Lue keskustelun säännöt.
Saako ujoon ja esiintymistaidottomaan työntekijään hermostua? Ei varmaan.
18.06.2011 |
Mihin rajaan asti sinusta pitää ymmärtää henkilöä, joka juuri ja juuri saa asiansa puhuttua esim 10 hengen palaverissa, kun pelottaa niin paljon olla huomion kohteena? Toinen kuitenkin yrittää kauheasti ja ihan tarkoituksella tulee tilanteisiin, joissa pitää esiintyä,mutta informaatio ja asian hoitaminen jo kärsivät. Ihan vaikka siitä syystä, että palaverin jälkeinen työpäivä menee jännittävästi palaverista muille kertoen ja omaa suoritustaan analysoiden.
Kommentit (33)
Olen ujo, esiintymistaidoton, esiintymisKAMMOINEN, ja esim pelkään puhua puhelimessa.
En hakeudu tilanteisiin tahallani.
Oon vältellyt kaikkii kyseisii tilanteita esim koulussa.
Mut täytyy sanoa, et nykyään, harjoteltuani kouluni työharjoitteluissa ja nyt kun olen keikkatöissä kaupan kassalla, oon oppinut, että suunsa pitää avata.
Ja oon nykyään kai rohkeempi :)
Ja arvatkaa mikä on ollut suurin apua?
TUkevat työtoverit, tai harjoitteluissa ohjaajat.
Esim töissä oon yhä huomannut et monesti toinen työntekijä selvästi hieman hermostuu kun yrittää saada selville jutuistani mikä vaikak kassapäätteellä on ongelmana... Tai ne ekat kerrat kun piti puhelimel soittaa johki toimistoon ja kysyä jotain... Kyl oon huomannu et kokeneempia se ärsyttää.
Silti ne on olleet KÄRSIVÄLLISIÄ. Ja se onki tärkää, muuten oisin jopa menny ihan lukkoon.
Ja tästä heidän kärsivällisyydestään voin kiittä että saan suht hyvin jo tehtyä tolalset "esiintymis/puhumis/puhelintilanteet". Toki aina muistutan itelleni et se on työhön kuuluvaa, ja sil ajatuksel oon siihen aina ollu valmis. Se ei estä sitä et alussa puhe on takellellu oikeen pahasti ja höpissy ihan vääriä...
TOsin ok, mul tää saattaa mennä iänkin piikkuun, 20v. Pahimmillaan oli esiintymispelko 16-18vuotiaana, joten silloin sain esim lukiossa reksiltä vapautuksen suullisiin tehtäviin.
EI ehkä fiksuin ratkasu sil sen takia ryhtyminen uudelleen kyseisiin tilanteisiin on ollu vaikeeta...Pakenenimnenhan ei ole ratkaisu.
ite sisi sanoisin ap:lle että saat kyllä hermostua, voit myös edistää tyypin esiintymistä antamalla positiivislle mielellä palautetta, joka silti on realistista. Voit myös kehottaa menemään vaikak esiintymistaidonkurssille, työtoverisi selvästi haluaa oppia esiintymään eikä paeta sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hermostuminen luultavimmin vain pahentaa tilannetta, mutta kyllä minäkin kyllästyisin kuuntelemaan esitystä, josta ei saa selvää.
Ei työpaikka ole mikään harjoituskenttä, jossa harjoitellaan esiintymistaitoja, siihen on ihan toiset tilanteet. Jos olet esimiesasemassa, ohjaisin tyypin toisiin työtehtäviin. Tai jos tämä ihminen on työssään muuten hyvä, ohjaisin hänet esiintymiskurssille tai muulle vastaavalle.
Empatiakykyä toki vaaditaan työelämässäkin ja erilaisuuden sietämistä mutta mikä pakko esiintymiskammoisen ihmisen on hakeutua töihin joissa joutuu esille.
En tykkää yhtään olla huomion keskipisteenä. Voiko kyse olla paniikkihäiriöstä, jos henki ei kulje kunnolla, kun pitäis esiintyä?
Opiskellessa on pakko pitää esitelmiä. Pitäiskö sosiaalisia tilanteita jännittävät karsia pois opiskelupaikoista, vai miten?
No, mä sain avun lääkityksestä. Cipralex jelppi mut läpi opintojen. Joillekin Propral auttaa tilapäiseen jännitykseen kuulemma?
