Menetkö lukkoon, jos joudut puhumaan enkuksi?
Minä menen jostakin syystä lukkoon, jolloin kaikki haihtuu päästä. Todella inhottava 'vaiva'.
Kommentit (20)
osaan sitä hyvin ja olen käyttänyt sitä työssä ja vapaa-ajalla.
Mulla on laaja sanavarasto, mutta jos pitää puhua jotain niin sanat menee sekaisin! Koulussa olis varmaan pitänyt keskittyä ilmaisuun enemmän.
olen kirjoittamisessa ja luetunymmärtämisessä erittäin hyvä, mutta puhuessa, jos en saa valmistella asioita etukäteen, menen ihan sekaisin, ja kykenen vain lauseisiin, mitä muut puhuvat jossain ala-asteella.
En kyllä ole myöskään suomen kielellä hyvä puhuja, joten osasyynä on varmaan huono suullinen ilmaisu ylipäätään, toinen syy kai se, että puhuessa joutuu keskittymään sekä kielitaitoon että ääntämiseen, kirjoitettu enkku tulee ihan itsestään kun siihen on niin tottunut.
Mulla on tosin aika huono kielitaitokin, mutta kuitenkin sen verran riittävä, että jotain small talkin tynkää voisin harrastaa. Mutta kun ei vaan tuu sanoja, yks päivä unohdin miten sanotaan että väsyttää. Eh... hävetti.
harvoin sitä joutuu enää puhumaan, mutta tarpeen tullessa säikähdän itsekin miten helposti se sujuu.
vaikka olenkin käynyt sekä peruskoulun, että lukion!
joutunut työssäni kieltä käyttämään. On ihan ok, että jos en aina muista kaikkia sanoja, sanon asian jollakin toisella tavalla, huidon ja selitän käsilläni, mitään ongelmia ei ole tullut;-D. Tuosta innostuneena olen mielessäni kerrannyt myös ruotsia ja saksaa, miettinyt, miten niillä samoissa tilanteissa pärjäisin. Kertausta vaatisi. Ja uusiakin kieliä tekisi mieli oppia..!
jotkut menevat lukkoon ihan oman aidinkielenkin kanssa.. :)
itse asun ja toissa usa:ssa joten ei johdu kielimuurista jos lukkiudun.
Mutta kuitenkin. Jostain syystä lausun vieraita kieliä hyvin. Siksi hauska oivallus oli se, että kun "telkkarienkun" eli amerikanenglannin sanastoon tottuneena, mutta brittiaksentin lausumiseen enemmän kallistuneena totesin seuraavan.
Puhun englantia aksentilla x, mutta puheessa vilahtaa sanoja aksentista y. Kuvittele sanovasi "My baby needs a new diaper" brittiaksentilla. Ja briteissä vaippa on nappy. Tajusikohan kukaan, mutta kerroinpa silti.
töissä ja usein vielä illallakin ystävien kanssa. Ruotsia puhuessa tökkii vaikka perhe on kaksikielinen, minä en.
pomon kanssa englantia ja meni hyvin. Kun taas puhelimessa on äärettömän vaikea puhua englantia, en tiedä miksi.
asutaan nytki ulkomailla ja puhun lähinnä englantia.myös huonoa saksaa pälätän ja vielä huonompaa slovakiaa!Älä suotta mene lukkoon,harjoitus tekee mestarin,puhu,puhu ja puhu!kieli aukeaa aivan kuin lapsilla,yhtäkkiä se vaan alkaa soljua!tsemppiä ja vaatimukset pois!
Työkieli on englanti, allmost all communication by phone and e-mail, only in office and coffee-breaks I can speak finnish.
Vastaan suomeksi jos joku kysyy tai puhuttelee minua englanniksi. Maassa maan tavalla.
Mutta kuitenkin. Jostain syystä lausun vieraita kieliä hyvin. Siksi hauska oivallus oli se, että kun "telkkarienkun" eli amerikanenglannin sanastoon tottuneena, mutta brittiaksentin lausumiseen enemmän kallistuneena totesin seuraavan.
Puhun englantia aksentilla x, mutta puheessa vilahtaa sanoja aksentista y. Kuvittele sanovasi "My baby needs a new diaper" brittiaksentilla. Ja briteissä vaippa on nappy. Tajusikohan kukaan, mutta kerroinpa silti.
jos paikalla on muita suomalaisia kuulemassa. Mulla on tosi huono kielitaito.
Mutta en mene, jos muita suomalaisia ei ole paikalla.
Mua on aina inhottanut se suomalaisten tapa arvostella toisia enkun taidoista.
Hassua että välillä pälätän enkuksi kuin ruuneperi ja joskus toisella kertaa en meinaa saada sanaa suustani. Samantapaisista keskustelukumppaneista kyse että ei siitäkään kiinni. Väsyneempänä ehkä vaikeampi muodostaa ymmärrettäviä lauseita.