Pikkulapsen kasvatusongelma, hyvät vinkit tervetulleita

mieli..... ja tätä on vaan jatkettava kuukausikaupalla kunnes lapsi muistaa. Meillä poika täytti juuri kaksi ja nyt muistaa sen verran että halaa surullisena kuin anteeksipyytäen heti lyömisen jälkeen. En ehdi edes moittimaan häntä vaan jo ennen sitä poika on kaulassa kiinni. Meillä ei ainakaan vielä parivuotiaaseen ole tehonnut mitkään vaikeammat rangaistukset vaikka joskus on niitäkin koetettu. Poikia on kolme yhteensä ja kaikilla on ollut sama juttu! Kärsivällisyyttä siis!!!!

eli: olisitteko hankkineet lapsen/lapsia jos tietäisitte etukäteen että sanotaan vaikka esim kahteen vuoteen ette saisi hoitoapua ollenkaan, et pääsisi miehen kans kahdestaan mihinkään, et pääsisi baanalle ja ryyppäämään, vaaan paikkasi olisi kotona (tietysti jos mies lasten kans pääsisit treenaamaan vaikka tai kauppaan) ja nukkuisit joka yön kahteen vuoteen kotona?? Tuntuu ainakin että tämä oli luonnollinen asia n 20v sitten ja nykyään mahdotonta kun kuulee kaikkia juttuja kuinka pitää lähteä ja viettä ns laatuaikaa....jne. jne....Mitäs sanotte, pystyykö joku vastaamaan kyllä tähän? Minä kyllä.

???

Olen muiltakin kuullut, että 2 ikävuoden jälkeen saattaa helpottaa ihan itsekseen. Ei tämän ikäiselle tosiaan voi kovin kummosia rangaistuksia keksiä, kunhan muistaa joka kerran osoittaa jollakin tavalla, mikä on väärin.



Mutta odottavan aika on pitkä...Tuntuu, ettei kukaan muu samanikäinen lyö kuin korkeintaan joskus protestiksi. Meillä läimitään koko ajan ja kaikkia.

paha tai tekevänsä pahaa. On vain teko ja reaktio siihen. Lapsi voi näyttää umpihäijyltä lyödessään, mutta ei silti " tajua" tekemäänsä pahaa niin kuin me ehkä oletamme. Itse painin saman asian kanssa, kun perheeseemme syntyi pikkukakkonen elokuussa. Veli on eräänkin kerran yrittänyt lyödä pikkusiskoa ja jokunen kerta onnistunutkin.



Seurauksena, tietenkin, on älytön hässäkkä. Minä raivostun, mies huutaa, vauva huutaa. Huomio on välittömästi pojassa ja pojan teossa. Ja sehän uhmaikäuraansa aloittelevalle sopii! Meillä tuo lyöminen siis on liittynyt tilanteisiin, jossa esikoinen on kokenut jäävänsä vähemmälle huomiolle. Hän TIETÄÄ, että hän saa huomiota teollaan.



Pahinta, mitä kuulemma voi tehdä, on satuttaa lasta takaisin, siis en puhu tietenkään lyömisestä takaisin (joka tietenkään ei tule kenenkään mieleen!) mutta edes rajummasta kiinniottamisesta (tyyliin kädestä lujaa kiinni, nosto vähän normaalia rajummin tilanteesta pois jne.) Näin ainoa, mitä lapsi tilanteesta muistaa, on se, että äiti/isä oli vihainen ja käyttäytyi uhkaavasti JA lapseen ehkä jopa sattui. Lapsen oma aiempi teko ei enää yhdisty hänen päässään. Eli piuhoja pikkuisella alkaa päässä olla, mutta johtoradat on vielä kovin kehittymättömät.



Itse olemme saaneet ohjeet toimia siten, että mikäli esikoinen lyö meitä/vauvaa; tiukka EI, tuijotus silmiin, PYSÄYTTÄMINEN HETKEEN, fyysisesti tarvittaessa, tarvittaessa jäähylle omaan huoneeseen (yhtä monta minuuttia kuin on ikävuosia), tarvittaessa jäähy uusitaan. Nurkassa seisottaminen ei kuulu nykykasvatukseen (on nöyryyttävää eikä näin pidä lapsia kohdella).



Tässä siis meidän tapa toimia. Tsemppiä ja jaksamista!

itse en lähtisi 1-2 - vuotiaalle vielä hirveästi selittelemään, MIKSI sitä ja tätä ja tuota EI saa tehdä. EI vaan on EI. Ei tuon ikäisten kanssa hirveästi vielä neuvotella ja järkiperäistetä asioita. Toki selittää voi mutta saa olla varovainen ettei uppoa siihen suohon. MIKSI - kysymyksiä kun voi sitten tulla jatkokertomuksena umpikujaan asti...

Olen miettinyt enennkin huomiohakuisuuden yhteyttä lyömiseen ja siinä näyttäisi olevan perää. Mitä enemmän tekemistä ja yhdessäoloa, sen vähemmän lyömistä. Liittyy varmasti myös uhmaikään. Toisaalta en myöskään lähde siihen, että lapselle pitää aina miettiä uutta viihdykettä, jotta hän jättäisi jotakin kiellettyä tekemättä. Oli kyse sitten stereon nappuloista tai lyömisestä.



Huoneeseen sulkemista kokeilin kerran kun mitta tuli täyteen. Siihen asti olin ajatellut, ettei noin pientä ei vielä suljeta mihinkään. Vaisto osui oikeaan, vain sekunteja kestänyt sulkeminen omaan huoneeseen oli aivan liian kova rangaistus eikä lapsi yhdistänyt sitä tekoon. Hän alkoi pelätä myös nukkumaamenoa, jolloin ovi on jätetty raolleen :-(



Joten eipä kai auta kuin jatkaa samalla linjalla ja kieltää kerta toisensa perään. Pelottaa vain, että parin vuoden päästä käsissä on huomattavasti isompi lapsi, joka lyö edelleen.