Montessoripäiväkodista kokemuksia?
Mietin, josko vaihtaisin lapseni päivähoitopaikan yksityiseen montessoripäiväkotiin nyt, kun täyttää kolme vuotta. Tänään tuli soitto, että saisin paikan syksyksi. Viihtyy ihan hyvin nykyisessäkin päiväkodissa, mutta siellä on paljon lapsia, meluista ja paljon sairauksia, tämä yksityinen päiväkoti olisi pienempi. Millaista tuo montessoriopetus käytännössä on? Googlettelemalla löysin vain yleisiä periaatteita, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa ja onko siitä hyötyä? Jaksavatko pikkulapset keskittyä tehtäviin? Ryhmässä olisi myös eri-ikäisiä lapsia, verrattuna tavallisen päiväkodin samanikäisiin. Paikan vastaanottamisesta pitää päättää jo huomenna!
Kommentit (14)
Näihin erikoispäiväkoteihin hakeutuu normaalia enemmän erilaisia ääripäitä edustavia ihmisiä. Mutta jos itse ole kovin yliherkkä ihmisille pärjäätte kyllä varmasti ilman järkyttävää hampaiden kiristelyä.
ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ne lasten vanhemmat on monesti aika rasittavia idiootteja.
ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ne lasten vanhemmat on monesti aika rasittavia idiootteja.
Mäkin olen nimittäin luultavasti pian tällainen vanhempi :D
Asumme ulkomailla, ja meidän poika kävi montsan seitsenkuisesta nelivuotiaaksi, jolloin siirtyi leikkikouluun.
Periaatteena päiväkodissa oli, että jokaiselle lapselle oman kehitys- ja herkkyystason tekemistä. Ei ollut mitään muovisia pimpulapompulapatterikäyttöisiä leluja, pikkuautoja tai barbienukkeja leluina, vaan kaikki lelut olivat montessorimenetelmän "puupalikoita" ja "oikeaa tekemistä" harjaannuttavia vekottimia. Esim. laatikollinen abloy-lukkoja ja kupillinen avaimia joita sai kokeilla, availla ja sulkea.
Lapset osallistuivat normaaliin tekemiseen mahdollisimman paljon, esim. pyrkivät ottamaan ruuan itse, kantamaan tarjottimen itse omalle paikalle ja siistimään pöydän ruokailun jälkeen. Kullakin oli oma tehtävänsä, esim. jonain päivänä lattian harjaaminen, toisena pöydän pyyhkiminen jne. Oikeat mutta lapselle mitoitetun kokoiset siivousvälineet olivat myös koko ajan tarjolla "leikiksi". Omasta pojastani muistan, että hän olisi leikkinyt ikkunanpesuleikkiä vaikka kuinka kauan... Varsinaisia satukirjoja ei juurikaan ollut (siis puhuvia Disney-eläimiä tai muita taruolentoja), vaan esim. Teemu-kirjoja tai muita oikeista ihmisistä kertovia kirjoja.
Sängyt eivät olleet mitään pinnasänkyjä, koska montessorimetodiin kuuluu "non-containment". Lapset saivat nukkua päiväunia silloin kun heitä nukutti, vaikka toki ruokailujen ja ulkoilujen lomaan niitä jonkin verran rytmitettiin. Sängyt olivat siis sellaisia matalia oikeita sänkyjä.
Mielestäni päiväkodissa oli aina hyvä ja rauhallinen tunnelma, eikä turhaa riehumista ollut juurikaan havaittavissa. Suosittelen.
ja molempien tilat on kerrostalon alakerrassa, toinen ihan vilkkaiden liiketilojen vieressä. Ei omaa ulkoleikkipaikkaa, eikä puistoa kovin lähellä kumpaakaan tietääkseni. Eikö noissa päiväkodeissa sitten ulkoilla, eihän sitä nyt joka kerta voi minnekään kauemmas puistoon mennä?
ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ne lasten vanhemmat on monesti aika rasittavia idiootteja.
Mäkin olen nimittäin luultavasti pian tällainen vanhempi :D
Mutta monet ovat minunkin kokemukseni mukaan. (En siis kirjoittanut alkuperäistä lainausta.)
Toisaalta missä tahansa yhteisössä riittää muutama (tai jopa vain 1) kaikkitietävä ja vaativa ihminen pilaamaan monelta muulta ilon arkipäivästä.