Ihmettelen tosissani tämän palstan kirjoituksia. Miksi empaattisia ja hyviä ihmisiä on niin vähän, ehkä 10% kaikista kirjoittajista, muut vittuilevat?
EN usko, että kovinkaan moni sitä huomaa. Otan aina tarvittaessa (kun on esitelmän, luennon tms. pito) proralin. Sitä on täysin toivoton olo, kun ei pysty oman kropan reaktioille mitään. Onneksi lääke pitää ne aisoissa.
työntekijän pitää siihen kyetä.
Eli jos ei kykene, ei ole oikeassa työssä.
Ihmettelen miten ko. ihminen on tuollaisen työn saanut? Valehtelemalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännitin esiintymistilanteita ennen ihan hullun lailla ja se oli minulle todellinen ongelma monia vuosia ja rajoitti elämääni paljon. Mutta sain sitten taottua päähäni, että minun päästävä siitä eroon koska en samaan tyyliin halua/voi enää jatkaakaan, ja eroon ei pääse muuta kuin menemällä niihin tilanteisiin. Enkä kertaakaan kuollut, vaikka siltä tuntui! Nykyään olen tuon esilläolokammon suhteen ihan kuin eri ihminen. Joten siis ymmärtää pitää ja voi kannustaa, mutta on ihan turha sanoa, että jotkut nyt vain ovat sellaisia eivätkä mahda sille mitään.
Mua ainakin koulussa kyrsi se että ujot ihmiset sai eri vapauksia esitelmistä ja muista tehtävistä/töistä juuri sen takia että ovat ujoja ja piti esiintyä.Samat numerot saivat kun me jotka kaiken työn teki ja he nyökkäilivät sivussa,helvetin epäreilua sanon minä. Olen suvaitsevaien ihminen mutta oikeasti nyppi se että jouduttiin tekeen tuplatyöt toisen jännittämisen takia,miksei koulussa puututa tähän?Miksi heille ei tarjota apua esim.jonkun tahon kautta...ei työelämässäkään voi skipata työtehtäviään sen takia että nyt vähän jännittää.Kyllä meitä ns.sosisaalisia ihmisiäkin jännittää ja ei kaikkea haluttaisiin tehdä mutta kun on pakko niin se on pakko,ei siinä aleta poraamaan että yhyy yhyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ainakin koulussa kyrsi se että ujot ihmiset sai eri vapauksia esitelmistä ja muista tehtävistä/töistä juuri sen takia että ovat ujoja ja piti esiintyä.Samat numerot saivat kun me jotka kaiken työn teki ja he nyökkäilivät sivussa,helvetin epäreilua sanon minä. Olen suvaitsevaien ihminen mutta oikeasti nyppi se että jouduttiin tekeen tuplatyöt toisen jännittämisen takia,miksei koulussa puututa tähän?Miksi heille ei tarjota apua esim.jonkun tahon kautta...ei työelämässäkään voi skipata työtehtäviään sen takia että nyt vähän jännittää.Kyllä meitä ns.sosisaalisia ihmisiäkin jännittää ja ei kaikkea haluttaisiin tehdä mutta kun on pakko niin se on pakko,ei siinä aleta poraamaan että yhyy yhyy!
En hermostuisi, vaan ymmärtäisin ja koittaisin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se aiheuttaa selkeästi työstä suoriutumisen kanssa ongelmia. Hyvä pomo taas osaa pohtia, että voiko asialle tehdä jotain, voiko ko. henkilön työnkuvaa muuttaa, tai sitten keskustelee henkilön kanssa siitä, että miten voisi edesauttaa esiintymistään ja että esiintymistilanteen purku jälkikäteen vie liikaa työkavereiden aikaa.
Kyllä silti mun mielestä pitää ymmärtää toista, ja arvostaa sitä, että toinen YRITTÄÄ. Siitä huolimatta, mikäli työyhteisö tuosta kärsii, niin asiaan voi silti yrittää omalta osaltaan vaikuttaa. Eivät ymmärtäminen ja jonkin asian kritisointi sulje toisiaan pois, ennemminkin voivat johtaa rakentavaan lopputulokseen, jos näin halutaan.
Ja kuka menee nykyään työelämään tuollaisilla taidoilla??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esiintyminen joka ammatissa tärkeintä. Ujous on ominaisuus, ei mikään taito, jolla ei voi osallistua työelämään. Toki tärkeä, mutta hei, oikeesti, ymmärtäkää vähän muunlaisia kuin itseänne.
T. Ujo.
*korjaa*