättä. Se, että mietit että Elämäsi menee ohi tässä tätä kaikkea 'muuta' tehdessäsi, kertoo siitä ettet ole sisäistänyt että tätä tämä elämä on; pääasiassa ihan jotain muuta kuin lomamatkat tms, ja pienistä asioista pitää löytää itselleen ne onnen pipanat. Itselläni se ohjenuora että jokaisessa päivässä pitää olla jotain, josta iloita. Ja kun rupesin ajattelemaan noin, vähitellen huomasin että nautin elämästäni ihan sellaisena kuin tavallisimmillaan on, ja se on ihan parasta, täyttä elämää josta en pois vaihtaisi päivääkään.

Olen eri mieltä. Siis että tätä tämä elämä muka vain on? Niinhän se suurimmalle osalle on ja PITÄÄ yrittää löytää arjesta ilo. Toisin kuin rikkailla ja miljönääreillä jotka voivat harrastaa vaan ja olla perheensä kanssa ja matkustaa. Harvoille se ilo ja onni vaan suodaan. Niin ja en ole kateellinen... =)

Vierailija
17/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja järjestänyt asiat niin, että olen kotiäitinä tärkeintä lapset, oma ura sen jälkeen tietenkin etuna hyväpalkkainen mies


että lapset hoidetaan kotona, niin kyllä pärjää vaikka ei olisi miehelläkään hyvät tulot.

Vierailija
18/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli opiskelin ammatin, jota voi tehdä kotona. Lasten ollessa pieniä tein sitä osa-aikaisesti, nyt kokoaikaisesti eli olen "aina kotona". Ei onnistu kaikilta, tiedän, mutta ei ole mahdotonta. Tosin mietin tämän valmiiksi jo ollessani lukiossa, joten pientä suunnittelua tämä vaati.

Vierailija
19/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toissatalven olin 22km päässä kotoa töistä ja ei, se ei ehkä ole pitkä työmatka (yht.44km/pvä) mutta bussilla kyntäessä ja tallustaessa pysäkiltä töihin ja töistä pysäkille ja sitä bussia odotellessa meinasin useampaan kertaan puhjeta itkuun.

Oli vielä tod luminen talvi eikä Helsingin katuja oikein aurailtu, ei ainakaan kävelyreittiäni, joten lunta saattoi olla pohkeisiin asti koko sen kävelymatkan (liki 2km suuntaansa).

Päivät venyivät 10-11h pituisiksi ja se oli helvettiä, koin etten ehtinyt olla lasteni kanssa lainkaan:´(

Aamuvuoroon lähdin kotoa klo05.15 ja olin kotona klo15-15.30 ja esim iltavuorosta kotiuduin klo18-18.30 kun aamulla läksin klo08.15

No, se työsuhde loppui alkukesästä ja hyvä niin.

Nykyinenkin työsuhde loppui 31.5 ja olen siis ansiosidonnaisella kotona, aikomus ollakin vielä elokuun ajankin.

On tässä hyvätkin puolensa, saan todellakin olla lasteni kanssa jotka aloittavat 2-ja 4-luokan elokuussa. Ei ole kiirettä eikä syyllisyyden tunteita vaikkakin tuo edellinen työsuhde joka kesti 1v ajan olikin klo8-15.40 ja olimme miehen kanssa kotona jo klo16.00



Minusta maailma ja tämä yhtkunta on aivan liian suorituskeskeinen ja raha määrää kaiken ja kaikesta.

Asuttava on, syötävä on, lääkkeitä tarvitsee, auto on meillä tarpeen jne.

Se on aika helvetin syvältä ettei esim n.5700e/kk bruttotuloilla meinaa toimeen tulla eikä edes ole mitään 200 000-400 000e asuntolainoja vaikka pk-seudulla asuntolainaa lyhennämmekin.

Ja emme edes polta tai käytä alkoholia.

Vierailija
20/38 |
19.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että 1 vuodatukseni pointti oli ja on se etten ota toista kertaa työtä vastaan paikasta jossa päiväni venyvät yli 9h mittaisiksi.

ainoa hyvä puoli tuossa oli että mieheni työaika oli ja on liukuva eli hän vei minun aamuvuoroinani lapset viereiseen pkn klo8-8.30 ja minä hain klo14-14.30, välivuorossani hän vei ja haki suunapäänä koska en itse olisi ehtinyt edes klo17 pklle (luojan kiitos miehen työmatka max15min) ja iltavuorossani minä vein aamuisin ja mies haki klo15.

Täten lasten pk-päivät eivät olleet koskaan yli 8h mittaisia vaikka aloittivatkin pk-uransa 3½v ja 5v i´issä.

Mulla ei vaan sydän eikä psyyke suvaitse sitä että työ ja matkat veisivät 10-12h/vrk.



-21-