Saako ujoon ja esiintymistaidottomaan työntekijään hermostua? Ei varmaan.
Mihin rajaan asti sinusta pitää ymmärtää henkilöä, joka juuri ja juuri saa asiansa puhuttua esim 10 hengen palaverissa, kun pelottaa niin paljon olla huomion kohteena? Toinen kuitenkin yrittää kauheasti ja ihan tarkoituksella tulee tilanteisiin, joissa pitää esiintyä,mutta informaatio ja asian hoitaminen jo kärsivät. Ihan vaikka siitä syystä, että palaverin jälkeinen työpäivä menee jännittävästi palaverista muille kertoen ja omaa suoritustaan analysoiden.
Kommentit (33)
jos pitäisi kouluttaa muita, niin jännittää sitä niin paljon, että joutuu sairaulomalle ja joku muut joutuu tuuraamaan koulutuksen, sellainen joka ei kyseisestä asiasta kunnolla tiedä.
jännittää ei saisi, mutta myöskään mitään ei saisi jättää tekemättä jännityksen takia. Eli ujon ihmisen ainoa vaihtoehto on korjata synnynnäinen luonteenpiirre jollain ihmekeinolla tai lakata olemasta olemassa?
Ja nykypäivänä ei ole olemassa montaa ammattia, jossa esiintymistaitoja ei tarvitsisi. Esimerkiksi tutkijan uralla ei etene mihinkään ilman, että ei vain osaa esiintyä, vaan osaa myydä tutkimustaan.
Luulen kyllä, että koulumaailma tekee tuon esiintymisongelman suurimmalle osalle jännittäjistä. Sitten parikymppisille tolkutetaan jatko-opinnoissa sitä, miten yleisö on aina sympaattinen esiintyjälle, jännitystä ei huomaa jne. asioita. Kuitenkin nämä "totuudet" ovat täysin päinvastaisia sen maailman kanssa, josta nuoret ovat jatko-opintoihin tulleet. Teinejä pitäisi paljon kovemmin asein koulua hyväksymään toisensa ja olemaan osoittelematta, nauramatta ja kiusaamatta.
On esim. yksi, joka on meitä muita paremmin koulutettu ja silti kuljeksii työpäivinä pitkät ajat kysellen meiltä muilta, että miten tämä työtehtävä pitikään tehdä ja voisitko neuvoa, kun minä olen tässä niin tietämätön. Jälkeenpäin hän sitten arvostelee saamiaan neuvoja, että keneltä sai parhaat neuvot.
Silti tällaistakin ihmistä siedetään. Miksi ei sitten semmoista, joka jännittää.
Muuten, Helsingin Sanomissa oli ihan vähän aikaa sitten juttu esiintymisjännityksestä. Hesarin toimittajan mukaan esiintymisjännityksestä kärsivät melkein kaikki.
siis hyvin ulospäinsuuntautunut, mutta ei hän saa asioitaan mitenkään hyvin esitettyä palaverissa. Hän ei jaksa kuuneella, vaan puuhaa omiaan, sitten kysyy juuri käsitellystä asiasta jotain, asiat rönsyilevät, kun hän puhuu jne. Mitäs hänen kanssaan pitää tehdä?
Toinen kuitenkin yrittää kauheasti ja ihan tarkoituksella tulee tilanteisiin, joissa pitää esiintyä,mutta informaatio ja asian hoitaminen jo kärsivät.
joka kyllä saa joka tilanteessa suunsa auki, kommentoi ihan kaikkea, kertoo joka väliin jonkun hauskan jutun, joka hämärästi liittyy asiaan, tekee muka-osuvia analyyseja summaten jo sanotun vähän eri sanankääntein ja pitää myös amerikkalaishenkisiä luota itseesi -tunnelmannostatuspuheita. Hän on kai kaikkien mielestä tosi sujuva ja fiksu ja kaikinpuolin asiantuntija, mutta minusta vaan hyvä puhumaan ja olemaan tärkeä. Erityisesti minulle, ujolle, hän puhuu aina yksinkertaistaen ja selvästi artikuloiden.
Ihan ylijäämäkamaa. Ei kenenkään pidä mennä työhön jos sattuu olemaan ujo, sossun asiakkaaksi vain.
Hieno arvomaailma sinulla, idiootti.
Ja kuka menee nykyään työelämään tuollaisilla taidoilla??
Mua tökkii myös suunnattomasti tälläiset aikuiset ihmiset jotka on ihan kipsissä kun pitäisi töitä tehdä. Kysehän ei ole heistä henkilökohtaisesti vaan työasioista joten en ymmärrä miksi ei saa sanaa asiallisesti suustaan!
