Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten niitä vauvan itkuja taas jaksettiinkaan..?
16.06.2011 |
Kertokaa vinkkejänne, miten olette jaksaneet olla rauhallisia ja lempeitä itkevän vauvan kanssa, illasta iltaan? Meillä paljon kitisevä ja itkevä kaksikuinen vauva, ja jotenkin alkaa olla paukut loppu. Päivät ja illat menee ok, mutta viimeistään puolen yön maissa alkaa väsyttää ihan kunnolla, varsinkin jos esikoinen ei saa vauvan itkulta nukuttua ja häntäkin pitäis rauhoitella. Kun mies on kotona menee kaikki ihan ok, vuorotellaan lastenhoitoa, mut kun olen lasten kanssa yksin en vaan kerta kaikkiaan meinaa jaksaa. Vaikka siis tiedän että tämä helpottuu koko ajan, ja tiedän ettei meillä nyt hirveän rankkaa ole; pääsen sentään viimeistään puoli kahdelta nukkumaan ja vauva herää sen jälkeen vain kerran tai kahdesti ennen aamua.
Kommentit (11)
ja sitä kuuntelin esikoisen kohdalla paljon, mutta nyt pitää kuitenkin olla isomman lapsen saatavilla koko ajan. Oispa ihanaa tosiaan vaan pistää kuulokkeet korviin ja musiikki täysille...
Oisko lisää vinkkejä?
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli aina korvatulpat. vauvalla on maitoallergia, ja raukka itki mahaansa ensimmäiset 3kk ennen diagnoosia.
itseäni on auttanut, että toistan itselleni: tämä on vaihe, tämä on vaihe ja joskus se loppuu, jossain vaiheessa alkaa helpottamaan...
Tai että jos vauva on nyt 2kk, niin : olen edelleen hengissä ja vielä toinen 2kk pätkä, niin elämä on taas ihan erilaista...
Joo, meilläkin vähän rankkaa...
että jäisin yksin lasten kanssa. Eli mies on laittanut iltamenot jäihin. Yksi päivä laittoi ensin isommat nukkumaan ja lähti sitten vasta töihinsä. Eli ei onneksi ole missään kellokorttitöissä. Elokuussa tulee sitten aika, kun sen on oltava illat töissä. Sen jo tietää, että siitä tulee koko perheelle rankkaa. Mutta siihen on aikaa ja elämä on toivon mukaan silloin jonkinlaisessa harmoniassa.
Meillä kaksi leikki-ikäistä ja vauva 2 kk.
Eniten minua harmittaa näissä itkuissa se, etten jotenkin nauti tämän lapsen vauva-ajasta yhtään. Esikoinen ei ollut lähellekään näin itkuinen, ja nautin kovasti hänen seurastaan ja hoitamisestaan. Jotenkin en saa kuopukseen sellaista yhteyttä mitä esikoiseen, koska hän tuntuu olevan aina tyytymätön. Harmittaa, etten edes muista mitään näistä menneistä viikoista, tuntuu että ne on olleet yhtä vauvan kanniskelua ja sen arvuuttelua, että mikä vauvalla TAAS on vialla ja miten hänet voi tyynnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten minua harmittaa näissä itkuissa se, etten jotenkin nauti tämän lapsen vauva-ajasta yhtään. Esikoinen ei ollut lähellekään näin itkuinen, ja nautin kovasti hänen seurastaan ja hoitamisestaan. Jotenkin en saa kuopukseen sellaista yhteyttä mitä esikoiseen, koska hän tuntuu olevan aina tyytymätön. Harmittaa, etten edes muista mitään näistä menneistä viikoista, tuntuu että ne on olleet yhtä vauvan kanniskelua ja sen arvuuttelua, että mikä vauvalla TAAS on vialla ja miten hänet voi tyynnyttää.
Ehkä tässä on osasyy vauvan itkuisuuteen?
Kierre on siis valmis.
Aloita rakentamaan suhdetta vauvaan. tee vauvajumppaa, lepertele, leikittele ja katso silmiin yms. vaipan vaihdon yhteydessä tai syötön yhteydessä, eli näissä hoitotilanteissa missä ollaan vauvan kanssa kahden, olet intensiivisesti länsä ja keskityt vaan vauvaan.
?
Sama oli itsellä, kun vauva tosiaan huusi ensimmäiset 3kk vatsaansa allergian takia. Meillä elämä jotenkin "alkoi" vasta tämän jälkeen. Nyt vauva on 8kk vanha, ja voin jo sanoa nauttivani hänestä ja vauva-ajasta. Jotenkin myös noi ensimmäisien kuukausien kauhut on unohtunut, ja sitä keskittyy nyt vain tähän päivään. Tosin kynnys on tosi korkea toisen vauvan hankkimiseen. En tiedä, uskallanko enää. Mutta piti sanomani, että yritä ottaa päivä kerrallaan. Kohta luultavasti huomaat, että pari kuukautta on kestetty ja tilanne on jo parempi. Tsemppiä kovasti!
T: Toinen, joka ei oikein kestä vauvan itkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syntymää minäkin ehkä olisin ajatellut noin; sehän merkitsisi, että esikoisen helppohoitoisuus olisi ollut minun ansiotani. ;)
Voin sanoa täysin vilpittömästi, että tämä lapsi itkee, koska on itkuinen tapaus, ei siksi että hänellä olisi turvattomuuden tunnetta tai että hänen pitäisi itkeä saadakseen hoivaa. Vaikka minusta tuntuu siltä, etten saa häneen sellaista yhteyttä kuin esikoiseen, olen sitä mieltä että vauvalla on hyvä olla lähelläni. Vauva saa paljon myönteistä vuorovaikutusta sekä paljon kosketusta ja läheisyyttä - se että en osaa fiilistellä hänestä kuten esikoisesta, tuskin stressaa häntä millään lailla.
ap.
Itse jaksoin allergisen vauvan huutoa jankuttamalla itselleni, että vauva ei huuda ilkeyttään, hänellä on paha olla. Uhmaiässä yritin jatkaa samalla mantralla, mutta sitten kyllä hermot alkoi jo mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan liian usein - kuten tämänkin ketjun vastauksista voi lukea - on vauvan itkuisuuden syynä diagnosoimattomat allergiat, niin meilläkin.
Eli ennen kuin mietit jaksamiskeinoja niin varaa aika jollekin hyvälle lasten allergialääkärille.
Alue: Aihe vapaa
kun päivällä ei tarvinnut kuunella sitä itkua niin paljon niin jotenkin yöllä jaksoi vähän paremmin. Vaikkakin se ärsyttää nousta samalla sekunnilla taas ylös kun on päänsä saanut tyynyyn. Tsemppiä sinne, ei ne ikuisesti itke :)