Toisaalta tunnen myös äärimmäisen ihania ja muut huomioon ottavia montessorilapsia ja -vanhempia.
Näihin erikoispäiväkoteihin hakeutuu normaalia enemmän erilaisia ääripäitä edustavia ihmisiä. Mutta jos itse ole kovin yliherkkä ihmisille pärjäätte kyllä varmasti ilman järkyttävää hampaiden kiristelyä.
montessorissa on myös se, että lasta kunnioitetaan ja arvostetaan, heidän mielipiteitään kuunnellaan ja he saavat itsekin osallistua päivien suunnitteluun. Ajatus on tosiaan "auta minua tekemään itse", omatoimisuuteen tuetaan, opetellaan hyviä käytöstapoja ja toisen kunnioittamista. Leluja ei niinkään ole, vaan "puuhia", eli pieniä arkipuuhia joita lapset saavta tehdä oman kiinnostuksensa mukaan, vaikka mittakupeilla kaatelevat vettä astiasta toiseen ym ym.
on kyllä ihana iso piha, jossa on pieni kasvimaakin. Sitä lapset siellä sitten hoitelevat, osa näitä arjen puuhailuja mitä siellä opetellaan.
Meidän vanhin lapsi lähti juuri montsan eskarista ja ehti käydä leikkikoululla 4-vuotiaasta saakka. Kuopus aloitti 3-vuotiaana ja on nyt 4,5v. Molemmat lapset ovat viihtyneet erittäin hyvin. Pedagokiikka tarjoaa lapselle "kehittävää" tekemistä ja todella paljon mielekästä puuhaa. Montsan tunnuslause on: auta minua tekemään itse. Aikuinen on siis ryhmässä auttamassa tarvittaessa ja ohjaamassa lasta semmoisen "töiden" pariin, joihin lapsi osoittaa kiinnostusta. Työt eli leikkivälineet on jaettu viiteen aihe-alueeseen ja yleensä nuorimmat lapset aloittavat kädentaitojen töistä.
Montessori on osittain hyvin koulumaista. Lapset opetetaan siihen, ettei toisen työtä häiritä ja vain yksi lapsi tekee yhtä työtä samanaikaisesti. Toki hyllyistä löytyy myös pareittain tms. tehtäviä töitä.
Pedagokiikka on semmoinen ettei se välttämättä sovi ihan kaikille lapsille. Mitä nyt olen meidän leikkikoulussa katsellut touhua kolmen vuoden ajan niin sanoisin, että haasteellista voi olla lapsille, jotka ovat erityisen vilkkaita.
Omasta kokemuksesta en voi kuin suositella montessorileikkikoulua!
Vilkkain ja kovaäänisin kaikista, ainakin verrattuna kavereiden lapsiin ja päiväkotiryhmään! Melko herkkä myös tönimään muita, mutta se on alle kolmivuotiaalle ehkä aika normaaliakin, on aika uhmis. Toisaalta osaa kyllä keskittyäkin ja on valtavan kiinnostunut siitä, miten kaikki laitteet toimii, mitkä palikat menee minnekin jne. Ja pienempi päiväkoti (vain alle kolmekymmentä lasta, kun nykyisessä on melkein sata) olisi varmaan hyvä rauhoittamaan päiviä.
En tiedä, mitä tarkkaan montessorijutuista kysyisin, koko juttu on niin uusi! Laitoin hakemuksen sisään yli vuosi sitten ja ehdin oikeastaan unohtaa koko jutun, kunnes nyt yhtäkkiä vapautuikin peruutuspaikka.
Tässä leikkikoulussa kyllä ainakin on oma piha.
ap
Me käydään usein samassa puistossa kun montsan lapset, ja en meinaa kestää niitä hössöjä tätejä...koko ajan ne huutaa toisilleen "minne se Pekka nyt meni" ja "missä ne vesipullot nyt on" ja "minä laitan nyt viestiä silleMatin äidille" yms...tädeillä on koko ajan sellanen meininki ja sähellys päällä, että hengästyn itsekin vaikka vain sivusta katselen...en haluaisi omaa lastani sellaiseen jatkuvan kaaoksen ilmapiiriin.
Uskon, että montsa voisi hyvinkin sopia lapsellesi. Jos lapsesi olisi vanhempi niin ehkä hänen olisi silloin vaikeampi tottua montsan toimintatapoihin.
kuin Montessori-pedagogiikkaan liittyvää käytöstä...