Itse menen ensi kuussa "Effective presentation skills"- kurssille, odotan innolla! Kuulemma siellä oppii todella paljon hyödyllistä, hengitystekniikoista sanaharjoituksiin. Ja ennenkaikkea saa harjoitella vertaisryhmässä.
Esiintymistaito on työelämässä tärkeää. Jos ei saa hyviä ideoitaan oikealla tavalla esille, jäävät ne usein hyödyntämättä.
Ota asia puheeksi ja järjestä koulutusta.
olla kouluttautumatta työelämän tarpeisiin.
Mua tökkii myös suunnattomasti tälläiset aikuiset ihmiset jotka on ihan kipsissä kun pitäisi töitä tehdä. Kysehän ei ole heistä henkilökohtaisesti vaan työasioista joten en ymmärrä miksi ei saa sanaa asiallisesti suustaan!
No aika heikko on ymmärryksesi ihmisen mielestä. Se sattuu olemaan aika monimutkainen kokonaisuus, ja minusta aikuisuuteen kuuluu sen ymmärtäminen. Apuahan ko. jännittäjä tarvitsisi, ja nimenomaa ymmärrystä eikä tuomitsemista.
Hän ei osaa työtään ja haaskaa muidenkin aikaa.
olla kouluttautumatta työelämän tarpeisiin.
ääliöt, jotka eivät ymmärrä, että ihmisiä on muunkinlaisia kuin sinä itse.
Mua tökkii myös suunnattomasti tälläiset aikuiset ihmiset jotka on ihan kipsissä kun pitäisi töitä tehdä. Kysehän ei ole heistä henkilökohtaisesti vaan työasioista joten en ymmärrä miksi ei saa sanaa asiallisesti suustaan!
Tutkijan työ, varastotyö tai joku yksinäinen suunnittelutyö olisi paras vaihtoehto.
Hän ei osaa työtään ja haaskaa muidenkin aikaa.
jota ei "tarvitse ymmärtää". Kukaan ei ole niin itseriittoinen.
niin kyllä sitä taitoa voi odotta ja velvoittaa.
Jokaista ominaisuutta voi halutessaan harjoittaa
esiintyminen joka ammatissa tärkeintä. Ujous on ominaisuus, ei mikään taito, jolla ei voi osallistua työelämään. Toki tärkeä, mutta hei, oikeesti, ymmärtäkää vähän muunlaisia kuin itseänne.
T. Ujo.
joukossa kyllä aika onnettomia tapauksia. Asiakaspalveluhommissa ihminen, joka säikkyy kaikkea. Sääliksi käy.
tunteiden kanssa. Sinullakin tuntuu siis olevan vaikeuksia omien tunteidesi kanssa kun kamppailet hermostumisen tunteiden kanssa. Onko oma tunteesi oikeutetumpi kuin jännityksen tunne? Voiko tunteensa valita? Pohdi näitä.
luoda rennompaa ilmapiiriä, jotta tuon työkaverin ei tarvitsisi jännittää. Hän takuulla vaistoaa sen, että olet hermostumaisillasi häneen, vaikka et sitä sanokaan. Ujot ihmiset ovat muita taitavampia aistimaan muiden ihmisten tunnetiloja, sanatonta viestintää. Sinä ap todennäköisesti siis olet jo kertonut hänelle että sinua hermostuttaa hänen jännityksensä. Ajattele hänestä myönteisesti. Katso hänen vahvuuksiaan. Myönteinen ajattelu kenties alkaa näkyä elekielestäsi ja sen myötä tuo työkaveri voi rentoutua ja tuntea osonsa esiintymistilanteessakin mukavammaksi.
Ette ole edes ihmisiä, joitakin tunnevammaisia kylmiä koneita vaan. Ja vielä kun samoilla julmurin geeneillä varustetut pentunne ottavat teistä mallia, niin tämä yhteiskunta senkun kovenee arvoiltaan jatkossa. Sitäkö te tunnevammaiset todella tahdotte?!?
Aito ihminen nyt vaan on joskus hämmentynyt, joskus jännittynyt, ihminen on joskus sitä, joskus tätä. Ja jotkut sitten enemmänkin vaikkapa ujon luonteen takia, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Sen sijaan empatiakyvyttömyydessä on! Mä niin toivon elämän koulivan näitä tämänkin ketjun joitakin sydämettömiä. Voi olla kivi jos toinenkin teillä vielä kääntämättä elämässä, mutta ymmärtäjät vähissä, kun olette aina olleet niin suvaitsemattomia ja suorastaan ilkeitä muita kohtaan!